Time Machine pois ja CrashPlan tilalle

Olen käyttänyt Macin mukana tullutta Time Machine -ohjelmaa varmuuskopiointiin niin kauan kuin se on ollut Macissa mukana. Viime vuoden lopussa tuli lopulta mitta täyteen. Airport Extreme -reitittimeen tai suoraan koneeseen liitetty USB-levy tuntuisi korruptoituvan aina ennemmin tai myöhemmin. Aluksi kone antaa virheilmoituksia epäonnistuneesta kopiosta, kunnes tulee se viimeinen herja, jonka mukaan varmuuskopiota ei vaan voida tehdä. Seuraavasi täytyy formatoida levy (tai tyhjentää muuten) ja aloittaa varmuuskopiointi alusta. Ensimmäinen varmuuskopio tyhjälle levylle luonnollisesti kestää, kestää ja kestää. Aikani kikkailtuani olen saanut tarpeekseni.

Yksi suosittu vaihtoehto jatkuvaan varmuuskopiointiin on CrashPlan. Palvelu tarjoaa ilmaisen varmuuskopioinnin mm. omille levyille, toiselle koneelle tai levylle verkon yli ja korvausta vastaan kopiointi voidaan tehdä myös CrashPlan-palvelun palvelimille pilveen. Maksun määrä riippuu sopimuksen pituudesta, mutta esimerkiksi vuoden sopimus yhdelle koneelle rajattomalla datamäärällä maksaa $59.99.

CP1

Palvelun käyttöönotto oli varsin helppoa, kuten ylläoleva video esittää. Ensimmäinen kopio omalle ulkoiselle levylle kesti suorastaan hämmästyttävän pitkään jopa Time Machineen tottuneena, mutta se täysikopiohan tehdään vain kerran, siis toivottavasti… CrashPlanin omaa pilvipalvelua voi kokeilla kuukauden ilmaiseksi ja luonnollisesti verkon yli kopiointi kestää sitten vielä huomattavasti kauemmin.

Muutama huomio CrashPlanista

  • Varmuuskopio voidaan tehdä useisiin eri paikkoihin
  • CrashPlan toimii yrityksen mukaan ainakin Macissa, Windowsissa. Linuxissa ja Solariksessa
  • Erittäin helppo käyttöön otto, mutta asetuksien monipuolinen hienosäätö myös mahdollista
  • Varmuuskopiot kunnolla salattu
  • Käytännössä kunnolliseen varmuuskopiointiin on oltava maksullinen tili, mutta Time Machine olisi ilmainen. Toimivuus kuitenkin ratkaisee ja vuoden hinta ”pilveen” maksaa vähemmän kuin riittävän kokoinen ulkoinen kovalevy.

Alku vaikuttaa lupaavalta. Kuukausi on kohta täynnä ja jos mitään suurempia yllätyksiä ei tule, siirryn maksavaksi asiakkaaksi. Sitä täytyy vaan ihmetellä että mitä sille Applen kuuluisalle ”It just Works” on tapahtunut?

Se vaan toimii?

Mac koneita on tullut käytettyä vuodesta 2004 lähtien. Kokemukset ovat yleisellä tasolla olleet lähinnä positiivisia. En kai minä näitä muuten aina uudelleen hankkisi. Aina joskus tulee kuitenkin vastaan asioita jotka ärsyttävät ja toiminta ei ole ihan sitä mihin on muuten tottunut.

Esimerkiksi vain kaksi vuotta vanha Macbook Pro ja uusimman käyttisversion Airplay ei toimi. Pitäisi olla ilmeisesti vähintään i5-prosessori. Kuitenkin koneeseen voidaan asentaa kolmannen osapuolen ohjelma AirParrot, joka ainakin pääpiirteittäin tekee saman asian. Rajoitus tuntuu vähintäänkin keinotekoiselta. Jos koneessa ei Applen mukaan riitä potku, Airplay voisi toimia sitten vaikka vähän matalammalla resoluutiolla.

iTunesissa tuntuu olevan kesto-ongelmana iPhoto-kuvien kopiointi iPhoneen tai iPadiin. Eilen taas jostain kumman syystä suuri osa kuvista ei vaan suostunut menemään puhelimeen. Eikä tämä ole ensimmäinen tai edes toinen kerta. Systeemi vaan sekoaa ja ainakaan tällä kertaa lukuisista googletetuista nikseistä ei ollut apua. Pikkujuttu, mutta ärsyttävä sellainen.

Time Macine on todella kätevä ohjelma. Se hoitaa automaattisen varmuuskopioinnin ja parhaillaan langattomasti WiFi-yhteyden yli. Normaalisti sen olemassa oloa ei edes huomaa, paitsi sitten kun varmuuskopiolle on tarvetta tai Time Machine lakkaa toimimasta. Päivitettyäni koneen uusimmalla käyttöjärjestelmällä, Time Machine oli paria päivää myöhemmin sitä mieltä että tuorein varmuuskopio olisi viime toukokuulta ja kone yritti tehdä uutta varmuuskopioita siinä kuitenkaan koskaan onnistumatta. Lopulta ei auttanut muu kuin formatoida varmuuskopiolevy ja aloittaa alusta. Todellisuudessa se tuorein kopio oli korkeintaan muutaman päivän ikäinen. Joka tapauksessa huomasin asian ainoastaan siitä, että kone toimi hitaasti ja tuuletin humisi jatkuavasti, eli kone kävi kuumana. Mitään virheilmoitusta ei tullut. En viitsisi ehkä edes mainita koko juttua, mutta valitettavasti vastaavaa on sattunut aivan liian usein. Jos varmuuskopiointiin ja sen toimintaan ei voi luottaa, niin mihin sitten pitäisi?

Vastaavia esimerkkejä tulee aina välillä vastaan, mutta eipä niistä tule kauheasti pidettyä meteliä. Joka tapauksessa on tosiasia, että ei se Mac aina toimi, vaikka helposti muuta väitetään.

* * * * *

Blogi oli valitettavasti alhaalla minusta riippumattomista syistä. Webhotellin palveluntarjoaja oli tehnyt muutoksia järjestelmäänsä ja tästä johtuen sivustolle ei päässyt ollenkaan. Asian pitäisi olla joka tapauksessa jälleen kunnossa.

 

SSD-levyllä lisää nopeutta

Vuosi sitten hankitun Macbook Pro 13.3″ -koneen nopeus on yleensä riittänyt hyvin, mutta yhä useammin rantapallo tuntui myös pyörivän ruudulla. Etenkin jos käytössä on samanaikaisesti useita ohjelmia ja/tai suuria kuvatiedostoja, vauhti hyytyi. Ajattelin ensin tehdä perinteisen korjauksen, eli lisätä käyttömuistia, mutta sitten pohdin kovalevyn vaihtoa.

Tähän saakka olen lähes poikkeuksetta vaihtanut tietokoneeni kovalevyn vain ja ainoastaan suurempaan kapasiteetin takia, mutta tila ei ollut tällä kertaa ongelma. Nykyiset SSD-levyt (Solid-state Drive) ovat järkevä vaihtoehto perinteiselle levyille monessa suhteessa. SSD-levyn toiminta pohjautuu flash-tyyppisen muistiin ja laitteessa ei ole lainkaan liikkuvia osia. Tällä saavutetaan parempi kestävyys (putoamiset yms.), pienempi virrankulutus, vähäisempi lämpeneminen, äänettömyys ja parempi nopeus. Huonoja puolia ovat puolestaan ainakin korkeampi hinta ja joidenkin lähteiden mukaan SSD-levyt eivät olisi niin luotettavia kuin yleisesti uskotaan. Hinnalle ei ole paljoa tehtävissä, paitsi se että tyytyy pienempää levyyn tai odottelee halvempien levyjen tuloa markkinoille. Tietojen menettäminen puolestaan on uhka aina levytyypistä riippumatta ja siksi on olemassa menetelmä, jota kutsutaan varmuuskopioinniksi.

Macbook Pro oli alun perin varustettu 250 Gt levyllä. Tilaa ei ollut liikaa, mutta toisaalta kannettavasta oli tullut tiedostojen hautausmaa. Kaikkea tuli säilytettyä ihan vain varmuuden vuoksi tai ajatus oli tutustua johonkin asiaan ”sitten kun on aikaa”. Koneella oli kaikki digikuva-arkistoni (noin 100 Gt) ja eihän se kannettava ole ihan oikea paikka pitää tuollaista kuvakirjastoa mukana, kun en nyt satu kuitenkaan olemaan mikään valokuvaaja. Päädyin lopulta 120 Gt OCZ VERTEX 2 SATA II 2.5″ SSD-levyn hankintaan. Tilaa olisi normaalissa käytössä ihan riittävästi ja hinta on kuitenkin vielä kohtuullinen. Ostin samalla ylimääräisen cBox Ripple-kovalevykotelon koneesta yli jäävälle levylle mm. tietojen siirtoa varten. Joissain SSD-levyissä tulee ulkoinen kotelo mukana, mutta Ripplestä oli jo valmiiksi hyviä kokemuksia ja kokonaishinta jäi edullisemmaksi kuin mitä valmis paketti olisi tullut maksamaan.

Kovalevyn vaihtaminen MacBook Pro –koneeseen on yllättävän helppoa, mutta ensin on hyvä tehdä jotain, nimittäin se varmuuskopio. En halunnut ottaa asian suhteen mitään riskejä. Kone on varmuuskopioitu Time Machinen-ohjelman avulla ulkoiselle levylle säännöllisesti, mutta kloonasin vielä SuperDuper!-ohjelmalla ylimääräisen kopion kovalevystä ulkoiselle levylle. Muuten siivosin koneen vanhalta levyltä kaiken mahdollisen turhan pois, sekä lisäksi poistin sen edellä mainitun 100 Gt digikuva-arkiston (kuvat ovat tietysti jo muualla tallessa), koska muuten vanhan levyn sisältö ei olisi mahtunut uudelle… Sitten seurasi levyn vaihto samaan tapaan, kuin alla olevilla videoilla (Applen ohje pdf-tiedostona).

Tämän jälkeen asensin koneen vanhan levyn edellä mainittuun cBox Ripple koteloon, jolta käynnistin koneen. Seuraavaksi kloonasin vanhan levyn sisällön uudelle jo koneessa olevalle levylle SuperDuper!-ohjelmalla. Tässähän nyt ei ole suurta merkitystä missä järjesyksessä asiat hoitaa, kunhan ei vahingossa hävitä mitään tärkeää.

Ensimmäinen käynnistys uudelta levyltä oli mykistävä kokemus. Minulla ei ole tapana sammutella konetta, mutta joka tapauksessa käynnistys on huomattavasti nopeampaa kuin osasin odottaa. Muutenkin kone oli niin selvästi paljon nopeampi. Kaikki ohjelmat käynnistyvät hetkessä ja toiminta on joka suhteessa kuin eri koneesta. Minkään muun komponentin vaihto ei ole koskaan tuonut yhtä selvää nopeuslisää kuin SSD-levyn vaihto. Täytyy kuitenkin myöntää, että siihen nopeuteen tottuu. Paria päivää myöhemmin kone ei tuntunut enää yhtään niin nopealta, mutta tiedän että paluu entiseen taas tutuisi todella puuduttavalta. Se rantapallo taisi jäädä joka tapauksessa kesälaitumille kun ei sitä ole enää näkynyt. Nopeustestejä en tehnyt, mutta esim. YouTubesta löytyy runsaasti aiheeseen liittyviä videoita hakusanalla SSD.

Time Machine ei yksin riitä

Varmuuskopioinnista puhutaan paljon, mutta ei turhaan. Sain tästä itse kirpaisevan opetuksen. Olen tallentannut kaikki kuvat jo vuosia iPhotoon. Kopioidessani niitä uudelle koneelle, homma pysähtyi virheilmoitukseen. Yritin viedä ne itse asiassa ensin ulkoiselle levylle Vie-toiminnolla (Export), josta olisin sitten poiminut osan uuteen koneeseen ja ulkoinen levy olisi jäänyt ylimääräiseksi varmuuskopioksi pelkästään kuville. Ensimmäinen ajatus oli, että kyseessä olisi klassinen ongelma, jossa osa kuvista on saman nimisiä. Esimerkiksi molempien nimi olisi vaikka IMG_0174.JPG. Tässä tapauksessa tiedostoja ei voi viedä samaan hakemistoon, koska kahdella tiedostolla ei voi olla samaa nimeä. iPhotossa tätä ongelmaa ei ole, koska kuvat ovat usein eri hakemistoissa tai iPhoto osaa nimetä ne tarvittaessa uudelleen. Vietäessä kuvia iPhotosta pois ongelma kuitenkin saattaa tulla esiin ja ongelman aiheuttaja ei välttämättä ihan heti tule mieleen…

Sama tiedoston nimi

Tällaisen ongelman voi ratkaista yksinkertaisesti Continue reading

Rinnakaistodellisuudesta ei tullutkaan totta

Tänään oli outo aamu. Heräsin tavanomaista myöhempään, ääni oli poissa ja kurkku kipeä. Vapaapäivä ja flunssa painaa päälle… Vaimo ja lapset olivat jo lähteneet tahoillensa ja oli hiljaista. Katsoin ensin puhelinta ja siellä oli muutama sähköposti, jotka ajattelin katsoa myöhemmin kahvikupposen ääressä koneelta. Sitten pari tekstiviestiä, joista toinen oli mielenkiintoinen:

Hei! Tilaamasi tuotteet toimitetaan sinulle postitse. Voit seurata lähetystä postin seurantanumerolla: JJFI611XXXXXXXXXXXXX. -XXX- Viesti Fonecta Finderista

Hieno juttu paitsi en muistanut tilanneeni mitään mistään… Outoa. Rupesin tavaamaan tämän jälkeen sen mainitun kahvikupin äärellä sähköposteja. Siinä sitten piti jo hieroa silmiä ja nipistää korvasta. Kaverit lähettää aivan kummallisia viestejä kuukausien takaa. Siis kummallisia siten, että kyseisellä lähettäjällä ei ole mitään tekoa viestin sisällön kanssa, vaan se kuuluu kokonaan eri henkilölle ja kauan sitten… Hmmmm..? Rinnakkaistodellisuus on sittenkin totta! Auto oli kuitenkin edelleen sama vanha harmaa, ikkunan takaiset maisemat eivät olleet muuttuneet mitenkään, lapsia oli edelleen ilmeisesti ihan yhtä monta kuin eilenkin ja vaimo ei ollut muuttunut kuvien perusteella kaksikymppiseksi blondiksi…

Kaikelle kummalliselle löytyy aina luonnollinen selitys…

Palautin eilen iMacille Time Machine -varmuuskopion. Minulla oli tilapäisesti olohuoneen Mac mini omassa käytössäni ja palasin takaisin iMacin käyttöön. Helpoin tapa pitää käyttämäni kone ajan tasalla oli mielestäni juuri siirtää koko käyttäjätili kakkineen tiedostoineen siihen koneeseen jota aioin käyttää. Tämä oli nyt viimeinen kerta kun toimin näin ja luotan Time Machine -ohjelman tekemään varmuuskopioon. Edellisellä kerralla hävisi muutama kuva kuvat-hakemistosta, mutta ne oli helppo palauttaa vielä siltä toiselta koneelta ihan kopioimalla. Tällä kertaa oli sähköposti sekaisin. Se oli helppo korjata ihan vain poistamalla omalta koneelta vastaavat Mail-tiedostot ja hakemistot ja kopsimalla ne jälleen oikeille pakoilleen toiselta koneelta. Eniten tässä huolettaa kaikki se, että mitä muuta puuttuu, jota ei itse vielä huomaa.

Ylimääräinen varmuuskopio esimerkiksi SuperDuper! ohjelmalla vaikka kerran viikossa ei ole muuten ollenkaan huono ajatus…

Tekstiviestille löytyi myös luonnollinen selitys. Se liittyi erääseen vanhaan ilmaiseen tilaajaetuun, joka on nyt sitten tulossa ja jonka olin ehtinyt jo unohtaa.

Ja sitä paitsi en vaihtaisi vaimoa kaksikymppiseen blondiin missään tapauksessa. Vaihtamalla ei parane… ;)

Muutama ajatus varmuuskopioinnista

  • Omien kokemusten pohjalta (sekä töistä että vapaa-ajalta) ainoa todella toimiva systeemi on täysin automatisoitu jatkuvasti käytössä oleva varmuuskopiomenetelmä. Jos se pitää itse muistaa tehdä ”aina joskus”, se jää ennemmin tai myöhemmin tekemättä.
  • Levy kannattaisi valita niin, että se voi olla aina käynnissä ja osaa nukahtaa automaattisesti silloin kun sitä ei tarvita.
  • Levyn ja varmuuskopioinnin pitäisi olla äänetön, huomaamaton ja sellainen että sitä tarvitsisi kytkeä irti mistään syystä.
  • Joskus olisi hyvä katsoa että siellä levyllä on oikeasti se varmuuskopio, ja järjestelmän palautus myös onnistuu sieltä.
  • Älä pistä kaikkia munia samaan koriin, eli varmistus myös esim. verkkoon, toiselle levylle tai johonkin muualle on tietysti järkevää.
  • Macin kanssa ainakin yhtenä varmuuskopiona kannattaa käyttää Time Machinea ja ulkoista levyä. Ohjelma on ainakin minulla osoittautunut todella käteväksi ja vaivattomaksi. Toinen hyvä ohjelma koko järjestelmän kloonaukseen on esim. SuperDuper!.
  • Jos tietokone tai kovalevy hajoaa, tiedot katoavat ja varmuuskopiota ei ole, siitä voi syyttää vain itseään (tai no ehkä pihiä työnantajaa jos homma nyt tosiaan on siitä kiinni).