Vaimolla on sattuneista syistä ehtinyt olla jo kaksi eri Facebook-tiliä. Vanhempi on poistettu käytöstä jo kuukausia sitten ja uudempi on se käytössä oleva. Kuten on tiedossa, Facobookista ei voi erota täysin, kuvia ei saa oikeasti pois ja monella muullakin tavalla Facebook sitoo käyttäjänsä tiedot palvelimiensa syövereihin. Jos Facebookista eroaa, todellisuudessa tili on olemassa ilmeisesti ikuisesti, vaikka Facebook itse väittäisi poistavansa tilin jossain vaiheessa. Sama koskee kuvia. Näin ollen tilin voi ottaa koska tahansa uudelleen käyttöön ja jatkaa kuten ennenkin.
Oli kuitenkin mielenkiintoista ja samalla häiritsevää, että vaimon vanha FB-tili palasi verkkoon ilman omaa aktivointia. Miksi? Vaimo pyysi apuani ja halusi poistaa tilin uudelleen ja niin että se ei enää tulisi takaisin, mutta miten? Tiesin että tässä olisi haastetta mutta ryhdyin hommaan, jos ei muuten niin ainakin halusin ko. tilin mahdollisimman suppeaksi ja kaiken poistettavissa olevan tiedon niin pois kuin se nyt ylipäätään on mahdollista.
Ensin poistin kaikki pelit ja ylimääräiset sovellukset. Seuraavaksi muutin tiukummat mahdolliset yksityisyysasetukset ja aina kuin mahdollista, valinta ”Vain minä itse”. Kaikkiin ryhmiin kuuluminen pois. Henkilötiedot minimiin ja sitten ne valokuvat… Periaatteessa helppoa, mutta käytännössä lähes mahdotonta (ja kaiken lisäksi kuvat ovat edelleen palvelimella). Kuvien poistaminen yksitellen on työlästä, jos niitä on paljon. Albumin poistaminen ei myöskään ole yksinkertaista. Alla olevat ilmoitukset tulivat lukemattomia kertoja ruudulle yhä uudelleen ja uudelleen. Kokeilin ihan mielenkiinnosta kuitenkin loppuun asti ja myös eri selaimilla (Firebox, Safari ja Google Chrome). Lopulta käsiteltävä albumi hävisi näkyvistä, mutta ihan posketon homma siinä kuitenkin oli. Asia on tehty vaikeaksi ja ihan varmasti tarkoituksella.
Lopuksi poistin vielä kaikki kontaktit ja suljin tilin. Ei varmaan tarvitse kertoa että jokainen lisätty henkilö pitää poistaa yksitellen ja vielä lopuksi sitä suljettua tiliä ei saa tosiaankaan kokonaan pois.
Facebook on tyypillinen esimerkki web-palvelusta, jossa käyttäjät ovat pelkkää kauppatavaraa ja yksityisyyden suoja ja käyttäjän oikeudet ovat pelkkiä kauniita puheita.
Vaikka Facebookin ”ihmiskaupalle” saataisiin joskus loppu, en usko hetkeäkään, että henkilötiedot eivät päätyisi esimerkiksi USA:n viranomaisten haltuun, jos he niitä vaativat.
Aika paljon Facebookin toiminnasta voi myös päätellä Tietokoneen jutusta: ”Facebook petti käyttäjiä toistuvasti” – pitkään tarkkailuun
Lisäys 7.12.2011
Jyri kommentoi tuossa alla että tilin saa kokonaan pois käyttämällä linkkiä: http://www.facebook.com/help/contact.php?show_form=delete_account
Ja sitten kokeilemaan. Linkin kautta avautui alla oleva ikkuna.
Täytettyäni tiedot tuli esille alla oleva ruutu.
Eli tälläkään tavalla tiliä ei saa välittömästi ja lopullisesti pois. Aion kokeilla joka tapauksessa kirjautumista uudelleen tuon mainitun 14 päivän jälkeen. Mielenkiintoista nähdä, onko tili silloin todella pysyvästi poistettu. Olen jostain kumman syystä aika skeptinen. 
Sellaisen kokeen olisi voinut vielä tehdä, että olisi tallentanut jonkin kuvan linkin talteen ja sitten olisi seurannut että kuinka pitkään kyseinen linkki toimii, vaikka sitä kuvaa siellä palvelimella ei edes pitäisi olla.
Lisäys 28.12.2011:
Tilin sulkeminen onnistuu tuon linkin kautta Jyrin vinkin mukaisesti ja asiasta ohje jutussa: Facebook-tili lopullisesti kiinni.
Suomi julistautui itsenäiseksi Venäjästä eduskunnan esityksen mukaisesti 6. joulukuuta 1917 äänin 100–88. On vähän yllättävää että äänestystulos on ollut noinkin hurja. Tarkoitan siis sitä että onko 88 edustajaa todella ollut itsenäistymistä vastaan? Asia ei sentään ole ihan näin suoraviivainen. Wikipediasta lainattua:
Porvarilliset puolueet äänestivät kyseisen esityksen puolesta ja sosiaalidemokraatit oman vastaesityksensä puolesta; äänet jakautuivat 100–88 ensinmainitun hyväksi. Sosiaalidemokraattien esityksessä kannatettiin myös Suomen itsenäisyyttä, mutta ei yksipuolisella julistuksella vaan neuvottelemalla Neuvosto-Venäjän kanssa. Porvarien silmissä tämä vaikutti kyseenalaiselta itsenäisyyden jarruttamiselta. Porvarit eivät halunneet sitoa Suomen itsenäisyyden toteutumista Neuvosto-Venäjän hyväksyntään, mikä olisi lykännyt sen epämääräiseen tulevaisuuteen; sosiaalidemokraatit taas pitivät yksipuolista irtautumista vaarallisena ”seikkailupolitiikkana”, sillä Venäjä saattaisi estää sen väkivalloin.
Tässä on jotain tuttua. Tulee vähän mieleen tuo NATO-mörkö… Ei saa liittyä, ettei naapuri vaan suutu. 
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Jälleen on se aika vuodesta jolloin hyvitysmaksu, eli ns. ”kasettimaksu” halutaan laajentaa kännyköihin, muistitikkuihin, tietokoneisiin ja ties mihin. Lisäksi hintoja ollaan korottamassa roiman puoleisesti. Edelliseen kierrokseen on sellainen ero, että nykyinen ministeri on korotusten ja laajennusten kannalla, toisin kuin edeltäjänsä. Tämä tarkoittanee sitä että korotukset ja laajennukset tulevat suurella todennäköisyydellä voimaan jo ensi vuoden puolella.
Hyvitysmaksu on ollut kovin moneen kertaan esillä, mutta mainitaan nyt vielä kerran lyhyesti: Musiikin tekijöiden tulee saada korvaus tehdystä työstä. Se tapahtuu esimerkiksi siten, että kuluttaja ostaa levyn, musiikkitiedoston tai menee konserttiin. Se että maksu kerätään toistuvasti tietokoneesta ja ulkoisista tallennusvälineistä, joihin minä esimerkiksi varmuuskopioin ottamani valokuvat, on väärin.
Yksi keino välttää hyvitysmaksu on ostaa hyvitysmaksun piirissä olevat laitteet ja mediat ulkomailta. Jos ostan vaikka iPodin Applen verkkokaupasta, siitä ei tietääkseni mene hyvitysmaksua (korjatkaa jos olen väärässä). Edelleen joitain tuotteita voi ostaa Verkkokaupan ns. suoratoimituksina. Mutta entä muut liikkeet? Nierle.com lienee ainakin yksi ihan maininnan arvoinen liike. Ehdotuksia asiallisesti toimivista ulkomaalaisista verkkokaupoista otetaan vastaan.
Olen aika moneen kertaan ja hartaasti ottanut kantaa hyvitysmaksuun ja muihin tekijänoikeusasioihin, joten tyydyn tällä kertaa linkittämään muutamalla linkillä muualle.
Lisäys 30.11
Jossain vaiheessa mittariin tulee sen verran vuosia, että useimmat meistä tarvitsevat lukulaseja (+ vahvuus), ellei sellaisia ole sitten sattumalta tarvinnut jo muutenkin. Silmän linssi ei osaa enää tarkentaa lähelle ja esimerkiksi kirjoituksesta saa paremmin selvää kun sitä katsoo vähän kauempaa. Kyseessä on normaali ilmiö, jota myös ikänäöksi kutsutaan. Tiettyyn rajaan saakka vähän kauempaa katselu onnistuu, mutta sitten tulee lopulta se vaihe että ”kädet eivät enää riitä”. Asia on monimutkaisempi, jos ei näe myöskään kauas hyvin. Itse olen käyttänyt teini-ikäisestä saakka parin vuoden taukoa lukuunottamatta mietoja kaukolaseja (- vahvuus). Toinen linssi on ollut -0,5 ja toinen -0,75. Koska tarvitsen korjausta ns. molemmista päistä, käyttöön tarvitaan moniteholinssi. Linssin yläosa on miinusta ja alaosa plussaa. Optikon mukaan on aika harvinaista, että tarvitaan sekä plussaa että miinusta samaan aikaan. Yleensä riittää että alaosa on yksinkertaisesti vain vähemmän miinuksella. Tästä on se hyöty, että esimerkiksi noin metrin päästä näen parhaiten ilman laseja, kuten tietokoneen äärellä. Huono puoli on se, että laseja saa repiä päästä aina kun on koneella.
Entä sitten käytäntö muuten ensimmäisten monitehojen kanssa? Katseltava tarkkuusalue vastaa aika hyvin tiimalasin muotoa. Alareunassa on korkeus- ja sivusuunnassa vain kapea kaistale lukemista varten ja esimerkiksi kirjaa lukiessa koko rivi ei näy edes terävänä. Päätä pitää kääntää, mikä tuntuu ärsyttävältä. Edelleen lasien yläosassa on myös ikään kuin reikä, jonka kohdalla maailma näyttää terävältä, mutta heti sivuilla sumenee. Auton taustapeili näyttää sumealta, ellei käännä päätä. Laseihin joka tapauksessa tottuu – toivottavasti.
Nykyisin kovin suosittu laserleikkaus olisi ollut ehkä yksi vaihtoehto, mutta en usko että se olisi tässä tapauksessa järkevä vaihtoehto millään muotoa. Plus-virhettä ei ilmeisesti voi korjata lainkaan. Ikänäköä korjataan yleensä siten, että toisen silmän korjaus jätetään lievemmäksi, jolloin toinen silmä näkee paremmin lähelle ja toisella puolestaan näkee paremmin kauas. Mutta jos tarve on myös plussan puolella, niin en usko että leikkaus olisi kovin järkevää. Nuorella iällä pelkän miinus-virheen korjaaminen on toki eri juttu. Koska laserleikkaus on jo hyvin yleinen, kokemuksia niistä on löydettävissä jo melko mukavasti.
Joka tapaksessa tällä hetkellä tuntuu lasien kanssa siltä, että pitäisi olla leffojen katseluun ja autoa ajaessa kaukolasit, lukiessa ”bilteman” pluslasit ja muuten sitten monitehot… Mutta kuten sanottu, kai näihin tottuu aikanaan.
IT-viikossa on ainakin omalta kannaltani hyvin ajankohtainen juttu: Kuka korvaa, jos laajakaista-tv tökkii?
Teleyhtiöt Elisa ja Sonera myyvät kilpaa IPTV- eli laajakaistatelevisiopakettejaan: viihdetaivasta, jonne pääsee huippunopeilla yhteyksillä ja aina kun itse haluaa. Todellisuus on usein toista. Kapasiteettiongelmat vaivaavat verkkoja yhä useammin, ja modeemeissa ja bokseissa on vikoja. Asiakas päätyy vikadiagnostikoksi ja maksaa vielä puhelinpalvelusta.
Via: IT-Viikko.
Itse en ole mitään korvauksia hakemassa mistään (ainakaan vielä) , mutta huono toiminta on tullut Elisa Viihde -palvelun kanssa turhankin tutuksi, kuten juuri edellisessä kirjoituksessa esimerkiksi totesin. Sopimusta on jäljellä noin puoli vuotta ja sitten se on onneksi ohi..
Muita Elisa Viihteeseen liittyviä kirjoituksia löydät avainsanalla Elisa Viihde.