Tänään on sitten uutisoitu bussilakon päättymisestä; hyvä niin. On aika mielenkiintoista, että bussilakko tuomittiin työtuomioistuimessa laittomaksi ja siitä huolimatta työnantajapuoli teki aloitteen lakon päättämiseksi. Ilmeisesti muita vaihtoehtoja ei jäänyt enää jäljelle. Olisi ollut todella ikävää, jos tuosta olisi kasvanut täysi yleislakko.
Eilen illalla tuli katsoa Japanilainen kauhuelokuva nimeltään Audition. Elokuva oli varsin piristävä poikkeus Amerikkalaisten massaelokuvien keskellä. Elokuvan takakannessa oli varoitus, että leffa ei sovi herkkävatsaisille. Elokuva oli sen verran sadistinen, että ehkäpä varoitus pitäisi ottaa tosissaan. Leffatykki kertoo elokuvasta mm. seuraavaa:
Auditionin alkuasetelma kertoo leskeksi jääneestä miehestä nimeltä Aoyama (Ryo Ishibashi), joka poikansa neuvosta päättää mennä uudestaan naimisiin. Aoyama ja hänen ystävänsä järjestävät haastattelun, jossa mukama etsitään näyttelijää, todellisuudessahan tarkoituksena on kalastaa monien naisten joukosta Aoyamalle tuliterä vaimo. Aoyaman mielenkiinnon herättääkin hiljaiselta ja sivistyneeltä vaikuttava Asami (Eihi Shiina). Asami ei vaikuta kovinkaan pettyneeltä, kun hänelle kerrotaan mistä todellisuudessa oli kysymys. Aoyamalla ja Asamilla näyttää muutenkin synkkaavan hyvin ja he käyvätkin ilta toisensa jälkeen syömässä hienoissa ravintoloissa. Pitkästä aikaa elämä hymyilee Aoyamalle. Kuitenkin Asamin menneisyys tutuu olevan hämäränpeitossa ja muutenkin kukaan ei tunnu tietävän Asamista oikein mitään. Aoyama ei välitä tällaisistä pikkuseikoista vaan on korviaan myöten rakastunut luonnollisenkauniiseen Asamiin. Pikku hiljaa Aoyamalle alkaa kuitenkin selvitä minkälaisen naisen seurassa hän on aikaa viettänyt ja lopussa Asami sitten paljastaa todelliset kasvonsa ja se on menoa sitten.
Lähde: Leffatykki -nimimerkki: Siperia Jones
Elokuva on käsittääkseni jonkinlaisen kulttielokuvan maineessa. Pidin elokuvasta, vaikka se vaikutti jossain vaiheessa vähän junnaavan paikallaan. Elokuva oli kokonaisuutena hienoa katsottavaa ja se ansaitsee neljä tähteä (max 5)
Tilasin 20 Gigan iPodin AppleStoresta 1.11.2004 ja tänään TNT:n lähetti olisi tuonut sellaisen meille, jos joku olisi ollut kotona. Postin mukana oli lähetin jättämä lappu, jossa pyydettiin soittamaan TNT:lle. Sovimme toimituksen maanantaiksi. Matkaan meni siis noin kolme viikkoa. iPod lähti liikkeelle Shanghain tehtaalta 2.11. Sen jälkeen se oli kymmenisen päivää paikallisessa rahtiterminaalissa. Sieltä se lähetettiin Luxemburgiin, seuraavaksi Hollantiin ja sieltä iPod saapui Suomeen. Joulun ehkä tärkein lahja tuli tilattua hyvissä ajoin ihan tarkoituksella. Taidan ladata sen valmiiksi kuitenkin ennen paketointia. Vanhin lukioikäinen tyttäreni on varmasti toivomaansa lahjaan tyytyväinen. Kukahan minulle ostaisi tuollaisen..?
Tänään ei ole oikein mitään (järkevää) sanottavaa. Pitäisikö joka päivä olla? Lapset menivät äsken nukkumaan ja talossa on hämmästyttävän hiljaista ja rauhallista 
Bussilakko ihmetyttää… Lakko on laiton ja laajenee, mutta en pysty tuomitsemaan sitä sataprosenttisesti kuitenkaan suoralta kädeltä. Itseäni se ei juurikaan haittaa, mutta ymmärrän hyvin päivittäin bussia käyttävien ihmisten ärtymyksen. On toki selvää, että kuljettajat ovat todella huolissaan työn vähenemisestä. Työnanantaja tuskin olisi vapaaehtoisesti tarjonnut parempia ehtoja tai sopimuksia, joten (laiton) lakko jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Työnantajapuolen kanta on tietysti selvä. Sopimus on voimassa, lakko on laiton ja se on myös todettu useampaan otteeseen työtuomioistuimessa, joten ei ole myöskään mitään neuvoteltavaa.
Eli mitä mieltä itse olen? En ole puolesta, enkä vastaan. En edes tiedä riittävästi todellisia taustatekijöitä, että voisin muodostaa selkeän mielipiteen. Pitkään työelämässä olleena olen joutunut näkemään, että valitettavasti lakko tai työnseisaus on joskus ainoa vaihtoehto saada ääni kuuluville. Yleisesti vastustan lakkoilua ihan periaatteesta ja jo poliittisen näkemykseni takia.
Kävin Michael Mooren web-sivuilla ja sivustot ovat ihan tutustumisen avoiset, vaikka itse en kaikkea ihan purematta niele… Mooren tyylihän on hyvin – sanoisinko – julkisuudenhakuinen
Hesarissa oli tänään juttua Applen iBookista. Juttu oli erittäin positiivinen ja todella mukavaa luettavaa ainakin iBookin omistajalle. Testissä oli käytetty 14″ iBookkia ja on sääli, että jutussa unohdettiin mainita selvästi edullisempi 12″ malli. 14″ ja 12″ malleissahan on sama resoluutio (1024×768), mikä kieltämättä on vähän yllättävää. Syynä lienee se, että Apple haluaa pitää hajurakoa kalliimpiin ja ammatikäyttöön suunnattuihin Powerbookeihin.
Itse olen entisenä Linux-käyttäjänä pitänyt Mac OS X käyttöjärjestelmän loogisuudesta ja toimivuudesta. Myös testissä mainittiin mm:
Mikä sitten teki iBookin käytöstä niin mukavaa, että laitteesta joutui lähes riitelemään toisen testikäyttäjän kanssa? Päällimmäisenä mieleen jäi käytön helppous: ensimmäisen käynnistyksen yhteydessä kone kysyi kodin langattoman verkon salasanaa, jonka jälkeen internet toimi ongelmitta. Samalla tavoin toimivat kaikki laitteen mukana tulevat ohjelmat. Ne kysyivät vain tarpeellisilta tuntuvia asioita selvällä suomella, jonka jälkeen kaikki vain yksinkertaisesti toimi.
Tavallisen HP:n pc-tulostimen kytkeminen kirjoitinporttiin ei näyttänyt aiheuttavan koneessa mitään toimintaa. Kirjoitin vain ilmestyi tulostusvalikkoon ja alkoi toimia.
Sama juttu Canonin digikameran kohdalla: kytkemisen jälkeen kuvat siirtyivät osaksi iPhoto-kuvaohjelman arkistoa. Kuvien tallennus cd-levylle hoitui kahdella klikkauksella, ja levy toimi ilman narinoita kaverin Windows-koneessa.
Kaikki i-alkuiset softat toimivat samalla logiikalla, eli yhden ohjelman käytön opittuaan oli helppo oppia käyttämään omien elokuvien tekoon tarkoitettua iMovieta, dvd-elokuvien polttoon tarkoitettua iDVD:tä ja mp3-musiikin hallintaan tarkoitettua iTunes-soitto-ohjelmaa.
Lähde: Helsingin Sanomat
Juttu löytyy sähköisessä muodossa täältä.
Uusi Tekniikan Maailma (19/04) oli tehnyt jutun iTunes Music Storesta. Juttu oli myös (yllätys – yllätys ) hyvin myönteinen. Ainoa selvä miinus tuli maksutapojen vähyydestä. iTunesista ei voi ostaa musiikkia kovin helposti ilman luottokorttia. Minua se ei tosin ole haitannut millään tavalla
Katsoimme eilen Renny Harlinin ohjaaman elokuvan Mindhunters. Muistelen hämärästi lukeneeni arvostelun, jossa elokuva haukuttiin täysin surkeaksi. Valitettavasti en enää muista missä kyseinen arvostelu oli, mutta joka tapauksessa elokuvaa pidettiin siis todella huonona. Elokuvasta löytyy googlella runsaasti lisätietoja ja arvosteluja.
Elokuva oli joiltain osin aika epälooginen ja jossain mielessä myös aika tyypillinen ”helppo” Amerikkalainen elokuva. Jännitys kuitenkin säilyi tai paremminkin tiivistyi hienosti loppua kohti ja todellinen murhaaja selvisi vasta aivan lopussa. Elokuva ei ollut mielestäni huono, eikä ainakaan missään tapauksessa surkea. Elokuvassa oli muutamia hienoja yksityiskohtia, hyvät äänitehosteet, hyvää musiikkia ja lopussa oleva vedenalainen kohtaus oli mielestäni toteutettu hyvin. Annan elokuvalle kolme tähteä (max 5).