Sarvikuonojen maa
Lukiessa Hesarin tämän päivän juttua: ”Asiantuntija: Avovankeus perustuu luottamukseen” meinasi mennä aamukahvit väärään kurkkuun. Tarkoittaako tuo sitä, että lasten murhaamisesta ja hyväksikäytöstä tuomittu rikollinen voisi päästä avovankilaan työskentelemään esimerkiksi toisessa jutussa mainittuun Hämeenlinnan keskustaan (josta voi karata ilmeisesti vain lähtemällä)? Pieni lainaus:
Kanta-Hämeen poliisilaitoksen komisarion Pekka Kiisken mukaan ei ole syytä olettaa, että vanki on vaarallinen, jos käyttäytyminen vankilassa on ollut hyvää. Avovankilakäytännöt nousivat keskusteluun, kun kävi ilmi, että kaksoissurmaaja Terhi Tervashonka oli jättänyt palaamatta Vanajan avovankilaan heinäkuun lopussa.
(Oma alleviivaus).
Ilmeisesti ei ihan sentään kun juttua lukee vähän tarkemmin, mutta ei paljoa puutu… Hesari kirjoittaa sen verran sensaatiohakuiseen tyyliin, että ihan kaikkea ei toki pidä purematta niellä, mutta kyllä tämän maan rangaistus- ja vankienhoitokäytännöissä on jotain varsin ihmeellistä.
Olemmeko todella näin tyhmiä? Jos ihminen on jopa toistuvasti syyllistynyt henkirikokseen, niin eihän sellainen henkilö kuulu näin maalais-/kaupunkilaisjärjellä ajateltuna vapaalle jalalle millään tavalla. Fraasi ”aina pitää antaa toinen mahdollisuus” on pelkkää lapsellista sanahelinää.
Kuvitteleeko joku tosissaan että väkivaltarikollinen jotenkin paranee siellä vankilassa? Hänestä tulee mallikansalainen tai henkilö joka ei syyllistyisi enää rikoksiin?
Lapsenraiskaajat ja tappajat kunnolla telkien taakse ja sen verran pitkäksi aikaa että ei tarvitse ihan heti takaisin odotella. Jos tässä hyvinvointivaltiossa ei ole edes siihen varaa, niin mihin sitten on (joku ehdotti joskus, että vankilat voisi ”ulkoistaa” Siperiaan)? Tällaisissa asioissa sääli on minun mielestäni sairautta. Sitä paitsi tulee väkisin mieleen että mikä on heidän kohtalo, jotka ovat olleet päättämässä edellisissä jutuissa mainituista vangin avovankilaan päästämisestä? Virkavirhe? Potkut? Sakko? Ehdonalainen? Vankeutta? Ai niin… Maan tapa… Ei tehdä YHTÄÄN MITÄÄN. Sarvikuonojen maa, eikä muuksi muutu.
