Hyvän salasanan keksiminen on joskus hankalaa. Niitä tarvitaan tuhottoman paljon, samaa ei pitäisi käyttää useassa eri paikassa ja ne pitäisi tietysti vielä muistaa. Joskus joku työpöydällä tai muuten näköpiirissä oleva esine tai nimi voi toimia hyvänä apuna, kunhan se ei sitten ole joku ”kahvikuppi” tai ”Acer”. Paljon parempi on käyttää isoja ja pieniä kirjaimia sekaisin, lisätä salasanaan numeroita, erikoismerkkejä ja jos kyseessä on nimi, sen voi tahallaan kirjoittaa jotenkin väärin. Kuten vaikka äskeisestä väännetty ”sumppp1skubbi!”.
HOW SECURE IS MY PASSWORD? -websivun mukaan ensimmäisen murtamiseen menee pc-koneella noin kuusi päivää, mutta jälkkimmäiseen meneenkin sitten jo 102 miljoonaa vuotta.
Kauanko oma salasanasi Googleen tai Facebookkiin kestäisi?
Vanha Yamahan kotiteatterivahvistin rupesi osoittamaan hajoamisen merkkejä ja päätin lopulta korvata sen vähän uudemmalla laitteella. Sellaisella josta löytyisi mm. läpiviennit HDMI-signaaleille, ja muutamia muita tämän päivän perusjuttuja. Kovin ihmeellisiä vaatimuksia minulla ei laitteen suhteen ollut.
HDMI uusinta uutta ja ostohetkellä mentiin versiossa 1.4
HDMI-sisääntuloja pitäisi olla ainakin neljä
Kaiuttimien määrän suhteen minimi olisi 5.1 (nykyiset kaiuttimet)
Merkki mielellään Sony (ei ehdoton)
Sopii ”sisustukseen” (hellasärö). No mikäpä ei sopisi…
Edullinen.
Ääntä lähes mistä tahansa nykylaitteessa pitäisi lähteä meidän käyttöömme tarpeeksi. Käyttö on pääasiassa television äänilähteenä, eli Xbox 360, Mac Mini, Blu-ray ja digisovitin. Tärkeintä on kuitenkin ilman muuta elokuvat. Radiota kuunnellaan joskus, mutta ei kovin usein. Se miksi halusin juuri Sonyn, johtuu yksinkertaisesti siitä, että halusin keskittää enemmän yhteen merkkiin. Kaukosäätimet toimivat paremmin keskenään ja ehkäpä ulkonäkö sopii myös vähän paremmin silmään.
Tiedän että hifistelemällä rahan suhteen vain taivas on rajana ja en kokenut mitenkään tärkeäksi sijoittaa suuria summia AV-vahvistimeen. Kaiuttimet, niiden sijoittelu ja seinä-/lattiamateriaalit vaikuttavat todennäköisesti ääneen paljon enemmän kuin muutaman lisäsatanen vahvistimen hinnassa.
Pienen nettitutkiskelun jälkeen päädyin SONY STR-DH520 AV-vahvistimeen. Kanavia siinä on 7.1, vaikka 5.1 olisi riittänyt, mutta eipä tuo haittaa. Muuten ominaisuudet olivat vähintäänkin riittävät omaan käyttööni. Sellainen siis!
Asetusten kanssa ilmeni outo pulma. Heti alusta alkaen blu-ray –leffat kuulostivat kyllä hyviltä, mutta vahvistin pisti itsensä itsepäisesti aina LPCM-tilaan, vaikka levyillä olisi ollut tuettuna parempi DTS-HD MA. Tästä tein pari huomiota: Vahvistimen HDMI-ulostulo täytyy laittaa AMP-tilaan, jolloin ääni syötetään soittimelta pelkästään vaivistimen kautta ulos. Jos käytetään oletusta, jossa ääni syötetään myös televisiolle, eli TV+AMP, kaikkia kaiuttimia ei välttämättä käytetä ja ennen kaikkea paremmat äänitilat eivät ole silloin mahdollisia. Toinen juttu oli hiljattain ostamani Sonyn blu-ray –soittimen puolella. Sieltä piti valita perusasetuksista BD-äänen Mix-asetus: ”Pois” ja sen jälkeen äänimaailma aukesi kuten pitääkin. Jostain merkillisestä syystä vahvistin heittää kuitenkin itsensä aina joskus TV-AMP tilaan ja valitsemani pelkkä AMP-tila ei jää pysyvästi muistiin. Uskon että tähän on joku selkeä ratkaisu ts. olen säätänyt tai ymmärtänyt jotain väärin. Olisihan se outoa että tuollainen vähän syvällisempi perusasetus pitäisi tarkastaa aina kun aloitetaan elokuvan katselu. Eihän kaiuttimien määrääkään tarvitse syöttää joka kerta uudelleen, kun laite laitetaan päälle.
Olen kokonaisuuteen muuten varsin tyytyväinen, mutta HDMI-äänen ulostulon ohjaukseen olisi syytä löytää jokin järkevä ratkaisu. Muuten mitään negatiivista ei ole tullut ainakaan vielä vastaan ja toivottavasti ei myöskään tule.
Tarkempia lisätietoja ominaisuuksista löytyy mm. Sonyn sivuilta.
Kyllästyin kuvien jakamisen tuskaan ja ostin kuukauden vaihteessa Google Picasa palvelusta 80 Gt levytilaa kuville. 20 taalaa vuodessa ei tunnu yhtään pahalta, etenkin kun ajattelee asian valoisia puolia. Kuvat voi siirtää verkkoon täydellä resoluutiolla, koska tila ei lopu ihan heti kesken. Kuvien jakaminen kavereille ja sukulaisille onnistuu sähköpostilla tai Google+ palvelun kautta.
Albumeissa asustavat videot näyttäisivät siirtyvän verkkoon kuva-albumien mukana, paitsi kovin nopeaa tuo siirtäminen ei ole. Kuvien käsittelyssä kannattaa mielestäni käyttää apuna ilmaista Picasa -ohjelmaa, jolla kuvien synkronoiminen verkkoon on todella helppoa.
Facebookissa olleiden kuvien kopiointi Picasaan sujui kätevästi puolestaan Google Chromen ”Move your Photos” -liittännäisellä, eli apuohjelmalla, joka asennetaan suoraan selaimeen. Kohta Facebookin voisikin sulkea kokonaan, paitsi… Niin?
Lisäys alla olevaan: Google+ on nykyisin avoin ja sitä varten ei tarvita erillistä kutsua.
Google+ palveluun pääsee tätä kirjoitettaessa edelleen vain kutsuttuna, mutta kutsumismenettelyä on helpotettu tuntuvasti. Omassa plussassa näkyy oikeassa laidassa kutsuikoni ja jäljellä olevien kutsujen määrä. Klikattaessa aukeaa pikkuikkuna, johon kutsutun sähköpostiosoite voidaan syöttää tai vaihtoehtoisesti sen alapuolella on valmis linkki, jonka voi kopioida Twitteriin ja omille sivuille, kuten vaikka omaan blogiin. Esimerkiksi: Tilaa tästä Google+ kutsu. Olkaapa hyvät
Lisäys:Valitettavasti kutsuja ei ole tällä erää ts. toistaiseksi tarjolla.
Kuvien käsittelyssä kannattaa mielestäni käyttää apuna ilmaista 