SwitchX

Blog, Twitter, Google+, Facebook, Web, TV, Video, Auto…

Kokemuksia: Sony BDP-S380 Blu-ray -soitin


Alussa Sonyn blu-ray -laite vaikutti joka suhteessa hyvältä ja olin tyytyväinen. Onhan se joskus vähän hidas, mutta pääpiirteittäin se toimii kuten pitääkin. Päivitys tuotti kuitenkin ongelmia. Sehän on näitä digiajan kirouksia, ainakin minun mielestäni ja silloin kun kaikki ei toimi kuten pitäisi. Ei kai tuollaisia laitteita mikään pakko ole päivittää, mutta yleensä se olisi kai suositeltavaa ja joskus se on ihan hyödyllistä. Esimerkiksi heti uutena tehty päivitys loihti mm. YLE Areenan tarjolle.

ADSL-modeemin kautta jatkuvasti internetiin kytketty laite siis hoksasi että siihen olisi saatavilla uusi ohjelmaversio. Haluatko päivittää? Juu, antaa palaa. Eipä kuitenkaan onnistu, koska laitteen mukaan sitä ei ole kytketty internettiin; yritä myöhemmin uudelleen. Pikaisella kokeilulla Youtube ja muut vastaavat verkkopalvelut toki toimivat, eli jostain muusta on nyt kyse. Mutta eipä hätää. Katsotaan se leffa jota olin alun perin aikeissa katsoa ja yritetään sitä päivitystä toisella kertaa.

Myöhemmin lapset valittivat että laite tyrkyttää päivitystä joka kerta kun katsoo elokuvaa. Ilmoitus menee ikävästi kuvan päälle, mutta poistuu toki jonkin ajan kuluttua jos siitä ei välitä. Ilmoituksen saisi kai asetuksista pois, mutta tarkoitus olisi tosiaan asentaa aparaattiin aina ne uusimmat ohjelmaversiot. Aina silloin tällöin kokeilin päivittää, mutta aina sama juttu. Ei muka yhteyttä nettiin, vaikka se toimii muuten normaalisti ko. laitteen kautta.

Viime lauantaina ostin heräteostoksena Robin Hood blu-ray–leffan paikallisen marketin alelaarista. Illalla oli tarkoitus katsoa se ja kuinkas olla, taas tuli muistutus päivityksestä joka oli jäänyt tekemättä. Kokeilin etsiä verkkoa, mutta ainakaan suoraan ADSL-modeemin (silta) kytkettynä sitä ei löytynyt. Kokeilin sitten lopulta kytkeä laitteen Ethernet routerin (NAT:in) perään ja yllättäen näytti jo oikein hyvältä – hetken. Sitten tuli taas herja ja kehotus kokeilla myöhemmin uudelleen. Erona oli se, että tällä kertaa se laite tosiaan latasi jotain hetken, kunnes luovutti.

Ajattelin katsoa leffan, mutta Robin Hoodilla oli vielä oma tarina kerrottavana. Leffa töräytti Universal-studion alkufanfaarit ja sitten… alkoi tulla mainoksia. Koitin hypätä niiden ohi, mutta homma tahmasi ja laite tuntui jumittavan. Lopulta tuskaisen pitkän ajan kuluttua ja toivottoman räpellyksen jälkeen näytti siltä että leffa alkaa. Vasta kolmannet fanfaarit tulossa ja sitten… laite päätti käynnistää itsenä uudelleen. Sitten taas katsomaan mainoksia. EI VOI OLLA TOTTA. Olisin hakenut tuon leffan nopeammin varmaan Ruåtsalaisesta videovuokraamosta torrenttina, säästänyt rahaa ja ennen kaikkea hermoja… Ratkaisin sitten asian niin, että nyppäsin verkkojohdon irti. Koska mainokset eivät ilmeisesti olleet molemmilla kerroilla samoja, ajattelin että ne tulivat netin kautta. Niin tai näin, sain lopulta katsottua leffan, mutta tunnelma oli jo pilalla tai ehkäpä leffa vaan oli yksiselitteisesti huono.

Sanotaan nyt vielä tähän,

  1. Itse laite toimii hyvin ja olen siihen edelleen tyytyväinen. Päivitysten asentaminen ei kuitenkaan ole samassa linjassa muun toiminnan kanssa. Olisin ehkä voinut käyttää tämän jutun kirjoittamiseen käytetyn ajan Googletukseen ja etsiä ratkaisun vaihtoehtoisesta päivitystavasta, mutta aika on omaani ja Sony ei maksa minulle palkkaa.
  2. Joidenkin leffojen mukaan on väkisin ympätty pakkomainoksia ja muuta roinaa, josta kuluttaja ei ole (ainakaan tietoisesti) maksanut ja se on yksiselitteisesti väärin, jos se vaarantaa tuotteen käytön, eli tässä tapauksessa elokuva oli vähältä jäädä katsomatta.

Siinä vaiheessa kun istuu sohvalle, ottaa mukavan asennon ja tarkoitus olisi katsoa elokuva, ei tuollaisen laitteen säätäminen kiinnosta pätkän vertaa. Odotus on että se toimii kuin nakit ja muusi, ilman yllätyksiä. Mainokset? Ei, en halua katsoa mainoksia, vaan sen leffan josta olen maksanut. En myöskään halua Teosto-mafioiden lyhytelokuvia siitä kuin kamalan väärää ja rikollista piratismi on.

Elokuvayhtiöt ja tekijänoikeusjärjestöt, mikä meni pieleen?

Perjantain kevennys: Valheenpaljastin

Isä ostaa valheenpaljastimella varustetun robotin, joka lyö ihmistä aina, kun tämä valehtelee. Hän päättää testata robottia ruokapöydässä.

- Poika, missäs olit tänään?
- Koulussa, poika vastaa

Robotti lyö poikaa.

- Ok, katselin DVD:tä kaverien kanssa!
- Mitä filmiä katsoitte, isä kysyy.
- Toy Storya.

Robotti lyö taas poikaa.

- Ok,se oli pornofilmi, poika huutaa.
- MITÄ? Sun iässäs en edes tiennyt mitä porno on, sanoo isä.

Robotti lyö isää.

-Hahaha. Poika on todellakin sinun poikas, äiti nauraa.

Robotti lyö äitiä.

SSD-levyllä lisää nopeutta

Vuosi sitten hankitun Macbook Pro 13.3″ -koneen nopeus on yleensä riittänyt hyvin, mutta yhä useammin rantapallo tuntui myös pyörivän ruudulla. Etenkin jos käytössä on samanaikaisesti useita ohjelmia ja/tai suuria kuvatiedostoja, vauhti hyytyi. Ajattelin ensin tehdä perinteisen korjauksen, eli lisätä käyttömuistia, mutta sitten pohdin kovalevyn vaihtoa.

Tähän saakka olen lähes poikkeuksetta vaihtanut tietokoneeni kovalevyn vain ja ainoastaan suurempaan kapasiteetin takia, mutta tila ei ollut tällä kertaa ongelma. Nykyiset SSD-levyt (Solid-state Drive) ovat järkevä vaihtoehto perinteiselle levyille monessa suhteessa. SSD-levyn toiminta pohjautuu flash-tyyppisen muistiin ja laitteessa ei ole lainkaan liikkuvia osia. Tällä saavutetaan parempi kestävyys (putoamiset yms.), pienempi virrankulutus, vähäisempi lämpeneminen, äänettömyys ja parempi nopeus. Huonoja puolia ovat puolestaan ainakin korkeampi hinta ja joidenkin lähteiden mukaan SSD-levyt eivät olisi niin luotettavia kuin yleisesti uskotaan. Hinnalle ei ole paljoa tehtävissä, paitsi se että tyytyy pienempää levyyn tai odottelee halvempien levyjen tuloa markkinoille. Tietojen menettäminen puolestaan on uhka aina levytyypistä riippumatta ja siksi on olemassa menetelmä, jota kutsutaan varmuuskopioinniksi.

Macbook Pro oli alun perin varustettu 250 Gt levyllä. Tilaa ei ollut liikaa, mutta toisaalta kannettavasta oli tullut tiedostojen hautausmaa. Kaikkea tuli säilytettyä ihan vain varmuuden vuoksi tai ajatus oli tutustua johonkin asiaan ”sitten kun on aikaa”. Koneella oli kaikki digikuva-arkistoni (noin 100 Gt) ja eihän se kannettava ole ihan oikea paikka pitää tuollaista kuvakirjastoa mukana, kun en nyt satu kuitenkaan olemaan mikään valokuvaaja. Päädyin lopulta 120 Gt OCZ VERTEX 2 SATA II 2.5″ SSD-levyn hankintaan. Tilaa olisi normaalissa käytössä ihan riittävästi ja hinta on kuitenkin vielä kohtuullinen. Ostin samalla ylimääräisen cBox Ripple-kovalevykotelon koneesta yli jäävälle levylle mm. tietojen siirtoa varten. Joissain SSD-levyissä tulee ulkoinen kotelo mukana, mutta Ripplestä oli jo valmiiksi hyviä kokemuksia ja kokonaishinta jäi edullisemmaksi kuin mitä valmis paketti olisi tullut maksamaan.

Kovalevyn vaihtaminen MacBook Pro –koneeseen on yllättävän helppoa, mutta ensin on hyvä tehdä jotain, nimittäin se varmuuskopio. En halunnut ottaa asian suhteen mitään riskejä. Kone on varmuuskopioitu Time Machinen-ohjelman avulla ulkoiselle levylle säännöllisesti, mutta kloonasin vielä SuperDuper!-ohjelmalla ylimääräisen kopion kovalevystä ulkoiselle levylle. Muuten siivosin koneen vanhalta levyltä kaiken mahdollisen turhan pois, sekä lisäksi poistin sen edellä mainitun 100 Gt digikuva-arkiston (kuvat ovat tietysti jo muualla tallessa), koska muuten vanhan levyn sisältö ei olisi mahtunut uudelle… Sitten seurasi levyn vaihto samaan tapaan, kuin alla olevilla videoilla (Applen ohje pdf-tiedostona).

Tämän jälkeen asensin koneen vanhan levyn edellä mainittuun cBox Ripple koteloon, jolta käynnistin koneen. Seuraavaksi kloonasin vanhan levyn sisällön uudelle jo koneessa olevalle levylle SuperDuper!-ohjelmalla. Tässähän nyt ei ole suurta merkitystä missä järjesyksessä asiat hoitaa, kunhan ei vahingossa hävitä mitään tärkeää.

Ensimmäinen käynnistys uudelta levyltä oli mykistävä kokemus. Minulla ei ole tapana sammutella konetta, mutta joka tapauksessa käynnistys on huomattavasti nopeampaa kuin osasin odottaa. Muutenkin kone oli niin selvästi paljon nopeampi. Kaikki ohjelmat käynnistyvät hetkessä ja toiminta on joka suhteessa kuin eri koneesta. Minkään muun komponentin vaihto ei ole koskaan tuonut yhtä selvää nopeuslisää kuin SSD-levyn vaihto. Täytyy kuitenkin myöntää, että siihen nopeuteen tottuu. Paria päivää myöhemmin kone ei tuntunut enää yhtään niin nopealta, mutta tiedän että paluu entiseen taas tutuisi todella puuduttavalta. Se rantapallo taisi jäädä joka tapauksessa kesälaitumille kun ei sitä ole enää näkynyt. Nopeustestejä en tehnyt, mutta esim. YouTubesta löytyy runsaasti aiheeseen liittyviä videoita hakusanalla SSD.

3G hukassa, eikun…

Noin vuosi sitten iPhonessa oli joidenkin mielestä aivan mahdottoman vakava antenniongelma, joka ainakin omien kokemuksieni pohjalta ei ole ollut koskaan todellinen ongelma. Tarkoittaa siis sitä, että puhelut eivät pätki ja kaikki toimii kuten pitääkin. Vikaa lähdettiin kuitenkin ”korjaamaan” ja Apple esitti että antennisignaalin näyttämä ei toimisi ihan oikein.

Olisi ollut parempi jättää korjaamatta. Oma puhelin kertoo päivittäin yllä olevan kuvan mukaisesti etsivänsä verkkoa, vaikka siinä ei ole mitään vikaa. Alla olevan nopeustestin ja ihan pelkästään omien kokemusteni mukaan netti toimii ihan normaalisti ja sama juttu on puheluiden kanssa.

Oikeasti tuo ei tietysti haittaa mitenkään, mutta onhan tuo vähän harhaan johtavaa, kun kenttää ei muka ole, ja kuitenkin on. Noh. Eihän mikään voi olla täydellistä; ei edes iPhone ;-)

Mielenkiinnosta kuitenkin: Jos sinulla on iPhone, tekeekö se samaa?

Hyvä salasana

Hyvän salasanan keksiminen on joskus hankalaa. Niitä tarvitaan tuhottoman paljon, samaa ei pitäisi käyttää useassa eri paikassa ja ne pitäisi tietysti vielä muistaa. Joskus joku työpöydällä tai muuten näköpiirissä oleva esine tai nimi voi toimia hyvänä apuna, kunhan se ei sitten ole joku ”kahvikuppi” tai ”Acer”. Paljon parempi on käyttää isoja ja pieniä kirjaimia sekaisin, lisätä salasanaan numeroita, erikoismerkkejä ja jos kyseessä on nimi, sen voi tahallaan kirjoittaa jotenkin väärin. Kuten vaikka äskeisestä väännetty ”sumppp1skubbi!”.

HOW SECURE IS MY PASSWORD? -websivun mukaan ensimmäisen murtamiseen menee pc-koneella noin kuusi päivää, mutta jälkkimmäiseen meneenkin sitten jo 102 miljoonaa vuotta.

Kauanko oma salasanasi Googleen tai Facebookkiin kestäisi?