Joka tapauksessa ihan tavallisellakin tietokoneen ruudulla koko näytön tilassa ja HD-laadulla maisemat ovat upeita ja silmä lepää.

http://www.youtube.com/watch?v=e-GYrbecb88

Tähän saakka olen lähes poikkeuksetta vaihtanut tietokoneeni kovalevyn vain ja ainoastaan suurempaan kapasiteetin takia, mutta tila ei ollut tällä kertaa ongelma. Nykyiset SSD-levyt (Solid-state Drive) ovat järkevä vaihtoehto perinteiselle levyille monessa suhteessa. SSD-levyn toiminta pohjautuu flash-tyyppisen muistiin ja laitteessa ei ole lainkaan liikkuvia osia. Tällä saavutetaan parempi kestävyys (putoamiset yms.), pienempi virrankulutus, vähäisempi lämpeneminen, äänettömyys ja parempi nopeus. Huonoja puolia ovat puolestaan ainakin korkeampi hinta ja joidenkin lähteiden mukaan SSD-levyt eivät olisi niin luotettavia kuin yleisesti uskotaan. Hinnalle ei ole paljoa tehtävissä, paitsi se että tyytyy pienempää levyyn tai odottelee halvempien levyjen tuloa markkinoille. Tietojen menettäminen puolestaan on uhka aina levytyypistä riippumatta ja siksi on olemassa menetelmä, jota kutsutaan varmuuskopioinniksi.

Macbook Pro oli alun perin varustettu 250 Gt levyllä. Tilaa ei ollut liikaa, mutta toisaalta kannettavasta oli tullut tiedostojen hautausmaa. Kaikkea tuli säilytettyä ihan vain varmuuden vuoksi tai ajatus oli tutustua johonkin asiaan ”sitten kun on aikaa”. Koneella oli kaikki digikuva-arkistoni (noin 100 Gt) ja eihän se kannettava ole ihan oikea paikka pitää tuollaista kuvakirjastoa mukana, kun en nyt satu kuitenkaan olemaan mikään valokuvaaja. Päädyin lopulta 120 Gt OCZ VERTEX 2 SATA II 2.5″ SSD-levyn hankintaan. Tilaa olisi normaalissa käytössä ihan riittävästi ja hinta on kuitenkin vielä kohtuullinen. Ostin samalla ylimääräisen cBox Ripple-kovalevykotelon koneesta yli jäävälle levylle mm. tietojen siirtoa varten. Joissain SSD-levyissä tulee ulkoinen kotelo mukana, mutta Ripplestä oli jo valmiiksi hyviä kokemuksia ja kokonaishinta jäi edullisemmaksi kuin mitä valmis paketti olisi tullut maksamaan.

Kovalevyn vaihtaminen MacBook Pro –koneeseen on yllättävän helppoa, mutta ensin on hyvä tehdä jotain, nimittäin se varmuuskopio. En halunnut ottaa asian suhteen mitään riskejä. Kone on varmuuskopioitu Time Machinen-ohjelman avulla ulkoiselle levylle säännöllisesti, mutta kloonasin vielä SuperDuper!-ohjelmalla ylimääräisen kopion kovalevystä ulkoiselle levylle. Muuten siivosin koneen vanhalta levyltä kaiken mahdollisen turhan pois, sekä lisäksi poistin sen edellä mainitun 100 Gt digikuva-arkiston (kuvat ovat tietysti jo muualla tallessa), koska muuten vanhan levyn sisältö ei olisi mahtunut uudelle… Sitten seurasi levyn vaihto samaan tapaan, kuin alla olevilla videoilla (Applen ohje pdf-tiedostona).

http://www.youtube.com/watch?v=CBbvRHS8TJA

http://www.youtube.com/watch?v=GPSGyDpMKpY

Tämän jälkeen asensin koneen vanhan levyn edellä mainittuun cBox Ripple koteloon, jolta käynnistin koneen. Seuraavaksi kloonasin vanhan levyn sisällön uudelle jo koneessa olevalle levylle SuperDuper!-ohjelmalla. Tässähän nyt ei ole suurta merkitystä missä järjesyksessä asiat hoitaa, kunhan ei vahingossa hävitä mitään tärkeää.

Ensimmäinen käynnistys uudelta levyltä oli mykistävä kokemus. Minulla ei ole tapana sammutella konetta, mutta joka tapauksessa käynnistys on huomattavasti nopeampaa kuin osasin odottaa. Muutenkin kone oli niin selvästi paljon nopeampi. Kaikki ohjelmat käynnistyvät hetkessä ja toiminta on joka suhteessa kuin eri koneesta. Minkään muun komponentin vaihto ei ole koskaan tuonut yhtä selvää nopeuslisää kuin SSD-levyn vaihto. Täytyy kuitenkin myöntää, että siihen nopeuteen tottuu. Paria päivää myöhemmin kone ei tuntunut enää yhtään niin nopealta, mutta tiedän että paluu entiseen taas tutuisi todella puuduttavalta. Se rantapallo taisi jäädä joka tapauksessa kesälaitumille kun ei sitä ole enää näkynyt. Nopeustestejä en tehnyt, mutta esim. YouTubesta löytyy runsaasti aiheeseen liittyviä videoita hakusanalla SSD.

Hyvä esimerkki on yhden huoneen valokatkaisija, joka on käytävän puolella huoneen ulkopuolella ja se jää avautuvan oven taakse. Huoneeseen kuljetaan yleensä olohuoneen puolelle avautuvasta leveästä oviaukosta, jonka tuntumassa ei ole puolestaan yhtään valokatkaisijaa. Oviaukon viereinen seinä on kiviseinä, johon normaalia upotettua valokatkaisijaa ei saa ihan pienellä vaivalla asennettua. Asiaan löytyi onneksi kuitenkin helpoksi ratkaisuksi Johdoton seinäkytkin.

Tilasin kaksi langatonta ”Johdoton SLA-10” seinäkytkintä ja yhden uppoasennettavan ”Johdoton CMR-1000 On/Off-kytkimen”. Seinäkytkimet toimivat pienellä paristolla ja toiminta-ajan pitäisi olla jopa useita vuosia. Käyttöikä on tietysti kiinni siitä kuinka paljon valokytkintä tulee käytettyä. Laitteet toimivat radioaalloilla seinien läpi ja vapaassa tilassa lupaillaan noin 30 metrin toimintasädettä. Kytkimet ovat sen verran ohuita, että seinälle mukana tulleilla teipeillä tai ruuveilla asennettuna kytkin näyttää tavalliselta valokatkaisijalta.

Uppoasennettava On/Off-kytkin on sitten puolestaan vähän hankalampi asennettava. Se voidaan sijoittaa normaalin jakorasiaan tai muualle piiloon. Johdot kytketään siten, että sekä vaihe että nolla kulkevat kytkimen läpi. Koska kyse on vahvavirtaan liitettävästä sähkölaitteesta, asennus on sähkömiehen hommia.

Alustavasti vaikuttaisi siltä, että katkaisijat toimivat ihan kuten pitääkin. En ole huomannut että kännykät, kaukosäätimet tai muut langattomat laitteet häiritsivät valojen toimintaa millään tavoin. Seuraavaksi voisikin sitten hankkia keittiöön saman sarjan himmentimen, olohuoneeseen kaukosäätimen, pari pistorasiakytkintä ja…

MacBook Pro 13.3″ on ollut nyt päivittäisessä käytössä tasan kuukauden. Kone on toiminut hienosti ja valittamisen aihetta ei juuri ole. Alussa minua huvitti laitteen virtanappi, Painoin sitä nimittäin vain kerran; silloin kun pistin koneen ensimmäistä kertaa päälle. Kone nukahtaa kun laittaa kannen kiinni ja herää kun kannen avaa. Päivitykset puolestaan tarjosivat automaattista uudelleen käynnistystä ja virtanapilla ei tuntunut olevan mitään käyttöä. Tietysti sitä tarvitaan, jos kone sammutetaan jostain syystä tai kone menee kokonaan jumiin, mitä onneksi ei oikeastaan juuri tapahdu. Jos nyt pitäisi kerätä plussia ja miinuksia kuukauden käytön perusteella, niin tässä olisi joitain huomioita:

Plussat:

• yleinen toimivuus jouheaa, nopeaa ja vaivatonta
• tasainen pohja, joka ei kuumene liikaa sylikäytössä
• valaistu näppäimistö on kirjaimellisesti loistava juttu
• luja unibody kotelo
• Magsafe virtaliitin
• akun kesto on todella pelkkää plussaa ja muutti omalla kohdallani koneen käyttötapaa
• toimii hienosti omalla kameralla, mikrofonilla ja kaiuttimilla esim. Skypen kanssa ilman lisälaitteita.

Miinukset:

• Kiiltäväpintainen näyttö on häiritsevä joskus
• HDMI-liitin pitäisi olla tietysti vakiona
• Koneen oikealla reunalla ei ole yhtään USB-liitintä
• Koneessa voisi olla paikka SIM-kortille ts. 3G-modeemi sisään rakennettuna

Miinuksia on vähän vaikea keksiä ja mikäs siinä, jos kerran valittamista ei ole.

MiFi

Useimmissa nykyisissä Android puhelimissa ominaisuus on sisään rakennettuna ja moniin muihin puhelimiin sen saa käyttöön JoikuSpot-nimisellä ohjelmalla. Kyseessä ei siis ole mikään uusi tajunnan räjäyttävä keksintö, jonka saa vain ja ainoastaan puhelinoperaattorilta 24kk sopimuksella.

Tulin itse mökille perjantaina ja mukana oli MacBook Pro, iPhone 3GS ja myös työläppäri (PC), kun töistä varoiteltiin että saattavat olla yhteydessä viikonlopusta huolimatta…

iPhone 3GS ei tue 900 MHz verkkoa, joten täällä siitä ei ole paljoa iloa, paitsi tietysti puhelimena. Työ-PC puolestaan hylki jostain kumman syystä Huawein mokkulaa, vaikka kesällä vielä toimi. Mielenkiinto ei vaan oikein riittänyt ongelman syvällisempään pohdiskeluun. MacBook Pro puolestaan tuntuisi toimivan mokkulan kanssa loistavasti. Sitten muistin että kyllähän Macit jakavat nettiyhteytensä ympäristöönsä ja vieläpä helposti.

Mennään aluksi Asetuksiin ja valitaan Jako.

Seuraavaksi valitaan Internet-Jako ja edelleen ”Tietokoneille käyttäen portteja: AirPort”.

Ei tämä ”Mifi” ihan taskuun mahdu (ellei ole isot taskut), mutta mökillä se tuntuisi ajavan asiansa joka tapauksessa paremmin kuin hyvin. Parasta on tietysti se, että tämä ei vaadi mitään uusia investointeja aiempien lisäksi, mikäli mokkula ja Mac löytyvät jo omasta takaa.

Jos Mifi-laitteen hankinta on kuitenkin omalla kohdalla se sopivin vaihtoehto, suunnistaisin Ebay:n UK-sivuille, mistä voi pyydystää esimerkiksi aloituskuvan Huawei E585-Mifin käyttöönsä.

Mtä tulee tähän omaan halpis-MiFiin, luonnollisesti kotona oleva kiinteä yhteys voidaan jakaa ainakin tilapäistä käyttöä varten samalla tavalla langattomaksi yhteydeksi, jos WLAN-tukiasemaa ei satu olemaan.

Luulisin että Windowsissa voi yhtä hyvin jakaa yhteyden muille laitteille, mutta en tunne asiaa. Jos jollain on tietoa, niin olisi mukava saada siitä pari riviä kommentteihin…

Hankittuani uuden MacBook Pro -kannettavan, se tarjosi kaksi yllätystä liitäntöjensä puolesta. Ensinnäkin ulkoisia näyttölaitteita varten tarkoitettu liitin oli erilainen kuin reilun vuoden ikäisessä Mac Minissä. Se oli entistä pienempi, mutta toinen yllätys oli se, että nykyisin se kuljettaa kuvan lisäksi myös ääntä. Tämän ansiosta ylimääräinen äänikaapeli, optinen tai kupari, voidaan unohtaa. Miksi koneessa ei ole sitten saman tien normaalia HDMI-liitintä muiden uusien kannettavien tapaan? Se on toinen juttu ja uskon että seuraavan sukupolven koneista se jo löytyy, kuten Mac Ministä nykyisin.

Joka tapauksessa tuollainen adapteri piti hankkia, mutta hinnat vaikuttivat vähän suolaisilta ja saatavuus oli ainakin kyseisenä ajankohtana huono. Tilasin lopulta adapterin ulkomailta DealExtreme-verkkokaupasta. Adapterille tuli lopulliseksi hinnaksi 10.03 euroa (ei postikuluja) ja toimitus kesti aika tasan kolme viikkoa. Maksun hoidin Paypalin kautta. Tuote oli siististi pakattu ja toimii hyvin. Sen verran kattava valikoima tuolla DealExteremen sivuilla on kaikenlaista hilavitkutinta sopuhintaan, että kotimaisten liikkeiden sijasta saatan tilata jatkossakin suoraan ulkomailta. Sieltähän kai ne kotimaisetkin liikkeet tilaavat…

Edellisen kirjoituksen jälkeen tuli täyskäännös tuolle ”harharetkelle” ja hyvä niin. Eräs sukulainen ihasteli edellisessä jutussa mainittua Samsung 13.3″ kannettavaa ja sanoi haluavansa juuri samanlaisen ja ei siis tällekään sukulaiselle Mac-konetta… Heitin huulena että ota sinä tuo Samsung, niin minä ostan Macin. Hetkeä myöhemmin asia olikin sitten sovittu.

Ostin MacBook Pro 13.3″ koneen Tectorista. Opiskelija-alennuksen (johon olen sattuneista syistä todellakin oikeutettu) ja jonkin hetkellisen kampanjan seurauksena hinta oli yllättävän edullinen. Onneksi myyjä antoi vinkin ja pyysi odottamaan muutaman tunnin, kunnes kampanja käynnistyy… Voisin muuten veikata, että uudet Intel i5 tai ehkä i3 -prosessoreilla höystetyt mallit tekevät jo tuloaan joulumarkkinoille. MacBook Pro 15″ ja 17″ koneissahan on jo i5- tai i7-prosessorit, joten johtopäätöksiä on aika helppo vetää. Minulle on kuitenkin pääasia, että kone toimii ja sitä on mukava käyttää.

Ulkoinen tarkastelu

Kone on pakattu pienempään pakettiin kuin voisi odottaa, mutta kaikki on tietysti mukana siististi omalla paikallaan. 2.04 kiloa painava kone on pinnaltaan viileää vähän liiankin liukkaan tuntuista alumiinia ja tuntuu siltä kuin se olisi pelkkä yhtenäinen metallin kappale, vaikka kansi on tietysti avattavissa näytöksi. Pohja on tasainen matalia tassuja lukuun ottamatta. Ei tuuletusreikiä tai puhaltimia pohjassa, joten koneen pitäisi toimia mainiosti myös ihan sylikoneena. Kansi on siro, ohut ja näytön yläreunasta löytyy kamera tavalliseen tapaan. Mainittakoon vielä, että näyttö on täydellä kirkkaudella todella kirkas, mutta siitä ei tässä vaiheessa sen enempää.

Koneen oikealla sivulla on rako johon voi syöttää CD- tai DVD-levyjä, eli kelkaton asema, ja sen etupuolella Kensington-lukituskaapelin paikka.

Vasemmalla reunalla on puolestaan koneen kaikki liittimet, jotka ovat takaa lueteltuna MagSafe-virtaportti, Gigabitin ethernet-portti, Yksi FireWire 800 -portti, Mini-DisplayPort, Kaksi USB 2.0 -porttia, SD-korttipaikka ja lopuksi äänen sisäänmeno/ulostulo. USB-liittimiä voisi olla enemmän ja niistä ainakin yksi oikealla puolella. MagSafe-virtaliitin on sellainen, joka lähtee helposti irti, jos jalka osuu vaikka vahingossa laturin johtoon. Eipä putoa koko kone lattialle. Laturin johdon päässä liittimen tuntumassa on yläpuolella LED-valo, jonka väri ilmaisee lataustilan. Nykyinen Mini-DisplayPort on sellaista tyyppiä, jossa kulkee myös ääni mukana, kunhan hankkii ensin sopivan Mini-DisplayPort – HDMI adapterin. Koneessa voisi olla jo valmiiksi HDMI-liitin, mutta eipä vaan ole. Mainittakoon vielä, että erillisiä jäähdytysreikiä ei näy kummallakaan reunalla.Näppäimistö on musta ja siinä on taustavalaistus. Se on asia mitä olen kaivannut muissa käyttämissäni läppäreissä usein. Näppäimistön yläreunan näppäimistä hoidetaan mm. näytön kirkkauden, näppäimistön taustavalon ja äänen säädöt. Samoissa painikkeissa toimivat myös ns. F-painikkeet, Eject ja tietysti Escape. Tämä on varmasti aika pitkälle tottumiskysymys, mutta itselleni tämä järjestely sopii hyvin. Esimerkiksi myöhään illalla kaiuttimista räjähtävä musiikki voidaan vaientaa yhtä ainoaa nappia painamalla. Valaistun näppäimistön ansioista se nappi löytyy heti.

Näppäimistön alta löytyvä kosketuslevy ansaitsisi ihan oman blogi-kirjoituksen. Vielä kaupassa mietin, että millainen hiiri pitäisi ostaa, mutta enää en edes halua hiirtä. Lasinen kosketuslevy on mielestäni monella tavalla kätevämpi kuin hiiri. Esimerkiksi oikeasta alakulmasta painaminen vastaa hiiren oikeaa nappia (kunhan kyseisen ominaisuuden laittaa päälle asetuksista). Kahdella sormella pyyhkäisy vastaa rullaamista, sormien pyöräytys kääntämistä ja sormien nipistäminen/loitontaminen toisistaan pienentää tai suurentaa kuvaa ja se tekee myös saman mm. web-selaimen tekstille. En pitäisi mahdottomana, että myös seuraavassa pöytäkoneessa olisi vastaavanlainen kosketuslevy.

Käyttöönotto ja ohjelmat

Koneen käyttöönotto sujui vähän eri tahtiin kuin Samsungissa tai Acerissa. Ensimmäisellä käynnistyksellä luodaan oma käyttäjätunnus ja periaatteessa sen jälkeen konetta voi alkaa jo käyttämään. Viimeisten päivitysten asennus on tietysti suotavaa ja annoin koneen hoitaa ensin ne. Kone täytyi käynnistää tasan kaksi kertaa ja sen jälkeen oli valmista, paitsi halusin koneelle tietysti muutamia ”omia” ohjelmia, eli ohjelmia joita yleensä käytän.

• Microsoft Office 2008 ei ole oma suosikkini, mutta se on käytännössä pakko olla Wordin, Excelin ja PowerPointin takia.
• Adium on ilmainen ja korvaa yleisimmät Chat-ohjelmat.
• Tweetie on hyvä ohjelma Twitterin seurantaan.
• Spotify tietysti musiikin kuunteluun.
• Skype soittamiseen ja videopuheluihin.
• Perian videoiden toistoa varten.
• CyberDuck on ”must” -ohjelma FTP- ja SFTP-siirtoja varten.
• VLC on hyvä ohjelma leffojen katseluun ja se on syytä olla myös TVKaistaa ja Elisa Viihdettä varten.

Tässä nyt ensimmäiset, jotka tulivat mieleen. Lisää saa toki ehdottaa… Parasta koko käyttöönotossa oli yleinen toimivuus ja vähäinen turhien ilmoitusten ja pop-up-ikkunoiden määrä. Turhien siksi, koska niitä ei ainakaan Macissa näköjään tarvita. Lisäksi koneella ei näkynyt mitään turhaa roskaa, kuten oli Samsungin ja Acerin kanssa. Ainoa ohjelma joka on tähän saakka vaatinut jonkin koodin, on ollut Microsoft Office 2008. Se ei tosin sisälly millään tavoin perusasennukseen ja sitähän ei ole pakko asentaa… Selaimen suhteen päätin antaa Safarille uuden mahdollisuuden. Olen käyttänyt Chromea jo jonkin aikaa, mutta siinä on muutamia asioita, joista en oikein pidä. Aika näyttää mitä tulee käytettyä.

Käyttö

Käytön suhteen pitää heti todeta että konetta ei hankittu pöytäkoneen korvaajaksi tai tehokäyttöön. Kyse on nimenomaan mukana kuljetettavasta ”Notebookista”, jota käytetään kirjoittamiseen (mm. luennoilla), web-selailuun ja sähköpostiin. Musiikki soi välillä taustalla ja yhteyttä tulee pidettyä tietysti siihen tarkoitetuilla ohjelmilla. Ainakin tähän saakka näyttää siltä että kone on ihan omiaan tässä käytössä. Se on heti valmis kun kansi avataan, akku kestää pitkään ja muutenkin käyttö sujuvaa. 15″ kone oli myös mielessä, mutta halusin pienemmän ja keveämmän koneen. Kotona saan liitettyä koneen halutessani suurempaan näyttöön. Olin itse asiassa vähän skeptinen tämän koneen tehojen suhteen (2,4 GHz Intel Core 2 Duo -prosessori). Pelkäsin katselevani rantapallon pyörimistä, mutta pelko oli täysin turha. Konetta voi hyvällä omalla tunnolla sanoa nopeaksi, vaikka se onkin (ainakin speksien perusteella) MacBook Pro -perheen hitain kone. Koneeseen voi tarvittaessa lisätä muistia, mutta ainakaan vielä sille ei ole tarvetta. 4 gigaa riittää hyvin. SSD-levy oli sen sijaan mielessä perinteisen kovalevyn sijasta jo ennen ostamista, mutta valmiiksi asennettuna se oli vielä liian kallis. Sellaisen voi hankkia yhtä hyvin myös myöhemmin, kunhan hinnat tulevat ensin järkevälle tasolle. Vaihto on joka tapauksessa helppo, kuten alla olevasta videosta voi päätellä.

http://www.youtube.com/watch?v=-HS6ELFwD3A

Yhteenvetona voisin sanoa, että MacBook Pro 13.3″ on mainio kone ja ylitti kevyesti omat odotukseni. Toisenlaista konetta oli lopulta aika turha edes harkita. On kuitenkin vähän harvinaista, että koneita pääsee kokeilemaan kunnolla useamman päivän ajaksi. Koneen hetkellinen kokeileminen liikkeessä ei kerro mitään koneen käyttöönotosta, melusta tai käytännön toimivuudesta. Uskon että sain rahalle varmasti enemmän vastinetta ja etenkin alennuksineen loppusumma oli sen verran lähellä Samsungia, että asiassa ei ole enää mitään ihmettelemistä. Sitä paitsi ainakin omien kokemusteni pohjalta Maceilla on kiitettävän pitkä käyttöikä.

Nyt sitten pitäisi vielä löytää (lue: ehtiä hakemaan) jostain sopiva laukku, johon sopii mukavasti 13.3″ koneen lisäksi mappi ja pari kirjaa.

Kaksi kannettavaa

Ensimmäinen oli noin puoli vuotta sitten, merkiltään Acer ja hintaluokka oli n. 700 euroa. Ostin sen sukulaiselle, joka ei halunnut suosituksistani huolimatta Mac-kannettavaa käyttöönsä. Piti olla pieni ja kevyt kone, eli sitä oli oikeasti tarkoitus kantaa mukana. Koneen paino on alle kaksi kiloa, siinä on 13.3″ näyttö, muistaakseni Intel Core 2 Duo prosessori, ja levyasemaa koneessa ei ole ollenkaan. Mac-kone ei käynyt, koska se oli liian kallis ja tarkoitus oli käyttää joka tapauksessa Windows-ohjelmia. Minikannettavia ei edes harkittu.

Toinen kone oli puolestaan suunnilleen samankokoinen Samsung NP-Q330 (Samsungin sivulla on vanhaa tietoa ko. koneesta, joten en linkitä). Hintaa oli noin satasen enemmän kuin Acerilla. Laite on vähän Aceria tehokkaampi (Intel i3-350M), siinä on 4 gigaa muistia ja mm. erillinen näytönohjain (NVIDIA GeForce G310M 512 MB). Mukaan on saatu mahtumaan myös polttava DVD-asema. Paino on kuitenkin edelleen alle kaksi kiloa. Tämä kyseinen kone on ihan omassa käytössämme myös sukulaisen käytössä (kirjoitan lisää ehtiessäni, mutta  kone löysi uuden omistaja ja meille tulee puolestaan MacBook Pro 13.3″).

Entäs Mac?

Harkitsin alun perin 13.3″ Macbook Pro -konetta, mutta tällä kertaa usean satasen hintaerolle ei oikein löytynyt riittävästi perusteita. Pienemmällä rahalla saa suhteellisen tehokkaan Windows-koneen ja kyseistä konetta käytetään sitä paitsi pääasiassa Windows-ympäristössä ja Windows-ohjelmilla. Lisäys: Usean satasen hintaero ei lopulta pitänyt paikkaansa, vaan sain Macin paljon halvemmalla ja lisäksi Mac toimii aiotussa käyttöympäristössä, eli opiskelupaikassa hienosti… Mac-koneeseen saa tietysti asennettua myös Windowsin, mutta se nostaa koneen hintaa entisestään. Sitä paitsi ruokahalu kasvaa syödessä. Maciin olisi pitänyt ottaa kuitenkin SSD-kiintolevy ja…

Käyttöönotto ja käyttö

Mac-käyttäjän huomio kiinnittyi pakkauksen askeettisuuteen ja tyylipisteitä paketoinnista ei irtoa. DVD-levyjä tai muuta asennusmediaa ei tule mukana. Sellaiset voi ja kannattaa polttaa itse. Kaikki softa on valmiiksi koneella. Käyttöjärjestelmänä on Windows 7 Home Premium (64b), jonka käyttökieli valitaan ensimmäisen käynnistyksen yhteydessä. Sitä ei voi edes muuttaa jälkeenpäin. Rekisteröinti oli ilmeisesti hoidettu valmiiksi, koska sellaista ei missään kysellä. Koneessa on valmiina paljon erilaista softaa ja sama juttu oli Acerin kanssa. McAfee-virustorjunta työnsi itseään ruudulle vähän väliä ja kaikkea mahdollista ehtoa pitäisi hyväksyä. CyberLink DVD Suiten -ohjelman rekisteröinti oli jätetty kokonaan käyttäjän tehtäväksi. Osa ohjelmista tuntui turhilta ja haiskahti rahastukselta. Onneksi bongasin Tietokoneen sivuilta PC Decrapifier-ohjelman, jolla turhat ohjelmat on helppo hävittää. Siinä sivussa kone ehdotteli päivityksiä ja osa oli tärkeitä… Tuo päivityshomma on jotenkin surkuhupaisa. Eikö niitä päivityksiä voisi hoitaa ihan yhdellä kertaa automaattisesti dialogilla: Asenna kaikki päivitykset: kyllä/ei. Tässä suhteessa käyttöönotto tuntui Maciin verrattuna olevan jotain järjettömän ja mielettömän väliltä. Mac on todellakin enemmän kytke-ja-käytä -laite ja valmis normaalisti alle puolessa tunnissa paketista nostettuna ja siitäkin menee suurin osa miettiessä sopivaa taustakuvaa. Tietysti siihenkin tulee päivityksiä, mutta homma etenee ihan toiseen tahtiin ja vähemmillä käynnistyksillä.

Windows 7 on itsessään aika mutkaton ja mukava käyttöjärjestelmä, paitsi ainakin yhdessä asiassa. Asetuksia saa hakea milloin mistäkin ja niiden paikkoja ei vaan opi muistamaan. Joka tapauksessa W7 on mielestäni parasta mitä Microsoft on saanut aikaiseksi tällä saralla XP:n jälkeen. Vista oli floppi ja W7 on sitä mitä Vistan olisi pitänyt olla. W7 tarjoaa muutamia ihan käteviä pikkujuttuja ja onhan se toki myös tyylikkään näköinen. Satunnaisia pikku hyytymisiä tulee välillä ja jonkin pienen tiedoston kopiointi tai siirto saattaa kestää välillä ihmeen pitkään, mutta ihan yhtä lailla Mac pyörittää välillä rantapalloa ruudulla, vaikka ei pitäisi. Samsung on pistänyt mukaan kokoelman ihan hyviä ja hyödyllisiä ohjelmia käyttöä helpottamaan. Tuntuu muuten oudolta kun sekä W7 että Samsung ehdottelevat molemmat omilla ohjelmillaan järjestelmän varmuuskopiointia, vaikka luulisi yhdellä ohjelmalla pärjäävän. Sitten mukana on ihan täyttä roskaa, kuten ylempänä mainitsin. Akun kesto oli pettymys, mutta tarkkoja mittauksia minulla ei ole vielä tarjota. Lonkalta sanoisin, että akku kestään noin neljä tuntia. Tässä suhteessa MacBook pro veisi jälleen voiton.

Kannattiko?

Samsung on päällisin puolin siisti ja tyylikäs kone, vaikka tämä nyt toki menee makuasioiden puolelle. Kansi näyttä tummalta harjatulta metallilta ja sisäpuoli alumiinilta, mutta kyllä kone on ihan muovia. Minun mielestäni muovi ei ole kovin luottamusta herättävän tuntuista. Väkisin tulee mieleen, että miten kone kestää pidemmän päälle… 13.3″ (1366 x 788) kiiltävä (Gloss) laajakuvanäyttö vaikuttaa ihan hyvältä tämän hintaluokan koneelle, mutta arvostaisin enemmän heijastamatonta laadukkaampaa näyttöä. Samsung sopii myös viihdekäyttöön vaikkapa olohuoneen television seurana. Koneen kyljessä oleva HDMI-liitin tekee johdotuksen varsin helpoksi. Samsung lähettää sopivaa kuvaa ja ääntä heti televisioon kytkettynä ilman säätämistä, mikä on tietysti pelkkää plussaa. Windowsin mukana tuleva Media Center ohjelmisto on tyylikäs, mutta sopivien 64bit-ajurien haku voi olla oma juttunsa. VLC media player on helppo ja nopea vaihtoehto, jos ajurisirkus ei kiinnosta. iPhonesta vielä kaukosäädin (iTunes-linkki) mukaan ja ”teatteri” on valmis.

Kaiken kaikkiaan on pakko todeta, että Mac on aina Mac. Se on helppo ottaa käyttöön, sitä on helppo käyttää ja sitä on helppo ylläpitää. Siihen voi halutessaan asentaa Windowsin ja esimerkiksi Microsoft Officesta löytyy oma Macille tehty versio. Joka tapauksessa Samsung NP-Q330 on toki mainio Windows-kone. Se puolustaa hyvin paikkaansa, sopii siihen käyttöön mihin se on hankittu ja antaa paljon vastinetta rahalle. Se mikä itse kullekin parhaiten sopii, on kiinni sitten käyttötarpeesta ja tietysti käytettävästä rahamäärästä. Päivitys: Pakko lisätä vielä tähän loppuun että Mac sopii minulle kyllä niin kovin paljon paremmin ja kun tuli tilaisuus tehdä tämä valinta uudelleen, niin… Jatkoa on seuraavassa jutussa…

Hei! Tilaamasi tuotteet toimitetaan sinulle postitse. Voit seurata lähetystä postin seurantanumerolla: JJFI611XXXXXXXXXXXXX. -XXX- Viesti Fonecta Finderista

Hieno juttu paitsi en muistanut tilanneeni mitään mistään… Outoa. Rupesin tavaamaan tämän jälkeen sen mainitun kahvikupin äärellä sähköposteja. Siinä sitten piti jo hieroa silmiä ja nipistää korvasta. Kaverit lähettää aivan kummallisia viestejä kuukausien takaa. Siis kummallisia siten, että kyseisellä lähettäjällä ei ole mitään tekoa viestin sisällön kanssa, vaan se kuuluu kokonaan eri henkilölle ja kauan sitten… Hmmmm..? Rinnakkaistodellisuus on sittenkin totta! Auto oli kuitenkin edelleen sama vanha harmaa, ikkunan takaiset maisemat eivät olleet muuttuneet mitenkään, lapsia oli edelleen ilmeisesti ihan yhtä monta kuin eilenkin ja vaimo ei ollut muuttunut kuvien perusteella kaksikymppiseksi blondiksi…

Kaikelle kummalliselle löytyy aina luonnollinen selitys…

Palautin eilen iMacille Time Machine -varmuuskopion. Minulla oli tilapäisesti olohuoneen Mac mini omassa käytössäni ja palasin takaisin iMacin käyttöön. Helpoin tapa pitää käyttämäni kone ajan tasalla oli mielestäni juuri siirtää koko käyttäjätili kakkineen tiedostoineen siihen koneeseen jota aioin käyttää. Tämä oli nyt viimeinen kerta kun toimin näin ja luotan Time Machine -ohjelman tekemään varmuuskopioon. Edellisellä kerralla hävisi muutama kuva kuvat-hakemistosta, mutta ne oli helppo palauttaa vielä siltä toiselta koneelta ihan kopioimalla. Tällä kertaa oli sähköposti sekaisin. Se oli helppo korjata ihan vain poistamalla omalta koneelta vastaavat Mail-tiedostot ja hakemistot ja kopsimalla ne jälleen oikeille pakoilleen toiselta koneelta. Eniten tässä huolettaa kaikki se, että mitä muuta puuttuu, jota ei itse vielä huomaa.

Ylimääräinen varmuuskopio esimerkiksi SuperDuper! ohjelmalla vaikka kerran viikossa ei ole muuten ollenkaan huono ajatus…

Tekstiviestille löytyi myös luonnollinen selitys. Se liittyi erääseen vanhaan ilmaiseen tilaajaetuun, joka on nyt sitten tulossa ja jonka olin ehtinyt jo unohtaa.

Ja sitä paitsi en vaihtaisi vaimoa kaksikymppiseen blondiin missään tapauksessa. Vaihtamalla ei parane…

Muita koneita uudelleen järjestäessäni huomasin että voisin laittaa koneeseen paremman litteän näytön ja siinä vaiheessa ajattelin vielä kokeilla Linuxia. Ubuntu on nykyisin jo kovin helppo ja yksi sen sisarmalleista on kevyempi Xubuntu. Imuroin CD-aihion Macilla, poltin levylle ja helpon asennuksen jälkeen kaikki tuntui toimivan ihmeen hyvin.

Asensin vielä ehdotetut päivitykset, VLC-ohjelman sekä siihen Mozilla-pluginin Xubuntun omilla työkaluilla. Tämän jälkeen selain osasi avata lapsille niin kovin tärkeän TVkaistan sekä Elisa Viihteen ja ohjelmat toistuivat moitteetta. Langaton verkkokortti, jonka nimeä tai mallia en edes muista, löytyi myös ongelmitta ja toimii hyvin. Nopeustestin perusteella totesin että verkon nopeus ei ole ainakaan langattomuudesta kiinni, koska verkko toimi suunnilleen sitä vauhtia mihin 24/1 ADSL pystyi. Mainittakoon vielä että Xubuntu on täysin suomenkielinen, mikä oli tietysti hyvä juttu lasten käyttöä ajatellen.

Kokonaisuutena Xubuntusta jäi varsin hyvä mielikuva ja parasta oli tietysti se että vanha kone valjastettiin vielä käyttöön ja toivon mukaan pitkäksi aikaa.