YouTube video ”TouchPal Wave” on kieltämättä aika vaikuttava… Jostain syystä olen kuitenkin vähän skeptinen. Esittelyvideoissa kaikki toimii yleensä vähän liian hyvin, vähän liian nopeasti ja tietysti täysin ongelmitta. 
Category Archives: Tietotekniikka
Asenna Google Chrome Ubuntuun
Kohtalaisen pitkän tauon jälkeen olen ottanut jälleen Linuxin käyttööni. Pääkoneena on edelleen töissä Windows-kannettava ja kotona Mac, mutta Linux on sattuneista syistä myös projektikäytössä. Ubuntu on kehittynyt varsin käyttökelpoiseksi käyttöjärjestelmäksi ja en näe mitään syytä miksi esimerkiksi Ubuntu ei sopisi koti- tai työkäytössä suositumpien Windowsin tai Macin korvikkeeksi, jos vaan Ubuntulle saatava ohjelmatarjonta riittää. Itse kaipasin Ubuntun web-selaimeksi Google Chromea ja koska vakiopaketeista sitä ei löytynyt, luulin aluksi että sitä ei olisi saatavana. Olin väärässä. Asennus on helppoa ja onnistuu seuraavasti:
Firefoxin osoiteriville: www.google.com/chrome ja klikataan painiketta ”Lataa Chrome”. Valitaan sopiva versio, eli 64 bit .deb, jos käytössä on Ubuntun 64-bittinen versio ja 32-bittinen luonnollisesti sitä tukevalle versiolle. 32-bittinen toimii molemmissa, jos et ole varma kumpaa pitäisi käyttää. Valinan jälkeen ”Hyväksy ja asenna”.
Ladataan tiedosto oletushakemistoon, joka on tässä tapauksessa ”Downloads”.
Avataan Downloads-hakemisto ja tuplaklikataan ladattua tiedostoa.
Software Center avautuu ja valitaan ”install”.
Annetaan pääkäyttäjän salasana, jos sitä pyydetään.
Itselleni tuli alla oleva herja, joka olisi pienen googletuksen perusteella kuitenkin aiheeton, eli omalla vastuulla ”Ignore and install”.
Tämän jälkeen Chrome voidaan valita oletusselaimeksi.
Lopuksi käynnistä Chrome ja aloita selaimen käyttö.
Time Machine pois ja CrashPlan tilalle
Olen käyttänyt Macin mukana tullutta Time Machine -ohjelmaa varmuuskopiointiin niin kauan kuin se on ollut Macissa mukana. Viime vuoden lopussa tuli lopulta mitta täyteen. Airport Extreme -reitittimeen tai suoraan koneeseen liitetty USB-levy tuntuisi korruptoituvan aina ennemmin tai myöhemmin. Aluksi kone antaa virheilmoituksia epäonnistuneesta kopiosta, kunnes tulee se viimeinen herja, jonka mukaan varmuuskopiota ei vaan voida tehdä. Seuraavasi täytyy formatoida levy (tai tyhjentää muuten) ja aloittaa varmuuskopiointi alusta. Ensimmäinen varmuuskopio tyhjälle levylle luonnollisesti kestää, kestää ja kestää. Aikani kikkailtuani olen saanut tarpeekseni.
Yksi suosittu vaihtoehto jatkuvaan varmuuskopiointiin on CrashPlan. Palvelu tarjoaa ilmaisen varmuuskopioinnin mm. omille levyille, toiselle koneelle tai levylle verkon yli ja korvausta vastaan kopiointi voidaan tehdä myös CrashPlan-palvelun palvelimille pilveen. Maksun määrä riippuu sopimuksen pituudesta, mutta esimerkiksi vuoden sopimus yhdelle koneelle rajattomalla datamäärällä maksaa $59.99.
Palvelun käyttöönotto oli varsin helppoa, kuten ylläoleva video esittää. Ensimmäinen kopio omalle ulkoiselle levylle kesti suorastaan hämmästyttävän pitkään jopa Time Machineen tottuneena, mutta se täysikopiohan tehdään vain kerran, siis toivottavasti… CrashPlanin omaa pilvipalvelua voi kokeilla kuukauden ilmaiseksi ja luonnollisesti verkon yli kopiointi kestää sitten vielä huomattavasti kauemmin.
Muutama huomio CrashPlanista
- Varmuuskopio voidaan tehdä useisiin eri paikkoihin
- CrashPlan toimii yrityksen mukaan ainakin Macissa, Windowsissa. Linuxissa ja Solariksessa
- Erittäin helppo käyttöön otto, mutta asetuksien monipuolinen hienosäätö myös mahdollista
- Varmuuskopiot kunnolla salattu
- Käytännössä kunnolliseen varmuuskopiointiin on oltava maksullinen tili, mutta Time Machine olisi ilmainen. Toimivuus kuitenkin ratkaisee ja vuoden hinta ”pilveen” maksaa vähemmän kuin riittävän kokoinen ulkoinen kovalevy.
Alku vaikuttaa lupaavalta. Kuukausi on kohta täynnä ja jos mitään suurempia yllätyksiä ei tule, siirryn maksavaksi asiakkaaksi. Sitä täytyy vaan ihmetellä että mitä sille Applen kuuluisalle ”It just Works” on tapahtunut?
Pääsykoodi käyttöön
Luin YLE:n sivuilta näkökulman: ”Kännykkääni ilmestyi varkaan puhelinluettelo”
Perusongelmana jutun perusteella oli se, että itse laitetta ei ollut suojattu salasanalla. Pelkästä SIM-suojauksesta ei taas ole juuri hyötyä, koska se suojaa käytännössä lähinnä sillä kyseisellä SIM-kortilla olevat tiedot, ei muuta. Puhelinluettelo sijaitsee yleensä itse puhelimessa ja pilvessä.
En tiedä mikä kännykkä kirjoittajalla on käytössään (sitä ei mainita – ainakaan suoraan), mutta kännykkä kannattaa ja pitää ehdottomasti suojata salasanalla. iPhonessa se onnistuu näin:
Valitaan pääikkunasta ”Asetukset – Yleiset”
Valitaan ”Pääsykoodi”
Valitaan tietysti ”Ota pääsykoodi käyttöön”
Syötetään haluttu koodi (kahteen kertaan)
Avautuvan näkymän alaosasta voidaan vallita vielä ”Poista data”, joka on itselläni valittuna. Datan saa palautettua varmuuskopiosta, jos se syystä tai toisesta tosiaan pyyhitään pois.
Lopuksi puhelin vielä varmistaa että haluat ottaa käyttöön datan poiston.
Jatkossa iPhone kysyy pääsykoodin. SIM-kortin vaihto ei auta, koska suojaus koskee koko laitetta, ei pelkkää SIM-korttia.
DigiExpo oli pettymys
Kävin tänään DigiExpo 2012 messuilla. Ihmisiä oli liikkeellä suorastaan yllättävän paljon, mikä johtui toki ainakin osittain pyhäinpäivästä ja syksyisen kosteasta ilmasta. Kaupat olivat kiinni ja ulkoilun sijaan on helppo keksiä muuta puuhaa. Samassa yhteydessä pidettiin mm. SkiExpo, HiFIExpo ja BoardExpo. Messujen anti oli ainakin Digiviihdelelujen suhteen suorastaan köyhä pelipuolta lukuunottamatta. Kamerapuolella Rajala Pro oli sentään vahvasti esillä.
Harkitsin hetken investointia Canonin käytettyyn yleiszoomiin, mutta jätin sen kuitenkin ostamatta. Sen sijaan lasten yllätykseksi (ja toivomuksesta) ”pukki” tuli aikaisin tänä vuonna ja mukaan lähti Xbox 360 Kinect vastaanotin ja siihen sopiva Dance Central 3.
Alla muutama kuva messuilta.
Levytila lopussa
Macbook Pro 13″ -koneen levytila on nykyisin aina lopussa ja eipä ihme. Parin vuoden ikäiseen koneeseen aiemmin vaihdettu SSD-levy on kapasiteetiltaan ainoastaan 120GB. Levytila ei ollut aluksi mikään ongelma, mutta hankittuani digijärkkärin se ei enää riitä. Levyjä saa tietysti kaupasta, mutta vähän suurempien SSD-levyjen hintakehitys ei ole ihan vastannut odotuksiani. Tavallisen perinteisen levyn vaihtoa SSD-levyn tilalle en haluaisi harkita. SSD-levyyn siirtyminen oli nopeuden kannalta niin suuri muutos, että paluuta entiseen ei enää ole.
Kuvien arkistoinnin suhteen toimin niin, että siirrän jokaisen kuukauden lopussa kuvat ulkoiselle levylle omaan hakemistoonsa (vuosi-kk). Lisäksi varmuuskopioin kuvakansiot vielä parille muulle levylle. Käytännössä minulla on yli kymmenen vuoden ajalta hakemistoja, jotka on nimetty aina vuoden mukaan ja joiden jokaisen alta löytyy aina 12 hakemistoa kutakin kuukautta kohden. Kuvat ovat tallessa, mutta niiden uudelleen käsittely tai katsominen on kömpelöä. Joko kuvat pitää importata uudelleen iPhotoon ja/tai kuvista pitäisi tehdä tilanteeseen sopiva albumi, kuten esimerkiksi ”Lasten synttärit – 2005″.
iPhoto on siitä huono, että se osaa käsitellä vain omassa hakemistossaan olevia kuvia. Apple Aperture pitäisi olla vastaus tähän ongelmaan, kuten alla oleva kuvakaappaus esittää.
Aperture ei kuitenkaan ollut ihan sitä mitä ajattelin. Onhan se tietysti selvä että ulkoisten levyjen jatkuva käsittely läppärin kanssa on aika kömpelöä ja hidasta. Levytilaa on vaan pakko saada jollain tavalla lisää. Vaihtoehtoja:
- Uusi tuntuvasti suurempi SSD-levy? Kuten alussa mainitsin, tämä ei ole mikään kovin edullinen ratkaisu. Esimerkiksi noin 500GB levy maksaisi verkkokaupassa suurinpiirtein 600 euroa vähän mallista riippuen. Pienempi levy olisi puolestaan hyvin tilapäinen apu, joten rahallisesti tuo ei kannata.
- Uusi kone (pöytäkone vai kannettava lisänäytöllä?) hankintaan, mutta ei vielä ja ei ainakaan pelkän levytilan takia.
- Macbookin DVD-aseman tilalle perinteinen suuri kovalevy ja käyttis yms. pysyisi nykyisellä SSD-levyllä? Toisaalta olisi jotenkin helpompaa, jos olisi vain yksi levy ja se olisi myös parempi vaihtoehto akun ja lämpenemisen kannalta.
- Hybridilevy? Kyseessähän on levy, jonka kuorien sisään on pakattu perinteinen levy ja siinä on tavallisen välimuistin lisäksi SSD-osuus. Levy tietysti toimii käyttäjän kannalta katsottuna kuin mikä tahansa levy, mutta sen nopeuden pitäisi olla parempi kuin tavallisella kovalevyllä.
Päädyin lopulta viimeiseen vaihtoehtoon. Mikään ei tietenkään estä siirtymistä kolmanteen vaihtoehtoon myöhemmin. Siis nykyinen SSD-levy käyttöjärjestelmälle ja uusi levy DVD-aseman paikalle. Tämän hetkinen vaihtoehto on joka tapauksessa paras kompromissi nopeuden ja käytettävän rahamäärän suhteen.
Kovalevy tuntee kokonaisuudessaan merkinnät ”Seagate Momentus XT 500GB SATA / 4GB SSD” ja tilasin sen Verkkokaupasta (#35613). Kyseinen levy ja Verkkokauppa siksi, että sieltä sitä näyttäisi ainakin löytyvän heti ja kuljetus lähimmän postin noutopisteeseen onnistunee suhteellisen järkevässä ajasssa (koputan puuta). Verkkokaupan siirryttyä Jätkäsaareen en ole käynyt siellä kertaakaan. Kotiinkuljetus tai SmartPOST-pakettiautomaatti on tätä päivää.
Samsung Galaxy Gio
Kyselin yhdessä aiemmassa kirjoituksessa sopivaa älypuhelinta tyttären käyttöön. Asia ratkesi lopulta viime viikolla ja vanhemman tyttären ensimmäinen älypuhelin tuntee nimen Samsung Galaxy Gio. Ehdotettu Samsung Galaxy Ace II olisi ollut kieltämättä kertaluokkaa parempi, mutta edullisempi Gio ajaa asiansa aivan riittävän hyvin. Käyttöönotto oli todella helppoa. Pelien ja muiden tärkeiden sovellusten lataaminen kävi vaivattomasti. Puhelimeen ladattiin pelien lisäksi mm. Spotify, Viber (ilmaiset nettipuhelut), SoundHound (musiikin tunnistus), Facebook, Facebook Chat ja WhatsApp. Tytär siirtyi välittömästi käyttämään netin chat-ohjelmia tekstiviestien korvaajina ja Viberia soittamiseen (silloin kun mahdollista). Puhelinliittymään otettiin hitain datapaketti, joka näyttäisi vielä riittävän hyvin. Nopeuden nostohan on helppoa suoraan raksi ruutuu periaatteella puhelinoperaattorin web-sivuilta, mutta vastaavasti nopeuden pudotukselle tai muille vastaaville asioille ei tietenkään löydy ”peruuta tästä” -nappia. Puhelimen tärkeimmät ominaisuudet helpon käytettävyyden lisäksi ovat mielestäni tässä:
- Hinta
- 3.2 tuuman kapasitiivinen kosketusnäyttö (320 x 480 pikselin resoluutio)
- MP3 soitin ja Radio
- 3.2 Megapikselin kamera (ei huippu, mutta riittää vielä)
- WLAN – tuki
- Paino: 102 g ja muutenkin pieni koko
- Muistikorttipaikka, MicroSD tuki 32 Gt korteille asti
- 3,5mm kuulokeliitäntä
- Mediasoittimen tukemat mediaformaatit: DivX, Xvid, WMA, MP3, AAC, MP4, H.263, H.264
- GSM Nelitaajuus (850 / 900 / 1800 / 1900 MHz)
- 3G (900 / 2100 MHz)
- Ladattavissa (helposti) hyvä valikoima pelejä ja hyötyohjelmia.
Tytär on hyvin tyytyväinen uuteen puhelimeensa ja itse pidän Gio:n hinta- ja laatusuhdetta todella hyvänä.
Kolmen puhelimen loukussa
Ettei menisi liian helpoksi, perheestä löytyy iPhone 4 (iOS) omasta ja vaimon käytöstä, vanhemmalla tytöllä Android ja vielä nuorimmalla uusi Nokia. Nokia C5-3 tuli ”puskista” täysin yllättäen ja käytännössä ilmaisena lahjapuhelimena. Vaikka C5 on jo vanha malli, kyse on kuitenkin uudesta laitteesta ja siinä on täysi takuu. Puhelimen hankinta ei ollut ajankohtainen, mutta tasapuolisuuden nimissä tuo tuli hyvällä hetkellä. Vaikka Nokian asetusten vääntäminen on tuttua puuhaa vuosien takaa, täytyy sanoa että välimatka kilpailijoihin on kyllä valtava. Tytär on toistaiseksi tyytyväinen, mutta veikkaan että jossain vaiheessa tulee siirtyminen johonkin muuhun puhelimeen. Nokiaan sai ladattua yllättävän monta yhteydenpitoon liittyvää hyötyohjelmaa, mutta mokoma kapula herjaa jatkuvasti ihan normaalissa käytössä että muisti on täynnä ja sovelluksia pitää sulkea. Samsungiin ja iPhoneen verrattuna yksi monista eroista on mm. siinä, että chat-ohjelmia ei voi edes jättää päälle. Ne täytyy aina sulkea, koska muisti ei muuten riitä. Ei hyvä 
TimeScapes 4K
Alkuperäinen video on kuvattu 4096 x 2304 resoluutiolla, mikä on neljä kertaa enemmän kuin 1080p! Mutta millä tuota pitäisi katsella, kun tuollaisia resoluutioita ei taida olla vielä oikein olla käytettävissä? Videon Vimeo-linkin mukaan 4K monitorit tekevät tuloaan ja parempaa laatua voi myös hakea 30″ (2560×1440) tuuman monitorille samaisen linkin kautta.
Joka tapauksessa ihan tavallisellakin tietokoneen ruudulla koko näytön tilassa ja HD-laadulla maisemat ovat upeita ja silmä lepää. 
SSD-levyllä lisää nopeutta
Vuosi sitten hankitun Macbook Pro 13.3″ -koneen nopeus on yleensä riittänyt hyvin, mutta yhä useammin rantapallo tuntui myös pyörivän ruudulla. Etenkin jos käytössä on samanaikaisesti useita ohjelmia ja/tai suuria kuvatiedostoja, vauhti hyytyi. Ajattelin ensin tehdä perinteisen korjauksen, eli lisätä käyttömuistia, mutta sitten pohdin kovalevyn vaihtoa.
Tähän saakka olen lähes poikkeuksetta vaihtanut tietokoneeni kovalevyn vain ja ainoastaan suurempaan kapasiteetin takia, mutta tila ei ollut tällä kertaa ongelma. Nykyiset SSD-levyt (Solid-state Drive) ovat järkevä vaihtoehto perinteiselle levyille monessa suhteessa. SSD-levyn toiminta pohjautuu flash-tyyppisen muistiin ja laitteessa ei ole lainkaan liikkuvia osia. Tällä saavutetaan parempi kestävyys (putoamiset yms.), pienempi virrankulutus, vähäisempi lämpeneminen, äänettömyys ja parempi nopeus. Huonoja puolia ovat puolestaan ainakin korkeampi hinta ja joidenkin lähteiden mukaan SSD-levyt eivät olisi niin luotettavia kuin yleisesti uskotaan. Hinnalle ei ole paljoa tehtävissä, paitsi se että tyytyy pienempää levyyn tai odottelee halvempien levyjen tuloa markkinoille. Tietojen menettäminen puolestaan on uhka aina levytyypistä riippumatta ja siksi on olemassa menetelmä, jota kutsutaan varmuuskopioinniksi.
Macbook Pro oli alun perin varustettu 250 Gt levyllä. Tilaa ei ollut liikaa, mutta toisaalta kannettavasta oli tullut tiedostojen hautausmaa. Kaikkea tuli säilytettyä ihan vain varmuuden vuoksi tai ajatus oli tutustua johonkin asiaan ”sitten kun on aikaa”. Koneella oli kaikki digikuva-arkistoni (noin 100 Gt) ja eihän se kannettava ole ihan oikea paikka pitää tuollaista kuvakirjastoa mukana, kun en nyt satu kuitenkaan olemaan mikään valokuvaaja. Päädyin lopulta 120 Gt OCZ VERTEX 2 SATA II 2.5″ SSD-levyn hankintaan. Tilaa olisi normaalissa käytössä ihan riittävästi ja hinta on kuitenkin vielä kohtuullinen. Ostin samalla ylimääräisen cBox Ripple-kovalevykotelon koneesta yli jäävälle levylle mm. tietojen siirtoa varten. Joissain SSD-levyissä tulee ulkoinen kotelo mukana, mutta Ripplestä oli jo valmiiksi hyviä kokemuksia ja kokonaishinta jäi edullisemmaksi kuin mitä valmis paketti olisi tullut maksamaan.
Kovalevyn vaihtaminen MacBook Pro –koneeseen on yllättävän helppoa, mutta ensin on hyvä tehdä jotain, nimittäin se varmuuskopio. En halunnut ottaa asian suhteen mitään riskejä. Kone on varmuuskopioitu Time Machinen-ohjelman avulla ulkoiselle levylle säännöllisesti, mutta kloonasin vielä SuperDuper!-ohjelmalla ylimääräisen kopion kovalevystä ulkoiselle levylle. Muuten siivosin koneen vanhalta levyltä kaiken mahdollisen turhan pois, sekä lisäksi poistin sen edellä mainitun 100 Gt digikuva-arkiston (kuvat ovat tietysti jo muualla tallessa), koska muuten vanhan levyn sisältö ei olisi mahtunut uudelle… Sitten seurasi levyn vaihto samaan tapaan, kuin alla olevilla videoilla (Applen ohje pdf-tiedostona).
Tämän jälkeen asensin koneen vanhan levyn edellä mainittuun cBox Ripple koteloon, jolta käynnistin koneen. Seuraavaksi kloonasin vanhan levyn sisällön uudelle jo koneessa olevalle levylle SuperDuper!-ohjelmalla. Tässähän nyt ei ole suurta merkitystä missä järjesyksessä asiat hoitaa, kunhan ei vahingossa hävitä mitään tärkeää.
Ensimmäinen käynnistys uudelta levyltä oli mykistävä kokemus. Minulla ei ole tapana sammutella konetta, mutta joka tapauksessa käynnistys on huomattavasti nopeampaa kuin osasin odottaa. Muutenkin kone oli niin selvästi paljon nopeampi. Kaikki ohjelmat käynnistyvät hetkessä ja toiminta on joka suhteessa kuin eri koneesta. Minkään muun komponentin vaihto ei ole koskaan tuonut yhtä selvää nopeuslisää kuin SSD-levyn vaihto. Täytyy kuitenkin myöntää, että siihen nopeuteen tottuu. Paria päivää myöhemmin kone ei tuntunut enää yhtään niin nopealta, mutta tiedän että paluu entiseen taas tutuisi todella puuduttavalta. Se rantapallo taisi jäädä joka tapauksessa kesälaitumille kun ei sitä ole enää näkynyt. Nopeustestejä en tehnyt, mutta esim. YouTubesta löytyy runsaasti aiheeseen liittyviä videoita hakusanalla SSD.
Johdoton valokatkaisija
Uudessa kodissamme on oudosti toteutetut sähkötyöt. Selkeät virheet johtuvat varmasti osittain siitä että pari ovea ja oviaukkoa on toteutettu aikanaan rakennuksen valmistumisen kynnyksellä ensimmäisen omistajan toivomuksesta eri tavalla kuin alkuperäisessä rakennuspiirustuksessa, jonka pohjalta sähköpiirustukset on puolestaan tehty.
Hyvä esimerkki on yhden huoneen valokatkaisija, joka on käytävän puolella huoneen ulkopuolella ja se jää avautuvan oven taakse. Huoneeseen kuljetaan yleensä olohuoneen puolelle avautuvasta leveästä oviaukosta, jonka tuntumassa ei ole puolestaan yhtään valokatkaisijaa. Oviaukon viereinen seinä on kiviseinä, johon normaalia upotettua valokatkaisijaa ei saa ihan pienellä vaivalla asennettua. Asiaan löytyi onneksi kuitenkin helpoksi ratkaisuksi Johdoton seinäkytkin.
Tilasin kaksi langatonta ”Johdoton SLA-10” seinäkytkintä ja yhden uppoasennettavan ”Johdoton CMR-1000 On/Off-kytkimen”. Seinäkytkimet toimivat pienellä paristolla ja toiminta-ajan pitäisi olla jopa useita vuosia. Käyttöikä on tietysti kiinni siitä kuinka paljon valokytkintä tulee käytettyä. Laitteet toimivat radioaalloilla seinien läpi ja vapaassa tilassa lupaillaan noin 30 metrin toimintasädettä. Kytkimet ovat sen verran ohuita, että seinälle mukana tulleilla teipeillä tai ruuveilla asennettuna kytkin näyttää tavalliselta valokatkaisijalta.
Uppoasennettava On/Off-kytkin on sitten puolestaan vähän hankalampi asennettava. Se voidaan sijoittaa normaalin jakorasiaan tai muualle piiloon. Johdot kytketään siten, että sekä vaihe että nolla kulkevat kytkimen läpi. Koska kyse on vahvavirtaan liitettävästä sähkölaitteesta, asennus on sähkömiehen hommia.
Alustavasti vaikuttaisi siltä, että katkaisijat toimivat ihan kuten pitääkin. En ole huomannut että kännykät, kaukosäätimet tai muut langattomat laitteet häiritsivät valojen toimintaa millään tavoin. Seuraavaksi voisikin sitten hankkia keittiöön saman sarjan himmentimen, olohuoneeseen kaukosäätimen, pari pistorasiakytkintä ja…