Suomalainen sairaalahoito on huippuluokkaa

Minut on pariin otteeseen operoitu Jorvissa ja molemmista leikkauksista on sen verran hyviä kokemuksia, että sairaalahoitoa on pakko kehua. Viimeinen leikkaus tehtiin kuluvan viikon maanantaina.

Olen ollut syksystä saakka leikkausjonossa ja soittelin joulun välipäivinä jonohoitajalle kysyäkseni missä mennään. Minulle ehdotettiin tuota mainittua maanantaita ja sehän sopi paremmin kuin hyvin. Mitä pikemmin, sen parempi. Edellisellä viikolla kävin vielä kokeissa, sairaanhoitajan haastateltavana ja ohjeistettavana. Ohjeet olivat selkeät, kuten syömättä edellisestä illasta ja juomatta kaksi tuntia ennen operaatiota jne. Olin kuulemma toisena leikkausvuorossa ja aamulla piti olla paikalla klo 07:00.

Odottelin osaston taukohuoneessa noin tunnin ja sitten oli vuorossa vaatteiden vaihto ja esilääkitys. Odotellessani esilääkitys sai olon uneliaaksi ja puolenpäivän jälkeen herättyäni minut siirrettiin valmisteluun heräämön puolelle. Siellä sitten selvisi että kaikki salit ovat täynnä ja joudun vielä odottamaan. Odottavan aika on pitkä… Todella pitkä, mutta lopulta minut siirrettiin leikkaussaliin. Siellä sitten lämpimiä peitteitä ja nukutus.

Herättyäni heräämössä kaikki oli hyvin, mutta kivut olivat jotain ihan omaa luokkaansa. En muista kokeneeni vastaavaa. Useampi hoitaja ja anestesialääkäri valvoivat tilannetta ja kipua helpotettiin tarpeen mukaan. Heräämössä oli hiljainen ilta/yö ja olin siellä ainoana asiakkaana aamuyöhön saakka.

Aamuyöstä siirto omalle osastolle ja omalle paikalle. Osastolla hoito jatkui aivan yhtä hyvänä ja vointia ja kivun ”määrää” kyseltiin aina välillä. Kivun hoitoon erikoistunut anestesialääkäri kävi välillä kyselemässä kuulumisia ilmeisesti normaalien kiertojen ulkopuolella. Sairaalaruokaa haukutaan usein mauttomaksi ja vaikka olenkin tulisten ruokien ystävä, ruoka oli ihan hyvää ja sitä oli juuri sopivasti. Viimeisenä sairaalapäivänä lääkäri antoi luvan lähteä kotiin, mutta hoitajat tekivät selväksi että voin ihan yhtä hyvin jäädä vielä yöksi, jos vähänkin tuntuu siltä. Mitään kiirettä ei ole. Ennakkoon äänestäminen tuli hoidettua vielä omalla osastolla, mutta sitten olikin jo hyvä lähteä kotiin toipumaan. Sairaslomaa pari viikkoa, vahva kipulääkitys (Tramal ja Panadol) ja jälkitarkastus on kuuden viikon jälkeen.

Koko tuosta jutusta jäi todella hyvä mieli. Hoito oli koko ajan huippuluokkaa, huolellista, ammattitaitoista ja erittäin ystävällistä. Nöyrimmät kiitokset kaikille hoitajille ja lääkäreille! Olisipa terveyskeskusten toiminta samaa tasoa.

Ensimmäiset monitehot

Jossain vaiheessa mittariin tulee sen verran vuosia, että useimmat meistä tarvitsevat lukulaseja (+ vahvuus), ellei sellaisia ole sitten sattumalta tarvinnut jo muutenkin. Silmän linssi ei osaa enää tarkentaa lähelle ja esimerkiksi kirjoituksesta saa paremmin selvää kun sitä katsoo vähän kauempaa. Kyseessä on normaali ilmiö, jota myös ikänäöksi kutsutaan. Tiettyyn rajaan saakka vähän kauempaa katselu onnistuu, mutta sitten tulee lopulta se vaihe että ”kädet eivät enää riitä”. Asia on monimutkaisempi, jos ei näe myöskään kauas hyvin. Itse olen käyttänyt teini-ikäisestä saakka parin vuoden taukoa lukuunottamatta mietoja kaukolaseja (- vahvuus). Toinen linssi on ollut -0,5 ja toinen -0,75. Koska tarvitsen korjausta ns. molemmista päistä, käyttöön tarvitaan moniteholinssi. Linssin yläosa on miinusta ja alaosa plussaa. Optikon mukaan on aika harvinaista, että tarvitaan sekä plussaa että miinusta samaan aikaan. Yleensä riittää että alaosa on yksinkertaisesti vain vähemmän miinuksella. Tästä on se hyöty, että esimerkiksi noin metrin päästä näen parhaiten ilman laseja, kuten tietokoneen äärellä. Huono puoli on se, että laseja saa repiä päästä aina kun on koneella.

Entä sitten käytäntö muuten ensimmäisten monitehojen kanssa? Katseltava tarkkuusalue vastaa aika hyvin tiimalasin muotoa. Alareunassa on korkeus- ja sivusuunnassa vain kapea kaistale lukemista varten ja esimerkiksi kirjaa lukiessa koko rivi ei näy edes terävänä. Päätä pitää kääntää, mikä tuntuu ärsyttävältä. Edelleen lasien yläosassa on myös ikään kuin reikä, jonka kohdalla maailma näyttää terävältä, mutta heti sivuilla sumenee. Auton taustapeili näyttää sumealta, ellei käännä päätä. Laseihin joka tapauksessa tottuu – toivottavasti.

Nykyisin kovin suosittu laserleikkaus olisi ollut ehkä yksi vaihtoehto, mutta en usko että se olisi tässä tapauksessa järkevä vaihtoehto millään muotoa. Plus-virhettä ei ilmeisesti voi korjata lainkaan. Ikänäköä korjataan yleensä siten, että toisen silmän korjaus jätetään lievemmäksi, jolloin toinen silmä näkee paremmin lähelle ja toisella puolestaan näkee paremmin kauas. Mutta jos tarve on myös plussan puolella, niin en usko että leikkaus olisi kovin järkevää. Nuorella iällä pelkän miinus-virheen korjaaminen on toki eri juttu. Koska laserleikkaus on jo hyvin yleinen, kokemuksia niistä on löydettävissä jo melko mukavasti.

Joka tapaksessa tällä hetkellä tuntuu lasien kanssa siltä, että pitäisi olla leffojen katseluun ja autoa ajaessa kaukolasit, lukiessa ”bilteman” pluslasit ja muuten sitten monitehot… Mutta kuten sanottu, kai näihin tottuu aikanaan.

Mikä meni pieleen?

Viikon jatkunut flunssa oli pahentunut koko ajan ja viimeiset pari päivää oli ollut muiden räkäisten oireiden lisäksi kuumetta, kovaa päänsärkyä ja kipua poskionteloiden alueilla. Soitto aamulla paikalliseen terveyskeskukseen ja automaatti poimi puhelinnumeron talteen, johon sitten tulisi puhelu. Yllättäen jo muutaman minuutin kuluttua tosiaan tuli puhelu, jossa kuulusteltiin oireet.

Puhelimitse tuli lupa mennä Terveyskeskukseen sairaanhoitajan haastateltavaksi. Sitten labraan, jossa otettiin nielunäyte(?) ja sen jälkeen asiakas lähetettiin kotiin odottamaan nielukokeen(?) tuloksia. Tuloksien saapuminen kestäisi yli viikonlopun ja oli jo perjantai.

Ei lääkäriä, ei lääkkeitä, mutta sairaslomatodistuksen hoitaja oli sentään (vastahakoisesti) kirjoittanut, koska asiakkaalla olisi ollut töitä viikonloppuna.

Maanantaina sitten takaisin, jos oireet vielä jatkuisivat. Näin jälleen yksi veronmaksaja on saanut nauttia hyvinvointiyhteiskuntamme työmme hedelmiä. Onhan se suorastaan lottovoitto syntyä suomeen.

Ameeba

Otsikko ei olisi minulle paljoa kertonut pari kuukautta sitten, mutta tulipa tämäkin opittua ihan omien kokemusten kautta.

Olin vuoden vaihteessa lomailemassa Aasiassa. Joulun aika meni Filippiinien Boracaylla ja pidin paikasta kovasti. Postikorttimaisemia, erinomaiset rannat, maukasta ruokaa ja vauhdikasta iltaelämää. Boracayn jälkeen olin jo muualla Filippiineillä ja yhtenä päivänä olo oli vähän outo. Alkuillasta nousi kova kuume ja vapisin kuin horkassa. Koska jalat olivat hyttysten syömät ja oltiin malaria-alueella, mieleen tuli tosiaan horkka, eli siis malaria. Paikalliset epäilivät että kyseessä olisi denguekuume (oireiden perusteella) ja puheesta kalskahti pelon sekainen kunnioitus tautia kohtaan. Jos minulla olisi ollut netti ja olisin jaksanut etsiä sieltä tietoa, olisin varmasti hakeutunut sairaalaan saman tien. Olin kuitenkin typerä, väsynyt ja pidin kuumetta ohi menevänä pikkujuttuna. Ajattelin että jos tauti ei mene ohi parissa päivässä, menen sitten lääkäriin… Nopeasti nousevaan kuumeeseen pitäisi suhtautua aina vakavasti dengue- ja malaria-alueella. Kunto voi nimittäin rapistua sen verran nopeasti, että fysiikka ei kestä. Jossain vaiheessa tuntui että kuume lähti laskuun ja silloin vasta mittasin sen ensimmäistä kertaa. Lämpöä oli edelleen 39, 6 astetta. Vatsa meni löysälle ja pahimmillaan se olikin sitten sellaista että WC oli liian kaukana… Olo kuitenkin alkoi helpottaa pikku hiljaa.

Paria päivää myöhemmin menin paikallisen jo aiemmilta matkoilta tutun lääkärin  suosituksesta muutamaan valittuun kokeeseen. Vain 45 minuuttia myöhemmin yksityislabran teknikko (se titteli oli paperissa) totesi, että ei ole malariaa, mutta muljautti sitten suuria silmiään ja lähes huusi: ”you need to see doctor – now”. Ajattelin jo että nyt se on menoa, mutta matkalla paperista selvisi, että kyseessä on ameeba.

Kyse on rajumman puoleisesta suolistobakteerista, joka ei paikallisen lääkärin mukaan parane ilman oikeaa lääkekuuria, mutta sen kanssa voi elää (kantajana). Paikallisilla sitä on ilmeisesti aika paljon. Tartunnan lähde on saastunut vesi ja itämisajan perusteella lähde oli Boracaylta. Itse en hanavedellä pese tuossa maailman kolkassa edes hampaita, joten todennäköisesti tartunta tuli ruuan mukana. Jos esimerkiksi salaattiaineet oli pesty hanavedellä, niin sieltähän se tuli. Lääkäri joka tapauksessa rauhoitteli ja sanoi että tauti kukistuu vuoren varmassti, kunhan syön viikon lääkekuurin. Ameeboja on ilmeisesti useampia tyyppejä ja tämä ei ollut sieltä huonommasta päästä.

Kuuri tepsi ja lomailu jatkui. Paria päivää ennen paluuta iski sitten sopivasti nuha, josta sai nauttia lennoilla tai siis laskujen aikana. Tuntui nimittäin aika kivasti korvassa. Kotiin palattua sinnittelin muutaman päivän, mutta sitten kun vatsassa alkoi taas tuntua vähän oudolta, lähdin lääkäriin. Diagnoosi oli korvatulehdus ja tarttuvaksi oletettu mahasuolitulehdus. Kokeiden viljelystä selvisi jälkeen päin, että kyseessä oli kampylobakteeri. Se tiesi jälleen uutta ja jo kolmatta antibioottikuuria ihan peräkkäin. Joka tapauksessa pääasia on että taudit on hoidettu ja kaikki on taas hyvin.

Meitä oli samalla matkalla kaksi perhettä. Lapset ja vaimot pysyivät terveenä, mutta me ukot saimme molemmat ameeban. Söimme tietysti samassa paikassa, jossa muut eivät sillä kertaa olleet mukana, onneksi! Niin… Kyllähän lapsillakin jotain nuhaa ja muuta oli. Niin, tiesitkö että torakat purevat ja myrkky on lähes samaa kuin ampiaisella…

Angiina

Angiina on omalla kohdalla vanha kavala tuttu. Se saattaa olla joskus joillain lähes oireeton, vaikka Wikipedian mukainen oirelista on kohtalaisen pitkä:

  • Lima kurkussa
  • Jatkuva tai nieltäessä tuntuva kipu
  • punoitusta vaihtelevasti nielun takaosassa, kitalaessa, nielukaarissa ja nielurisoissa
  • vaalea peite nielurisojen pinnalla
  • korkea, jopa 40 asteen kuume, lähes aina yli 38 astetta
  • suurentuneet ja aristavat leukakulman imusolmukkeet
  • päänsärky
  • pahoinvointi
  • nuha
  • yskä
  • äänen käheys
  • silmien sidekalvon tulehdukset
  • ripuli
  • nielutulehduksen komplikaationa voi kehittyä kurkkupaise
  • Tulirokko tai harvoin, mutta joskus toksisen sokin kaltainen oireyhtymä tai reumakuume, jotka ovat joidenkin A-streptokokkikantojen aiheuttamiin nielutulehduksiin liittyviä liitännäissairauksia tai jälkitauteja

Angiina on tosiaan siitä jännä, että sitä voi joku potea perheessä pitkäänkin ilman että itse tietää asiasta mitään. Samalla ko. henkilö sitten tartuttaa muita perheenjäseniä, jotka ovat sitten puolestaan ihan kunnolla sairaita… Heidät hoidetaan kuntoon, mutta kohta tauti tulee kummallisesti taas takaisin… Tällaisiakin kierteitä kuulemma esiintyy aina joskus.

Onneksi angiinaan auttaa antibiootit ja tauti voidaan todeta puolestaan muutamassa minuutissa pikatestillä. Minulle on joskus määrätty samaan vaivaan viikon kuuri, mutta se ei välttämättä riitä. Keston pitää olla kymmenen päivää. Jotkut uskovat että hammasharja pitää myös vaihtaa, ettei sitä kautta saa tautia uudelleen… Omista oireista sen verran että ääni oli välillä ihan kokonaan pois ja kurkku on ollut suorastaan pirullisen kipeä, päänsärkyä, kuumetta, kuivaa yskää ja väsymystä, mutta nuhaa ei ole oikeastaan ollut.

Nyt takaisin lepäämään… Näissä tilanteissa TVKaista on aika mainio juttu. ;)

Lopettaminen kannattaa aina

Ei koskaan saisi sanoa, ei koskaan, mutta kohta kolme vuotta on mennyt savuitta ja toivottavasti en koskaan enää myrkytä kehoani moisella skeidalla. Olisi kiva sanoa että lopetaminen oli ihan helppoa, mutta sen verran monta kertaa sitä lopettamista piti harjoitella, että siinä suhteessa se ei olisi ihan totta. Siitä huolimatta, kun se lopullinen päätös syntyi, siitä vaan täytyi pitää kiinni. Ja jos ei pystynyt, niin sitten uusi yritys myöhemmin kunnes lopulta onnistuu…

Sleep Cycle herättää sopivasti

Sleep Cycle Alarm Clock on kätevä ohjelma joka tarkkailee nukkumista. Herätys tehdään puolen tunnin sisällä halutusta ajasta silloin kun uni on kevyttä ja herääminen mahdollisimman luontevaa ja helppoa.

Ajatus siitä että matkapuhelin tarkkailee unen laatua ja homma vieläpä toimii, tuntui aluksi vähän älyttömältä. Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää. Toiminta perustuu yksinkertaisesti iPhonen liiketunnistukseen ja siihen miten ihminen liikkuu nukkuessaan. Puhelin laitetaan sängylle sopivaan paikkaan tyynyn lähelle, mutta ei kuitenkaan tyynyn alle. Tämä siksi että iPhone kannattaa laittaa laturiin yöksi (ohjelma kuluttaa akkua jonkin verran) ja puhelin saattaa lämmetä tyynyn alla. Lakanan alle se kannattaa kuitenkin laittaa, ettei sitä tulisi unissaan heilautettua lattialle.

Ohjelmaa käynnistettäessä valitaan herätysaika, haluttaessa sopiva sävel ja tämän jälkeen puhelin tarkkailee liikehdintää ja hoitaa herätyksen puolen tunnin sisään halutusta ajasta. Nukkumista voi ihmetellä havainnollisesta käyrästä, jonka voi lähettää Facebookkiin tai sähköpostiin.

Ohjelmaa on kehuttu paljon ja esimerkiksi ohjelman omien sivujen mukaan se on ollut valtava menestys. Aika näyttää miten hyvin ohjelma toimii omalla kohdalla. Kirjoitan jatkoa kun kokemuksia kertyy vähän enemmän, mutta nyt, hyvää yötä…

iTunes AppStore: Sleep Cycle Alarm Clock (0,79 €)

Nyt on hätä!

No otsikko ei pidä paikkaansa, ei onneksi enää. Mutta taustoista sen verran, että aikomuksena oli kirjoittaa syksyllä juttu julkisen terveydenhuollon tilanteesta tai oikeastaan sen toimimattomuudesta. Olen asioinut tietysti useita kertoja oman tai perheen terveysasioissa terveyskeskuksessa ja kukapa ei olisi. Valitettavasti ihan liian suuri osa käyneistä on ollut syviä pettymyksiä ja usein apua on sitten oikeasti saatu vasta yksityisen sektorin puolelta. En haluaisi haukkua, mutta tämä nyt pohjautuu ihan omiin todellisiin kokemuksiin ja olen ollut pitkään sitä mieltä että näin ei saisi jatkua.

Asioilla on luonnollisesti myös toinen puoli. Kun päästään terveyskeskuksesta yli, ollaan ihan eri maailmassa. Synnytykset, siis ne joissa olen ollut mukana, pari pienehköä leikkausta ja muutama muu juttu on hoitunut sitten ihan toiseen tahtiin ja parempaa hoitoa en olisi voinut toivoa. Viimeinen juttu oli viikonloppuna. 11-vuotias lapsi sai aamuyöstä sairauskohtauksen ja apua tarvittiin heti. Soitto 112-hätänumeroon, tilanteen nopea kartoitus, ohjeita ja ambulanssi oli pihassa ennen kuin puhelu oli päättynyt. Ensihoidon jälkeen kuljetus lähimpään sairaalaan ja tarvittavat jatkotutkimukset jne.

Ikävästä jutusta jäi mieleen niiden ikävien asioiden lisäksi se vankka ammattitaito, jolla asia hoidettiin ihan siitä puhelusta alkaen kotiin pääsyyn saakka. Itse ainakin tunnen syvää kiitollisuutta ja nöyryyttä tuollaisen osaamisen edessä.

Annoin itselleni myös tilanteen johdosta kotiläksyä. Ensiapukurssit on toki käyty ja 112-numero on tuttu, mutta siitä huolimatta aion käydä silloin tällöin 112-sivuilla ja pidän huolta että omat tiedot pysyvät ajan tasalla. Toivossa on hyvä elää, mutta eihän sitä koskaan tiedä…

Jos lääkäri määrää…

Tuollaisia alla olevia juttuja lukiessa moni saa ahaa-elämyksen ja syö täysin turhaan esimerkiksi juuri aspiriinia. Aspiriinia käytetään myös verenohennukseen ts.veritulpan ehkäisyyn.

Aspiriini saattaa ehkäistä mahasyöpää

Säännöllinen asetyylisalisyylihappoa sisältävien tulehduskipulääkkeiden käyttö saattaa ehkäistä mahasyöpää. Tällainen lääke on esimerkiksi aspiriini.

Via: YLE 24 uutiset – 24h

Todellakin siis saattaa ehkäistä!

Buranaa joskus neuvotaan myös syömään kuurinomaisesti, vaikka kipua ei edes olisi.

Joo, jos lääkäri määrää, mutta muuten tuollaisia lääkkeitä EI pidä syödä jatkuvasti.

Aspiriini ja etenkin ibuprofeiini (esim. burana) ovat sellaista kyytiä vatsalle että oksat pois. Lisäksi molemmat saattavat polkaista käyntiin nokkosihottuman, eli urtikarian, josta allekirjoittanut on saanut ”nauttia” viime syksystä saakka.

Jälkiviisaana on helppo sanoa, että turhat lääkkeet ehdottomasti pois ja vahvat särkylääkkeet aina ruuan kanssa, ei koskaan tyhjään vatsaan.

Särkyyn on olemassa sitä paitsi vatsaystävällisiä vaihtoehtoja, kuten parasetamoli (esim. Panadol).

Miksei meillä?

maskEtenkin Aasiassa näkee ihmisten usein käyttävän maskia ts. hengityssuojaa. Osa välttelee saasteita, mutta yleisempi syy on erilaisten flunssatartuntojen välttäminen. Kun tuota nyt vähän miettii niin ei tuo nyt niin huono idea ole. En tarkoita tätä paljon uutisoitua sikainfluenssaa vaan ihan mitä tahansa flunssaa tai tartuntatauteja. Omalla kohdalla ainakin nenä vuotaa sen verran usein, että pistää miettimään… Mutta eihän se täällä käy. Vai mitkä mahtaisivat olla ympäristön reaktiot. :)

Asia olisi ehkä toinen jos terveydenhuolto suosittelisi maskin käyttöä yleisesti silloin kun flunssaa on paljon liikkeellä ja maskeja myytäisiin ihan tavallisissa kaupoissa.

Worried about the flu? Get a mask