Nettiin on auennut uusi tutustumisen arvoinen verkkokauppa.
Lyhyesti
Levyvirasto on pienmusiikin välittämiseen ja sen myynnin edistämiseen keskittyvä verkkopalvelu. Tarjoamme kauppapaikan musiikille, mitä ei löydy Anttilasta idolsien vierestä.
***
MP3-info
MP3-tiedostomme on pakattu LAME-encoderilla pakkaustiheydellä 256 kb/s, 44.1kHz stereo. Käytetty formaatti takaa erinomaisen äänenlaadun.
Emme käytä minkäänlaisia kopiosuojauksia tai DRM (Digital Rights Management) sotkuja tiedostoissamme. Tämä tarkoittaa, että voit polttaa tiedostot Cd-r -levylle, kuunnella niitä autossa tai omalla koneellasi mitä tahansa soitinta käyttäen. Voit myös helposti siirtää ne kannettavaan MP3-soittimeen.
Lähde: Levyvirasto.net
Toivotan onnea ja menestystä uudelle kaupalle! 
Jaakko Heinimäki kirjoitti tekijänoikeuslakia käsittelevän kolumnin (via: Merten) Metrolehteen. Kolumni lähtee liikkeelle ilmeisesti siitä perusajatuksesta, että kuluttaja ei omista ostamaansa musiikki tms. tallennetta vaan ainoastaan käyttöoikeuden sen sisältöön. Tätähän meille on viimeaikoina tuputettu ja onhan se kieltämättä loistava ajatus ainakin myyjän kannalta. Samaa tuotetta voidaan myydä aina uudelleen ja uudelleen ja?
Itse kolumnista sen verran, että vertailu esimerkiksi itse lukitun polkupyörän ja musiikintuottajan lukitseman cd-levyn välillä ei yksinkertaisesti toimi. Heinimäki voisi miettiä asiaa siltä kannalta, että polkupyörän valmistaja tulee lukitsemaan hänen pyöränsä ja kertoo missä ja miten sitä pyörää sitten saa käyttää. Asiasta keskusteleminen on muuten myös laitonta.
Edelleen Heinimäki mainitsee, että hänellä on kannettavassa soittimessaan 1892 tiedostoa, joiden yhdenkään lataamiseen ei ole tarvinnut kajota kopiosuojaukseen. Aivan niin, se on tilanne nykyään vanhan lain aikana kun kopiosuojaus on vielä melko vähäistä tai sen voi parhaillaan ohittaa jopa vahingossa.
Kaikki suuret levy-yhtiöt ottavat ilmoituksensa mukaan raskaamman sarjan suojaukset käyttöön jo vuonna 2006. Osa yhtiöistä suojaa kaiken ja osa suojaa jonkin osan myyntiin tulevista levyistä. Sen jälkeen kopiointi onnistuu vain siten kuin levy-yhtiö haluaa. Entä jos levy-yhtiö ei tue sinun käyttämääsi soitinta ja formaattia? Se on sinun ongelmasi. Vaihtoehtoina on jättää ostamatta, kuten Heinimäki mainitsee, ja jos kaikki tai lähes kaikki on kopiosuojattua, loppuu harrastus lyhyeen. Toisin sanoen ei ole mitä kuunnella.
Toinen vaihtoehto on ostaa se jo omilla cd-levyillä oleva musiikki uudelleen sellaisesta musiikkiverkkokaupasta, joka tukee juuri sinun käyttämääsi musiikkisoitinta. Selvä peli! Ostetaan esimerkiksi 1892 musiikkitiedostoa hintaan 0,99 € kappale ja loppulasku 1873 €. Se siis musiikista, joka on jo kertaalleen ostettu cd-levyinä. Hyvä kauppa! Ainakin myyjälle. Siis Sille myyjälle, jonka etuja se uusi tekijänoikeuslaki ajaa. Sattuipas somasti!
Suurimpaan 60 Gb iPodiin pitäisi mahtua parhaillaan 15 000 musiikkitiedostoa. Jos niitä ostetaan yksitellen hintaan 0,99 €, loppusumma on 14 850 €! Entäs kun kopioiden määrä rajoitetaan vaikkapa kolmeen, kuten on ollut puhetta? Ensimmäinen taskusoitin menee rikki, seuraava varastetaan ja kolmas pitääkin laittaa jo kassakaappiin. Ja tässä ei edes otettu huomioon sitä, että soittimessa olevaa musiikkia voidaan haluta joskus vaihtaa. Tämä koskee erityisesti pienempien soittimien omistajia. Tai entäs sitten kun se laite sekoaa ja se pitää alustaa, eli formatoida? Toisaalta, kyllä se myyjä myy mielellään kaiken uudelleen, jos käy niin ikävästi että kaikki menee. Sitä paitsi sähköisessä muodossa uudelleen myydyistä kappaleista ei mene käytännössä edes mitään kuluja. Kuten sanottu: Hyvä kauppa - myyjälle!
Kolmas ja neljäs vaihtoehto ovatkin sitten tulevan lain kannalta mahdottomia. Se kolmas olisi nimittäin se, että murretaan se kopiosuojaus ja nautitaan jo ostetusta musiikista. Juuri sen uusi laki kieltää ja asiasta ei saa julkisesti edes puhua! Neljäntenä vaihtoehtona olisi se, että levy-yhtiöt luopuvat kopiosuojauksista, mutta hei! Nyt kun uusi laki on tulossa, miksi ihmeessä he sen tekisivät. 
Lisäys 9.12.2005: Matti Nikki kirjoitti Metrolehteen erinomaisen vastineen Lukijat palstalle otsikolla Tekniikan Lumoissa. Lopussa todetaan ytimekkäästi:
Kuten Jaakko kolumnissaan sanoi, tässä ollaan niin laitteiden tarjoamien mahdollisuuksien lumossa, että alkeellinen moraali on unohdettu. Miksi mediateollisuudella pitäisi olla rajoittamaton oikeus tehdä kansan omistamilla koneilla kaikkea, mitä se niillä vain pystyy tekemään?
MATTI NIKKI
Digitodayn blogissa on juttua MediaMax-kopiosuojauksesta, joka asentaa Windows-koneeseen uudet ylimääräiset ajurit, vaikka käyttäjä hylkäisi ehdot. Saman jutun linkistä löytyy lista ko. ohjelmalla suojatuista levyistä ja se lista on muuten yllättävän pitkä!
Eikö kuluttajalle ole tosiaan mitään suojaa tällaista spywarea vastaan? Miksiköhän meidän Windows on ollut aina välillä sekaisin? Työpaikalla vastaava kone toimii vuosia ongelmitta, mutta siinäpä ei käytetä koskaan cd-levyjä. Eihän tässä ylläty enää mistään.
Videotoiminnolla varustettu valkoinen 30Gt iPod on ollut käytössäni reilut pari viikkoa ja kokonaisuutena laite on erinomainen. Se on katseen kestävä, helppokäyttöinen ja siinä on hyvä ääni, kunhan käyttää kunnollisia kuulokkeita. Pidän siis iPodista erittäin paljon, mutta olisi itsepetosta väittää laitetta täysin virheettömäksi tai täydelliseksi.
Viime torstaina seonnut iMac palasi jälleen ruotuun, mutta ei omin avuin. Sain, tai oikeastaan ehdin, paneutua varmuuskopiointiin paremmin vasta lauantaina. Toimiva ja buuttava varmuuskopio syntyi lopulta deja vu nimisellä ohjelmalla. Kone toimi välttävästi ilman Spotlightia, mutta kone meni edelleen aivan kipsiin joidenkin ohjelmien avaamisella. Applen hardware test ei löytänyt koneesta mitään vikaa, ja Onyxillä ajetut [...]
DIGItoday tietää kertoa, että ensimmäinen Sony-Rootkittiin pohjautuva troijalainen on löytynyt. Tuholainen on saanut nimekseen ”Backdoor.Win32.Breplibot.b”. Valitettavasti minusta tuntuu että tämä on vasta alkua.
Lisäys: Hesarissa on juttu samasta aiheesta.
Lue lisää jutusta: Sony-Rootkittiin pohjautuva troijalainen löydetty
![iPod 30 GB [video]](http://www.weblogi.com/wp-content/iPod30GB.jpg)
iPod 30G tuli tänään iltapäivällä. Toimituksen kokonaiskesto oli 12 päivää. Tyypilliseen Applen tyyliin paketointi oli mallikkaasti hoidettu ja muutama kuva löytyy täältä. Ei tuosta paljoa vielä osaa sanoa… Mutta ainakin näyttö on yllättävän hyvä ja elokuvien teksti on täysin luettavissa. Osoitekirja näyttää tietysti henkilön kuvan, jos sellainen on tallennettu. CD-levyjen kannet ja valokuvat näyttävät hyviltä ja se kaikkein tärkein, eli musiikki, soi hienosti! Universal dock, eli telakka, kannattaa mielestäni hankkia iPodin kaveriksi! Kirjoitan joskus lisää, kunhan kokemuksia kertyy vähän enemmän. Nyt menen takaisin leikkimään uuden lelun kanssa. 
Olin aamulla vähän pettynyt, koska Applelta tilaamani Video-iPod oli Shipment Statuksen mukaan edelleen Amsterdamissa, missä se on ollut jo pari päivää. Tieto ei kuitenkaan ollut ja ei ole edellenkään ajantasalla. Sain nimittäin äsken puhelun Suomen TNT:ltä ja sovimme paketin toimituksen iltapäiväksi.
Kommentit