Lentoliikenteen seurantaa puhelimella ja iPadilla

Kuvankaappaus 2013-1-12 kello 16.16.14Jostain kumman syystä vuoden 2010 tuhkakatastrofin aikaan kirjoitettu ”Lentoliikenteen seurantaa netissä” on yksi tämän blogin suosituimpia hakuja. Kaikille ”kotilennonjohtajille” tai muista asiasta kiinnostuneille on nykyään toki paljon mobiilimpi vaihtoehto ja itse käytän iPadissa ja iPhonessa FlightRadar24 Pro -ohjelmaa.

Ohjelman perusnäkymä on kartta, jota voi siirtää ja zoomata sormilla haluamaansa kokoon ja paikkaan (ks. alla olevat iPad ja iPhone kuvakaappaukset). Lentokoneet näkyvät oletuksena keltaisena ja sellaista sormella tökättyään saadaan runsaasti lisää tietoa ko. lennosta ja koneesta. Kartan yläosassa näkyy tutka, jotka klikkaamalla päästään mielenkiintoiseen kameranäkymään. Kuvakulma on tarkoitus nostaa kohti horisonttia ja jos sillä suunnalla on lentokone, saadaan  selville lisää tietoa kyseisestä lennosta.

Ohjelmassa on lisää muita ominaisuuksia ja siihen voi ladata lisäosia, mutta tämän tarkempaa analyysia tästä tuskin on syytä kirjoittaa. On myös hyvä pitää mielessä että kyseessä ei ole mikään täydellinen 100% varma tutka vaan lähinnä hupi- tai jonkinlaiseen harrastuskäyttöön suunnattu ohjelma asiasta kiinnostuneille. Oheisissa kuvissa on ainakin yksi, minkä tiedot tuskin pitävät paikkaansa. En kuitenkaan kerro mikä… ;)

Ohjelmasta on suppeampi ilmaisversio ja tuttuun tapaan Pro-versio on maksullinen. Asiasta kiinnostuneelle tämän hetkinen 2,68 € on tuskin kuitenkaan kovin suuri kynnys ostokselle.

 

Loma Thaimaassa

Reilu kolme viikkoa Thaimaassa on onnellisesti ohi. Matka meni kokonaisuutena hyvin ja nähtävää oli paljon. Matkalla tuli käytettyä peräti viittä eri hotellia. Rahaa meni selvästi enemmän kuin olin kaavaillut, mutta eipä ollut ensimmäinen kerta. Thaimaassa tuli käytyä Pattayan alueella, sitten muutama päivä meni Bangkokissa ja viimeisenä lomakohteena oli Hua Hin. Kaikki nämä ovat aika erilaisia kohteita ja kaikissa on epäilemättä nähtävää ja koettavaa kaiken ikäisille.

Pattayalla emme olleet ensimmäistä kertaa ja se on edelleen mielestäni mainettaan parempi. Toki se on edelleen aikuisten (miesten) ehkä tunnetuin ”leikkikenttä”, mutta joka paikkaan ei ole pakko mennä ja toisaalta sieltä löytyy näkemistä yllättävän paljon ihan koko perheen perspektiivistä ajateltuna. Hotellien ja ruokapaikkojen tarjonta on niin valtava, että rahallisesti siellä voi viettää luksuslomaa ns. pikkurahalla.

Bangkok on valtava, kuuma ja ruuhkissa istumiseen kuluu aikaa, mutta nähtävää on tietysti paljon. Liikkuminen onnistuu myös julkisilla ja sillä voi välttää pahimpia ruuhkia, kunhan tietää miten kulkea. Meillä jäi parhaiten mieleen ehkä jokiristeily ja käärmeshow.

Hua Hin on näistä parhaiten perheille sopiva lomakohde. Siinä missä Pattaya on tunnettu tyttöbaareistaan ja Go-Go-paikostaan, Hua Hinissa baareja on vain muutamalla lyhyellä kadulla, niissä ei ole tankoa tanssimista varten, meno on hillitympää ja itse en nähnyt yhtään Go-Go-paikkaa. Rannat ovat melko hyviä kivikkoista päärantaa lukuunottamatta. Yksi rantojen vitsaus on ajoittain runsaslukuiset meduusat, mutta itse en nähnyt ensimmäistäkään. Hua Hin on selvästi kalliimpi kuin esimerkiksi Pattayan alue, mutta taso on myös parempi. Hotellit ja ruokapaikat ovat yleisesti ottaen parempia ja laadukkaampia.

Muutama asia tuli jälleen mieleen, mihin varaudun lomalla.

Raha

Itse en pidä koskaan mukanani lompakkoa kaikkineen kortteineen ja rahoineen. Minulla on käteisenä päivän ”kassa”, eli se mitä oletan että maksimissaan menee päivän aikana. Jonkin verran käteistä on housun tai shortisien käyttötaskussa ja lisää suurempia seteleitä jossain toisessa ”piilotaskussa”, johon ei pääse kovin helposti huomaamatta käsiksi. Lompakko ja passi pysyvät hotellin tallelokerossa. Hotellissa pitäisi aina olla seinään pultattu tallelokero. Meillä oli ainostaan yksi hotelli viidestä tämän matkan aikana, jossa näin ei ollut. Koska lomalla rahaa menee kovin vaihtelevasti ja sen tarvetta on vaikea ennakoida, luottokortti on aika ehdoton keksintö ja niitä on syytä olla enemmän kuin yksi. Itse olen kokenut joskus ranskassa esimerkiksi sen, että en pystynyt maksamaan hotellia muuten ja muualla toimivalla luottokortilla (se ei vaan toiminut) ja käteistä ei olisi ollut tarpeeksi, mutta onneksi oli toinen luottokortti. Lisäksi olin kerran tehnyt epähuomiossa tavallista enemmän ostoksia samalle kortille, jolloin luottoraja pamahti matkalla vastaan. Olin Singaporessa ilman käteistä, mutta onneksi oli toinen kortti… Kaikkea ei saa jättää yhden kortin varaan!

Vakuutus

Itsestään selvä asia, joka niin helposti unohtuu. Minulle iski ensimmäisellä viikolla joku suolistotulehdus ja sen kanssa olo oli sen verran tukalaa (ripuli), että hakeuduin paikalliseen sairaalaan, Pattayan Bangkok Hospital. Ala-aulassa täytettiin tarvittavat tiedot, kopioitiin passi ja tarkastettiin vakuutuskortti. Vakuutuksen ansioista en tarvinnut ollenkaan käteistä. Koko käyntiin meni tunti aikaa ja mukaani sain antibioottikuurin, vatsan toimintaa rauhoittavan lääkityksen ja lisäravinteen, jota en lopulta edes tarvinnut. Luulin että minulle ehdotettaisiin tarkkailluun jäämistä yön tai kahden yli, mutta ei. Sairaalasta jäi erittäin positiivinen mielikuva. Ei ihme että näihin sairaaloihin tehdään ns. terveysmatkoja.

Puhelin ja internet

Omaan älypuhelimeeni on saatavilla lukemattomia matkalukäyttöön tarkoitettuja soveluksia. Koska mobiilikäyttö ulkomailla on kuitenkin aivan järjettömissä hinnoissa (minimi muistaakseni n. 15 eur/Mt), ensimmäinen tehtävä ennen matkaa on varmistaa että puhelimen Roaming-asetus on pois päältä tai mobiilidatan käyttö on muuten estetty. Älypuhelimelle olisi kuitenkin valtavasti ihan oikeaa hyötykäyttöä, joten hankin kapulaani paikallisen prepaid SIM-kortin.

Suurin haaste saattaa olla löytää liike, jossa ymmärretään mitä haluat ja saada kortti saman tien aktivoitua. Liittymä kyllä löytyy ihan tavallisesta 7/11-liikkeestä, mutta myyjät eivät usein edes vilkkaimmissa turistipaikoissa puhu käytännössä juuri ollenkaan englantia ja ilman aktivointia liittymällä ei tee yhtään mitään. Thaimaassahan kirjoitetaan erilaisilla kirjaimilla ja kaikki oman prepaid liitymääni tulevat ohjeet tulivat pelkästään paikallisella kielellä pahvipakettiin painettuna tai myöhemmin tekstiviesteinä. Jos olisi kaukaa viisas, tuollaisen liittymän voisi ostaa jo maahan tullessa lentokentällä. Siellä kielitaitoa löytyy tietysti paremmin ja myyjät ovat tottuneet auttamaan maahan tulevia turisteja.

Yhdessä liikkeessä oli joka tapaksessa myyjä, joka ymmärsi mistä on kyse ja osasi myydä ja aktivoida sopivan TrueMove3G+WiFi liittymän. Siihen kuului n. 500 THB (n. 12 €) hintaan jonkin verran tekstiviestejä, puheluita ja 1 Gt dataa. Lisäksi sillä pystui käyttämään operaattorin omia WiFi-hotspotteja, mutta se selvisi minulle vasta vähän myöhemmin. 3Gt olisi maksanut suunnilleen tuplan, mutta liittymään voi helposti ostaa lisää tekstareita ym. 1 Gt tuli käytettyä kolmen viikon aikana noin 700 megaa. Puhelin oli koko ajan päällä, siihen tuli kaikki sähköpostit, käytin karttapalveluita, chattia, Instagramia, nettiä, yms. ja käytin sitä myös jonkin verran kannettavan tietokoneen modeemina. Hotspot-juttu selvisi sillä että kopion ja liitin erään saamani tekstiviestin Google-kääntäjään ja löysin ohjeet sitä kautta.

Kaikissa hotelleissa oli yhtä lukuunottamatta maksuton internet ja siinä yhdessäkin piti olla varausvahvistuksen mukaan, mutta eipä vaan ollut. Typerä varausvahvistus oli suomeksi(?), joten sitä oli turha esittää respassa ja vaatia nettiä ilmaisesksi käyttöön. Muissa hotelleissa käytäntö ja toiminta vaihteli kuin yö ja päivä. Kahdessa oli se typerä järjestelmä, jossa ensin valitaan tukiasema ja sitten kirjaudutaan erillisellä kirjautumissivulla, jota joskus ei meinaa saada millään näkyviin. Näissä oli yleisesti hitain ja huonoiten toimiva internet sekä yhden laitteen rajoitus. Kahdessa hotellissa oli ihan normaali WPA2-tunnistus, jolla sai kannettavan, puhelimet ja vaimon iPadin jatkuvaan käyttöön, kuten kotona. Internet kahviloita löytyy tietysti lomapaikoista, joten ei se netti tai oma tietokone mikään välttämättömyys ole, mutta on se jotenkin helppo tehdä esimerkiksi seuraavan päivän suunnitelmat omasta huoneesta, kun voi tarkistaa säätiedot ja siihen sopivat vierailukohteet.

Hotellien varaus

Käytin loman aikana neljää eri varausjärjestelmää hotellien hakemiseen ja varauksen tein lopulta kahden kautta. Tripadvisor on hyvä paikka vilkaista ihmisten kommentteja eri hotelleista. Trivago on palvelu, jonka kautta on helppoa hakea parasta hintaa ennen kuin valitsee sen varsinaisen varauspalvelun. Varaukseen käytin Agoda.fi ja Booking.com -sivustoja. Molemmista on saatavilla oma ohjelma suoraan kännykkään ja iPadiin. Niitä tuli myös käytettyä. Selvimmät erot omasta näkövinkkelistä olivat ne, että ensinnäkin Booking-sivustolle voi suoraan syöttää perhekoon mukaan lukien lasten iät. Meillä kun on vähän isompia lapsia, joudumme käytössä aina ottamaan jonkinlaiseen kahden huoneen tai kahden makuuhuoneen systeemin. Toinen ero on siinä, että Agodan kautta maksat varauksen yhteydessä koko summan kerralla, mutta Bookingin kautta maksat suoraan hotelliin vasta kun kirjaudut ulos. Tässä on aika huomattava ero. Olisi ikävä maksaa etukäteen vaikka viikon vierailu hotellissa ja joutua keskelle hotelliremonttia tai rakennustyömaata! Varauksen peruminen voi kuitenkin olla hanakalaa, jos huone on jo maksettu. Toisaalta me jouduimme Hua Hinissa tilanteeseen, jossa hotellia ei pystynyt maksamaan luottokortilla, koska laite oli rikki. Luulin ensin että kyseessä on jokin typerä rahastusyritys, mutta laite oli tosiaan rikki ja korjaaja oli tulossa paikalle. Joka tapauksessa siinä tilanteessa hotelli oli pakko maksaa käteisellä.

Lomaa olisi vielä tämä viikko jäljellä ja se menee mökkeilyn merkeissä. Alla muutama kuva matkalta.

Google plus ja Singapore


Google+ kutsu kolahti viikonlopun aikana sähköpostiin. Kiitos Niklas. Aktivoin sen saman tien ollessani Singaporen Hard Rock Cafessa ja ihan kännykällä, mutta sen paremmin en ole vielä ehtinyt tuohon tutustua. Palasin tänään aamulla ja tietokonetta ei ollut lyhyellä matkalla edes mukana.

Singapore on mukava kaupunki. Aasian helmi kaikin puolin. Ei halpa, mutta turvallinen, näyttävä ja erittäin siisti. Lisään muutaman kuvan ehtiessäni ja kirjoitan myös lisää Googlen plussasta.

Ameeba

Otsikko ei olisi minulle paljoa kertonut pari kuukautta sitten, mutta tulipa tämäkin opittua ihan omien kokemusten kautta.

Olin vuoden vaihteessa lomailemassa Aasiassa. Joulun aika meni Filippiinien Boracaylla ja pidin paikasta kovasti. Postikorttimaisemia, erinomaiset rannat, maukasta ruokaa ja vauhdikasta iltaelämää. Boracayn jälkeen olin jo muualla Filippiineillä ja yhtenä päivänä olo oli vähän outo. Alkuillasta nousi kova kuume ja vapisin kuin horkassa. Koska jalat olivat hyttysten syömät ja oltiin malaria-alueella, mieleen tuli tosiaan horkka, eli siis malaria. Paikalliset epäilivät että kyseessä olisi denguekuume (oireiden perusteella) ja puheesta kalskahti pelon sekainen kunnioitus tautia kohtaan. Jos minulla olisi ollut netti ja olisin jaksanut etsiä sieltä tietoa, olisin varmasti hakeutunut sairaalaan saman tien. Olin kuitenkin typerä, väsynyt ja pidin kuumetta ohi menevänä pikkujuttuna. Ajattelin että jos tauti ei mene ohi parissa päivässä, menen sitten lääkäriin… Nopeasti nousevaan kuumeeseen pitäisi suhtautua aina vakavasti dengue- ja malaria-alueella. Kunto voi nimittäin rapistua sen verran nopeasti, että fysiikka ei kestä. Jossain vaiheessa tuntui että kuume lähti laskuun ja silloin vasta mittasin sen ensimmäistä kertaa. Lämpöä oli edelleen 39, 6 astetta. Vatsa meni löysälle ja pahimmillaan se olikin sitten sellaista että WC oli liian kaukana… Olo kuitenkin alkoi helpottaa pikku hiljaa.

Paria päivää myöhemmin menin paikallisen jo aiemmilta matkoilta tutun lääkärin  suosituksesta muutamaan valittuun kokeeseen. Vain 45 minuuttia myöhemmin yksityislabran teknikko (se titteli oli paperissa) totesi, että ei ole malariaa, mutta muljautti sitten suuria silmiään ja lähes huusi: ”you need to see doctor – now”. Ajattelin jo että nyt se on menoa, mutta matkalla paperista selvisi, että kyseessä on ameeba.

Kyse on rajumman puoleisesta suolistobakteerista, joka ei paikallisen lääkärin mukaan parane ilman oikeaa lääkekuuria, mutta sen kanssa voi elää (kantajana). Paikallisilla sitä on ilmeisesti aika paljon. Tartunnan lähde on saastunut vesi ja itämisajan perusteella lähde oli Boracaylta. Itse en hanavedellä pese tuossa maailman kolkassa edes hampaita, joten todennäköisesti tartunta tuli ruuan mukana. Jos esimerkiksi salaattiaineet oli pesty hanavedellä, niin sieltähän se tuli. Lääkäri joka tapauksessa rauhoitteli ja sanoi että tauti kukistuu vuoren varmassti, kunhan syön viikon lääkekuurin. Ameeboja on ilmeisesti useampia tyyppejä ja tämä ei ollut sieltä huonommasta päästä.

Kuuri tepsi ja lomailu jatkui. Paria päivää ennen paluuta iski sitten sopivasti nuha, josta sai nauttia lennoilla tai siis laskujen aikana. Tuntui nimittäin aika kivasti korvassa. Kotiin palattua sinnittelin muutaman päivän, mutta sitten kun vatsassa alkoi taas tuntua vähän oudolta, lähdin lääkäriin. Diagnoosi oli korvatulehdus ja tarttuvaksi oletettu mahasuolitulehdus. Kokeiden viljelystä selvisi jälkeen päin, että kyseessä oli kampylobakteeri. Se tiesi jälleen uutta ja jo kolmatta antibioottikuuria ihan peräkkäin. Joka tapauksessa pääasia on että taudit on hoidettu ja kaikki on taas hyvin.

Meitä oli samalla matkalla kaksi perhettä. Lapset ja vaimot pysyivät terveenä, mutta me ukot saimme molemmat ameeban. Söimme tietysti samassa paikassa, jossa muut eivät sillä kertaa olleet mukana, onneksi! Niin… Kyllähän lapsillakin jotain nuhaa ja muuta oli. Niin, tiesitkö että torakat purevat ja myrkky on lähes samaa kuin ampiaisella…

Pieni työmatka

Kävin pikaisella työreissulla Walesissa ja Singaporessa. Molemmissa olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta aika ja lentojen paikkatilanne ei antanut periksi. Neljässä päivässä ei kovin paljoa ehdi… Työkone (PC) tuntui sekoilevan koko matkan ajan WLAN-asetuksiensa kanssa. Rasittava laite ja painaa liikaa…

Singaporessa pääsin hotelliin keskiviikkona iltamyöhään, eli ostoksille ei enää ollut mitään järkeä lähteä. Seuraavana päivänä oli aikainen lähtö töihin ja sieltä lähtö sitten edelleen lentokentälle ja kotia kohti. Viikonlopun F1-kisa saa kaupungin sekaisin. Taksikuski valitti ruuhkaa ja sanoi suoraan inhoavansa F1:stä (bad for business). Toivoin ehtiväni ostaa uuden SIM-lukottoman iPhonen vaimolle tai edes edullisimman iPadin, mutta aika ei yksinkertaisesti riittänyt. iPadeja näkyi muuten yllättävän paljon, etenkin UK:ssa. Hongkongissa oli välilasku ja siellä ei ollut ainakaan kentällä myytävänä sitten kumpaakaan.

Singaporessa on ilmainen WLAN vuoden 2013 maaliskuun loppuun asti. Wireless@SG (pdf) pitää kuitenkin rekisteröidä ja se käy helpoiten lentokentällä saapumisen yhteydessä. Pysähdyin yhdelle infotiskille ja ehdin sanoa wire… ja saman tien pyydettiin passi ja hetken kuluttua sain lapun, jossa oli tunnus ja salasana. Ilman passia tai paikallista puhelinnumeroa homma ei onnistu. Toiminta oli vähän niin ja näin, mutta sopivan hotspotin kohdalla toiminee ihan hyvin.

Singaporen Changi -lentokenttää on kehuttu useissa yhteyksissä jopa maailman parhaaksi. Se on kieltämättä hyvin toimiva, moderni ja nopea. Lisäksi siisteyteen ja arkkitehtuuriin on panostettu, mikä kieltämättä näkyy. Singapore on muutenkin ehkä siistein näkemäni kaupunki. Ei töherryksiä, roskia ja yleisesti näytti puhtaalta. Roskaamisesta tai tupakannatsojen heittämisestä saa kuulemma kunnon rangaistuksen ja ehkä siitä voisi ottaa täälläkin oppia. ;)

Alla muutama (huono) kuva matkalta:

Koeajolla, osa 2: Pitkä koeajo

Kerrankin voi sanoa rehellisesti että ilmat osuivat kohdalleen. Viikonloppu oli kerrassaan upea ja onneksi tuli hoidettua perjantai vapaaksi. Keskiviikkona kävin vielä autokaupassa katsomassa mitä C4:sta saisi ja minulle tarjottiin viikonlopun ajaksi Citroën C5 HDi 110 Dynamique Business Tourerin koeajoa. Matka suuntautui alkuperäisen suunnitelman mukaan mökille sillä erotuksella että kerrankin autossa oli riittävästi tilaa. Kilometrejä tuli lopulta vähän alle tuhat ja sain tässä ajassa jo autosta melko hyvän kuvan.

Auto on kuin laiva… Se on suuri, ainakin C4:n jälkeen. Se keinahtelee ja kori vavahtelee joskus kuin valtamerilaivassa, mutta kyyti on toki pehmeää ja mukavaa. Auto on varustettu rautajousilla hydraulisen jousituksen asemasta, mutta onko se hyvä vai huono asia, siitä voi olla montaa mieltä. 1.6 HDi moottori ei kiihdytä isoa autoa kovin kiihkeästi, vaan pikemmin rauhallisen arvokkaasti. Normaaleissa ajotilanteissa moottorin pientä kokoa ei oikeastaan huomaa. Kiihdytykset sujuvat kohtalaisen hyvin ja itse olin vähän yllättynyt, koska ajattelin että auto olisi ollut laiskempi liikkeissään.

Varustus on kohtalaisen riittävä. On sadetunnistinta, automaagisesti himmenevä taustapeili. automaattinen (tehokas) ilmastointi molemmille puolille, automaattiset valot ja valovarustus oli muutenkin riittävä takakontin taskulamppua myöten. Sitten on Webasto vakiona kauko-ohjauksella ja kellolla, parkkitutkat edessä ja takana jne jne… iPhone muuten löytyi helposti auton Bluetooth-järjestelmän jatkeeksi, jonka jälkeen puhuminen sujui todella hyvin handsfreen kautta (ei kaikua ja selkeä ääni molempiin suuntiin). Lisäksi puhelimen iPod, Spotify ja Navigon osasivat ainakin hoitaa äänen ulos auton kaiuttimien kautta.

Puutteina kirjaisin sisätilojen huonot säilytystilat, eli liian vähän lokeroita. Tavaratilan kassikoukut tai siis ne mihin ostoskassin voi laittaa kiinni ettei se kaadu, olivat sen verran kehnoa muovia että jäivät käteen. Ohjauksen tarkkuus, eli keskialueella oli ikään kuin tyhjä kohta, jossa ei oikein tapahtunut mitään, se aiheutti pientä hakemista omalla kaistalla.

Ihan kiva kulkupeli muuten etenkin matka-ajoon, mutta jos kerran olisi pakko luopua automaattivaihteista ja hydraulisesta jousituksesta, miksi ostaa Citroën C5? Ehkä siksi että auto on erittäin hyvin varusteltu, se on hyvin taloudellinen (viikonlopun keskikulutus 5.5 l/100 km) ja se on rautajousillakin vielä varsin mukava. Siinä sitä on mietittävää…

* * * * *

Juuri kun pari juttua sitten kehuin Navigonin maasta taivaaseen, se petti tänään. Ensin en saanut musiikkia ts. iPod tilaa millään pois päältä ilman että olisin pistänyt kokonaan äänet pois (halusin kuitenkin puheohjauksen).  Toinen juttu oli se että se kaatui ja juuri huonolla hetkellä. Kaikesta huolimatta se vei lopulta hienosti perille, vaikka kyyditettäväkään ei oikein ollut aina varma missä ollaan ja missä se kohdepaikka tarkalleen ottaen on.

Navigon ohjaa vaivattomasti perille

Autolla tarvitsee joskus reittiopastusta ja olen mielestäni löytänyt viimein sellaisen, joka toimii kunnolla ja jolta minä en osaa enää kaivata mitään uutta. Olen ollut aiempien kokemusten valossa vähän siinä uskossa että ainoa oikea ratkaisu olisi erillinen ihan tähän tarkoitukseen tehty laite, mutta onneksi mielipiteitä voi muodostaa aina uudelleen.

Kyseessä on iPhoneen ostettu Navigon-ohjelma (linkki avautuu iTunesiin). Navigon on saatavana iPhonen lisäsi myös ainakin joihinkin Android, Windows ja Symbian puhelimiin. Tuollaisen navigointisoftan tärkeimmät ominaisuudet ovat mielestäni toimivan reittiopastuksen lisäksi sellaiset, että se ei kaatuile ja sitä ei tarvitse säätää ajon aikana. Tässä suhteessa odotuksiin on vastattu ja Navigon ei ole kaatunut vielä kertaakaan omassa käytössäni. Lisäksi puhelimessa olevassa ohjelmassa on yksi ylivoimainen etu erillislaiteeseen verrattuna. Se on käytännössä aina mukana.

Pelkkä softa ei kuitenkaan riitä. iPhone pitää saada ihan jo liikenneturvallisuuden takia tietenkin jotenkin tukevasti kiinni ja lisäksi navigointi kuluttaa sen verran rankasti akkua, että laite on hyvä kytkeä ihan suosiolla laturiin. Oma laturi kuuluu Belkinin tuotevalikoimaan ja teline on puolestaan Cellyn valmistama FlexiPhone. Cellyn telineestä oli jo aiemmin juttua ja se on ollut mielestäni ihan ”ok”. TomTomilta löytyisi teline, jossa on itsessään oma parempi GPS-vastaanotin, mutta itse en ole ainakaan huomannut ongelmia GPS:n kanssa. Karttatilassa nuoli seuraa tietä ihan kuten pitääkin. Joskus harvoin voi olla joku hetkellinen hypähdys tai hairahdus, mutta tällaisia oli myös aikaisemmalla Tom Tom –navigaattorilla.

Ohjelma on mielestäni riittävän monipuolinen, näyttö on todella havainnollinen ja ohjeet ovat selkeät. Heti lähdössä tarjotaan erilaisia reittivaihtoehtoja, joista voi helposti valita itselleen sopivan. MyRoute on ohjelman mielestä optimaalinen ts. järkevin reitti.

Navigon varoittaa haluttaessa ylinopeudesta ja nopeuskameroista. Ylinopeuden hälytysrajan voi valita itse asetuksista. Lisäksi Navigoniin on saatavilla maksullinen ruuhkista ja tietöistä varoittava Navigon Traffic Live –palvelu. Palvelun avulla näkee suoraan karttanäkymästä mahdolliset tietyöt ja niitä voi tarkastella vielä erikseen ”Tila”-näytöllä, kuten alla. Oikean reunan hammasrattaita näpäyttämällä voi välttää ko. tieosuuden.

Ainoa selvä bugi mihin olen itse törmännyt tähän saakka Navigonin kanssa, on osoitekirjassa olevien osoitteiden haku. Niitä Navigon ei jostain syystä löydä aina oikein, mutta jos osoitteen antaa erikseen, paikannus toimii hyvin. Ilmeisesti tämä liittyy jotenkin Suomalaiseen tapaan esittää osoite ja uskon että tämä tulee vielä jossain vaiheessa kuntoon.

Navigon tulee nykyisin laitettua päälle autossa jo ihan vakioreiteillä, koska se latautuu samalla, on näkyvillä ja lisäksi se viestii ruuhkatilanteesta ja osaa tarvittaessa tarjota vaihtoehtoista reittiä.

Minulla on edelleen Tom Tom One II, mutta hankittuani telineen ja navigointisoftan iPhonelle, en ole enää käyttänyt sitä. Sille ei yksikertaisesti ole enää käyttöä.

Shell lähtee, mutta mitä tilalle?

Pääsiäisen aikaan mökkimatkalla tuli tarve hoitaa kolme asiaa. Ruokailu, ruokaostoksia ja WC:ssä käynti. Emme olisi ehtineet määränpäässä enää kauppaan ja aika luonnollinen valinta oli tämän päivän matkamarket, eli liikennemyymälä, jossa myydään ruokaa sekä mukaan että paikan päällä nautittavaksi. Se oli nyt sitten se viimeinen kerta kun tämä perhe käy ABC:ssä, tai no ehkä vessassa… Ruoka ei yksinkertaisesti ollut millään tavalla hintansa arvoista määrältään tai laadultaan ja koko perheen ruokkimiseen sitä hintaa kuitenkin menee ihan mukava summa. Pohdimme siinä sitten että tästä lähtien syömme joko ihan ”oikeassa” ruokapaikassa tai sitten Shellillä. No ettei vaan olisi niin että Shellin katolla on kohta myös ABC:n logo… Voi surku… :(

Energiayhtiö Shell aikoo myydä Suomen toimintonsa. Yhtiö ilmoitti etsivänsä Suomen toiminnoilleen ostajaa osana pyrkimystä keskittää toimintaansa maailmanlaajuisesti.

Via: Hs.fi – Shell aikoo myydä toimintansa Suomessa.