Jos joku on jossain vaiheessa uskonut, että LEX-Karpelan ja muiden tapausten taustalla olisi jossain jotain tervettä järkeä, tai että nyt ollaan viimein puuttumassa piratismiin raskaalla kädellä, olette pahasti väärässä. Tekijänoikeuksien suhteen ihan kaikki on mahdollista ja p2p-verkon käyttäjät ovat pahempia rikollisia, kuin rattijuopot tai seksuaalirikolliset, kuten tuorein juttu todistaa:
Nettiin on auennut uusi tutustumisen arvoinen verkkokauppa.
Lyhyesti
Levyvirasto on pienmusiikin välittämiseen ja sen myynnin edistämiseen keskittyvä verkkopalvelu. Tarjoamme kauppapaikan musiikille, mitä ei löydy Anttilasta idolsien vierestä.
***
MP3-info
MP3-tiedostomme on pakattu LAME-encoderilla pakkaustiheydellä 256 kb/s, 44.1kHz stereo. Käytetty formaatti takaa erinomaisen äänenlaadun.
Emme käytä minkäänlaisia kopiosuojauksia tai DRM (Digital Rights Management) sotkuja tiedostoissamme. Tämä tarkoittaa, että voit polttaa tiedostot Cd-r -levylle, kuunnella niitä autossa tai omalla koneellasi mitä tahansa soitinta käyttäen. Voit myös helposti siirtää ne kannettavaan MP3-soittimeen.
Lähde: Levyvirasto.net
Toivotan onnea ja menestystä uudelle kaupalle! 
Jaakko Heinimäki kirjoitti tekijänoikeuslakia käsittelevän kolumnin (via: Merten) Metrolehteen. Kolumni lähtee liikkeelle ilmeisesti siitä perusajatuksesta, että kuluttaja ei omista ostamaansa musiikki tms. tallennetta vaan ainoastaan käyttöoikeuden sen sisältöön. Tätähän meille on viimeaikoina tuputettu ja onhan se kieltämättä loistava ajatus ainakin myyjän kannalta. Samaa tuotetta voidaan myydä aina uudelleen ja uudelleen ja?
Itse kolumnista sen verran, että vertailu esimerkiksi itse lukitun polkupyörän ja musiikintuottajan lukitseman cd-levyn välillä ei yksinkertaisesti toimi. Heinimäki voisi miettiä asiaa siltä kannalta, että polkupyörän valmistaja tulee lukitsemaan hänen pyöränsä ja kertoo missä ja miten sitä pyörää sitten saa käyttää. Asiasta keskusteleminen on muuten myös laitonta.
Edelleen Heinimäki mainitsee, että hänellä on kannettavassa soittimessaan 1892 tiedostoa, joiden yhdenkään lataamiseen ei ole tarvinnut kajota kopiosuojaukseen. Aivan niin, se on tilanne nykyään vanhan lain aikana kun kopiosuojaus on vielä melko vähäistä tai sen voi parhaillaan ohittaa jopa vahingossa.
Kaikki suuret levy-yhtiöt ottavat ilmoituksensa mukaan raskaamman sarjan suojaukset käyttöön jo vuonna 2006. Osa yhtiöistä suojaa kaiken ja osa suojaa jonkin osan myyntiin tulevista levyistä. Sen jälkeen kopiointi onnistuu vain siten kuin levy-yhtiö haluaa. Entä jos levy-yhtiö ei tue sinun käyttämääsi soitinta ja formaattia? Se on sinun ongelmasi. Vaihtoehtoina on jättää ostamatta, kuten Heinimäki mainitsee, ja jos kaikki tai lähes kaikki on kopiosuojattua, loppuu harrastus lyhyeen. Toisin sanoen ei ole mitä kuunnella.
Toinen vaihtoehto on ostaa se jo omilla cd-levyillä oleva musiikki uudelleen sellaisesta musiikkiverkkokaupasta, joka tukee juuri sinun käyttämääsi musiikkisoitinta. Selvä peli! Ostetaan esimerkiksi 1892 musiikkitiedostoa hintaan 0,99 € kappale ja loppulasku 1873 €. Se siis musiikista, joka on jo kertaalleen ostettu cd-levyinä. Hyvä kauppa! Ainakin myyjälle. Siis Sille myyjälle, jonka etuja se uusi tekijänoikeuslaki ajaa. Sattuipas somasti!
Suurimpaan 60 Gb iPodiin pitäisi mahtua parhaillaan 15 000 musiikkitiedostoa. Jos niitä ostetaan yksitellen hintaan 0,99 €, loppusumma on 14 850 €! Entäs kun kopioiden määrä rajoitetaan vaikkapa kolmeen, kuten on ollut puhetta? Ensimmäinen taskusoitin menee rikki, seuraava varastetaan ja kolmas pitääkin laittaa jo kassakaappiin. Ja tässä ei edes otettu huomioon sitä, että soittimessa olevaa musiikkia voidaan haluta joskus vaihtaa. Tämä koskee erityisesti pienempien soittimien omistajia. Tai entäs sitten kun se laite sekoaa ja se pitää alustaa, eli formatoida? Toisaalta, kyllä se myyjä myy mielellään kaiken uudelleen, jos käy niin ikävästi että kaikki menee. Sitä paitsi sähköisessä muodossa uudelleen myydyistä kappaleista ei mene käytännössä edes mitään kuluja. Kuten sanottu: Hyvä kauppa - myyjälle!
Kolmas ja neljäs vaihtoehto ovatkin sitten tulevan lain kannalta mahdottomia. Se kolmas olisi nimittäin se, että murretaan se kopiosuojaus ja nautitaan jo ostetusta musiikista. Juuri sen uusi laki kieltää ja asiasta ei saa julkisesti edes puhua! Neljäntenä vaihtoehtona olisi se, että levy-yhtiöt luopuvat kopiosuojauksista, mutta hei! Nyt kun uusi laki on tulossa, miksi ihmeessä he sen tekisivät. 
Lisäys 9.12.2005: Matti Nikki kirjoitti Metrolehteen erinomaisen vastineen Lukijat palstalle otsikolla Tekniikan Lumoissa. Lopussa todetaan ytimekkäästi:
Kuten Jaakko kolumnissaan sanoi, tässä ollaan niin laitteiden tarjoamien mahdollisuuksien lumossa, että alkeellinen moraali on unohdettu. Miksi mediateollisuudella pitäisi olla rajoittamaton oikeus tehdä kansan omistamilla koneilla kaikkea, mitä se niillä vain pystyy tekemään?
MATTI NIKKI
MikroPC:n sivuilla on kolumni otsikolla: ”Oikeuksienhallinta on kaksiteräinen miekka”. Kolumnissa käsitellään kopiosuojauksen aiheutamia ongelmia ja sen on kirjoittanut Jari Tomminen.
Digitodayn blogissa on juttua MediaMax-kopiosuojauksesta, joka asentaa Windows-koneeseen uudet ylimääräiset ajurit, vaikka käyttäjä hylkäisi ehdot. Saman jutun linkistä löytyy lista ko. ohjelmalla suojatuista levyistä ja se lista on muuten yllättävän pitkä!
Eikö kuluttajalle ole tosiaan mitään suojaa tällaista spywarea vastaan? Miksiköhän meidän Windows on ollut aina välillä sekaisin? Työpaikalla vastaava kone toimii vuosia ongelmitta, mutta siinäpä ei käytetä koskaan cd-levyjä. Eihän tässä ylläty enää mistään.
DIGItoday tietää kertoa, että ensimmäinen Sony-Rootkittiin pohjautuva troijalainen on löytynyt. Tuholainen on saanut nimekseen ”Backdoor.Win32.Breplibot.b”. Valitettavasti minusta tuntuu että tämä on vasta alkua.
Lisäys: Hesarissa on juttu samasta aiheesta.
Lue lisää jutusta: Sony-Rootkittiin pohjautuva troijalainen löydetty
Miten ensimmäisen sukupolven kopiosuojaus eroaa toisen sukupolven kopiosuojauksesta?
Vastaus:
[...]
Hienoa on myös, että vihdoin tiedämme, minkalaisia toisen sukupolven kopiosuojaukset ovat, ja miten ne eroavat ensimmäisen sukupolven vastaavista. Ensimmäinen sukupolvi rikkoi cd-levyn. Toinen sukupolvi rikkoo kuluttajan tietokoneen ja muutaman soitto-ohjelman siinä sivussa.
[...]
Sony BMG:n niin sanottu toisen sukupolven kopiosuojaus käyttää rootkit-tekniikkaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ostetusta cd-levystä asennetaan käyttäjän koneelle jokin ohjelma käyttäjän tietämättä ja tietenkään asiakkaalta ei pyydetä tähän edes lupaa. Kuka takaa, että mukana ei tule haittaohjelmia tai viruksia? Asiasta on juttu DIGItodayn sivuilla ja lisää löytyy tekijänoikeuslaki-blogista. Tämä on juuri sitä, mitä oli [...]
Kommentit