
Ostoslistalla jo jonkin aikaa roikkunut MacBook Pro retina-näytöllä kotiutui viimein pari päivää sitten. Yksi odottelun syy oli katsoa jos Mac-kehittäjien konferenssissa (WWDC 2013) olisi tullut jotain uudistuksia juuri Retina-koneisiin. Apple esitteli uuden MacBook Air -kannettavan, joka parhaimmillaan 12 tunnin akunkestolla on todella kova, mutta itse kaipasin ennen kaikkea kunnollista näyttöä valokuvausharrastuksen takia ja tietysti lisää tehoa.
Edellinen MacBook Pro -kannettava on vuodelta 2010, 13″ malli, jossa on vielä ”perinteinen” näyttö (1280 x 800), 2.4 GHz Intel Core 2 Duo prosessori ja 8 Gt muistia. Kone toimii sinänsä hyvin, mutta näyttö on vähän onneton valokuvausharrastuksessa ja raskaammassa käytössä puhti ei meinaa enää oikein riittää. Rantapallo pyörii, pyörii ja pyörii… Koneeseen olisi voinut ostaa uuden suuremman SSD-levyn, mutta se ei olisi lisännyt prosessoritehoa ja onhan tuotakin kokeiltu. Kone käynnistää ohjelmat ripeämmin, mutta prosessoritehoa vaativien ohjelmien toiminta ei välttämättä juuri nopeudu.
Uudessa koneessa on sama 8 Gt muistia, 256Gt SSD-levy ja 2.4 Ghz Intel Core i7 prosessori. Harkitsin ensin edelleen 13″ mallia, mutta jos kerran sitä kokoa kaipasi lisää… Lisäksi konetta tulee nykyisin kannettua vähemmän mukana, joten vähän suurempi koko ja paino ei ole ongelma. Vaikka prosessorissa on sama kellotaajuus, i7 on kuitenkin selvästi tehokkaampi ja SSD-levy tekee luonnollisesti oman osansa. Sanottakoon että koneessa tuntuu riittävän potkua ja jossain vaiheessa jonkun vuoden kuluttua ei tunnu enää samalta. Näinhän se aina menee.
Näyttö! Siis se näyttö, näyttö ja näyttö… Vaikka tuota on muutamassa kaupassa jo tullut katseltua, vasta nyt kotona ymmärtää mistä on oikeasti kyse. Näyttö on vaan yksinkertaisesti kaikkeen aiempaan verrattuna niin paljon tarkempi ja samalla kirkas. Mikään ei kai tässä maailmassa ole täydellistä, mutta retina-näyttö on päässyt jo hyvin lähelle! Lisäarvoa tuo skaalaus. Normaalia näyttöä skaalatessa suurempaan tai pienempään kokoon pois siitä normaalista natiivista resoluutiosta, kuvan laatu heikkenee todella selvästi. Retina ei tee samaa. Kuvan voi skaalata 2880 x 1800 pikselin kokoon ja teksti on edelleen täysin luettavaa. En usko kaipaavani enää ulkoista suurempaa näyttöä.
Ihan aluksi ottaessani konetta käyttöön päätin siirtää kaikki vanhalta koneelta Tietojen siirto -ohjelmalla. Vaikka siirtäminen kestää tunteja, asetusten ja ohjelmien säätämiseen menisi joka tapauksessa sama, jos koneen ottaisi ns. ”uutena” käyttöön.
Ensimmäiset pienet yllätykset olivat.
- Virtanappia ei meinannut löytyä mistään. Vanhassa se on suoraan oikeassa yläkulmassa alumiini kuoressa oleva pyöreä nappi. Tässä se on eject-napin paikalla. Kun ei ole levyasemaa, ejectille ei ole käyttöä…
- Levyaseman puute ei ollut yllätys ja sellaista en ole juuri käyttänyt enää edes edellisessä koneessa.
- Valoindikaattori, joka ilmaisee koneen torkkumisen on kadonnut.
- Valoindikaattori, eli led-rivi josta näkee akun varaustilan vaikka kone olisi suljettu, on kadonnut (harmi).
- Ethernet- ja Firewire-liittimiä ei ole, mutta ne saa käyttöön (maksullisella) adapterilla Thuderbolt-liittimien kautta (2 kpl).
- Koneessa on ”oikea” HDMI-liitin ja jo oli aikakin!
- USB3-liittimet löytyvät koneen molemmilta puolilta, mikä on hyvä. Vanhassa koneessa ne olivat pelkästään vasemmalla puolella.
- AirPlay. Olin jo unohtanut koko jutun, kun vanhassa ei vielä toiminut, mutta on aika kätevää peilata koneen kuva tai video suoraan televisioon Apple TV:n kautta! iPadilla ja iPhonella tuo toki toimi jo aiemmin, mutta nyt siis myös koneella.
Siinä kai ne tärkeimmät. Tässä vaiheessa ei voi olla muuta kuin tyytyväinen! Ensimmäinen ohjelmahankinta oli Adobe Lightroom 5…






