Author Archives: SwitchX

Jätin auton aamulla erään koulun läheiselle parkkipaikalle. Koska tilaa oli runsaasti, jätin auton tapani mukaan tilavaan paikkaan, jossa ei ollut muita autoja välittömästi vieressä. Takaisin tultuani vasemmalle puolelle oli ilmestynyt vanha Mazda ja oman autoni takaoveen ikävän näköinen jälki, jollainen tulee kun auton ovella pamautetaan kylkeen. Jälki ei ollut suuri (arvio n.3-4 cm) ja vaikutti siltä että siinä ei ole edes varsinaista lommoa. Väriä siinä oli joka tapauksessa hyvin näkyvästi ja se oli sama kuin viereisessä Mazdassa.

Olisin voinut häipyä ja antaa asian olla. Automeikkaaja korjasi vastaavan painuman (jota siinä tuskin edes on) muutama vuosi sitten n. 150 euron hinnalla. Toisaalta minua on entistä enemmän alkanut ärsyttää puhtaasta välinpitämättömyydestä ilmestyneet jäljet auton kylkiin. En oikein ymmärrä, että miksi se auto pitää ajaa niin lähelle viereistä autoa että ovi avatessa osuu, jos kerran tilaa on muutenkin runsaasti. Sitten toisaalta, jos tuollaisesta ei koskaan kukaan sano, asiaan tuskin tulee jatkossa muutosta.

Yhtälö oli joka tapauksessa aika selvä. Viereisissä kouluissa oli päättäjäiset. Itse tulin paikalle vähän myöhässä, joten Mazdan omistaja oli tullut paikalle todennäköisesti vielä suuremmalla kiireellä. Mazdan takapenkillä oli istuinkoroke, joten arvasin että pienehkö lapsi oli lähtenyt sen verran vauhdilla että ei ymmärtänyt varoa viereisen auton ovea. Siitä olin myös varma että tuota jälkeä ei ollut autossa kun lähdin sillä aamulla liikkeelle. Olisin huomannut kuskin puolella olevan jäljen jo autolle kävellessä.

Niinpä sitten ajattelin odotella hetken ja mainita asiasta. Muutaman minuutin kuluttua rouva kahden lapsen kanssa saapuu paikalle ja kysyin itsestään selvän asian, ”onko tuo auto teidän”? Myöntävän vastauksen jälkeen mainitsin että omaan autooni on tullut oveen jälki tässä kyseisessä kohdassa, johon tämä rouva hyvin kiivaasti vastasi, että hän ei ole kolhinut mitään. Pyysin avaamaan oven ja näytin että oven reuna osuu ihan täsmälleen oman auton ovessa olevaan jälkeen. Tähän hän ilmoitti että tässä on voinut olla vaikka kuinka monta autoa sen jälkeen kun jätin omani siihen (oma auto ehti olla ko. paikalla 20 minuuttia). Sanoin että jälki vastaa juuri tuota sinun autosi ovea, joten tuskin tässä juuri samanlainen auto on ollut juuri samassa kohtaa näin lyhyessä ajassa, mutta hänellä ei enää ollut mielenkiintoa keskustella, joten hän soitti puolisolleen ja pyysi hänet paikalle. Hetkeä myöhemmin mies tulee paikalle ja pyytää vaimoansa heti avaamaan oven ja ilmoittaa välittömästi että jälki ei ole voinut tulla heidän autostaan. Tuntui hölmöltä. Ihan sama kuin joku väittäisi että siinä ei itse asiassa ole koko Mazdaa. Toistin jälleen, että jälki on täsmälleen samalla kohdalla, saman värinen ja heidän autonsa ovessa on vastaavasti maali kulunut ko. kohdasta pois. Vastaus oli että auto on vanha ja hölmö kysymys: ”haluatko soittaa poliisit”?

Sanoin suoraan että jos olisi itse vastaavassa tilanteessa, pyytäisin ihan ensin anteeksi. Mies pyysi heti anteeksi, joten asia oli omasta puolestani selvä. Tämän jälkeen rouva ilmoittaa miehelleen, että kun hän tuli parkkipaikalle, tämä mies (siis minä) huutaa hänelle, mikä oli mielestäni kumma väite ja ei varmasti pitänyt paikkaansa. Tuollaisissa tilanteissa nimittäin voittaa yleensä se, joka ei menetä malttiaan tai korota ääntään. Huutamalla menettää pelin. Ja se että olisin aloittanut keskustelun huutamalla oli muutenkin outo väite… Mietin mielessäni että miksi tuo ei nyt ymmärrä olla hiljaa kun tämä on käytännössä tällä sovittu. Halusiko hän että hänen miehensä alkaa haastaa kanssani riitaa?

Joka tapauksessa katsoin että tilanne ei tästä enää jalostu, rahaa on turha odottaa (ilman suurempaa riitaa) ja jonkun 50 – 100 euron takia se nyt ei vaan kannata. Heidän taholtaan lausuttu ”anteeksi” oli se taikasana, jolla asia ratkesi ja samalla se antoi ymmärtää että vika oli kuitenkin heidän puolellaan, vaikka sen sanominen suoraan oli ilmeisesti liian vaikeaa. Tilannehan oli varmasti tuolle perheelle jo valmiiksi kiusallinen ja tunsin hetken olevani aika k*sipää, mutta vain hetken. Onhan minulla oikeus puolustaa omaisuuttani! Lähtiessäni keskustelun sävy oli pariskunnalla sellainen, että uskoisin rouvan huolehtivan jatkossa pysäköimisestä ja ovien avaamisesta vähän enemmän.

Sitä jäin vielä mielessäni hetkeksi miettimään, että olisiko tilanne ollut yhtään erilainen, jos kyseessä olisi ollut suomalaistaustainen perhe (tässä tapauksessa ei ollut). Tuskin. Kyse on aina lopulta yksilöistä. Ihmiset yksinkertaisesti reagoivat ja toimivat eri tilanteissa eri tavalla ja se ei taas yleensä liity mitenkään ihon väriin tai siihen missä maassa on sattunut syntymään.