Hesari lupaili heti aamusta tälle päivälle värikästä Soini-showta eduskunnan äänestäessä Portugalin tukipaketista. Erityistä röykytystä odotettiin vasemmistoliiton suunnalle, koska puolue oli ja on tukipakettia vastaan, mutta lähti kuitenkin mukaan hallitusneuvotteluihin.
Minä en suoraan sanoen oikein voi ymmärtää tätä. Tulee mieleen se auto-onnettomuudessa menehtyvä ukko, joka sanoi viimeisellä hengenvedolla, että ”mulla oli vihreä valo”. Onhan se hyvä olla oikeassa, mutta kuinka paljon sillä on lopulta väliä loppupeleissä?
Persut olisivat hyvin voineet lähteä hallitukseen mukaan tekemällä kompromissin Portugalista. Samalla he olisivat päässeet oikeasti vaikuttamaan moniin niihin (heille) tärkeisiin asioihin, minkä takia heitä myös äänestettiin. Se olisi kuitenkin ollut lopputuloksen ja äänestäjien kannalta parempi kuin oppositiosta räksyttäminen.
Äänestäjät puhuvat helposti takinkäännöstä, mutta kyllä minun käsitykseni mukaan asia on niin, että politiikka on myös kompromissien tekemistä ja itse kukin joutuu tarkastelemaan omia mielipiteitään ja myös muuttamaan niitä uusien tietojen tai tilanteiden pohjalta. Toki jos lähdetiedot politiikkaan ja elämän muihin kiemuroihin löytyvät lähinnä iltapäivälehtien lööpeistä, niin tätä voi olla ehkä vähän vaikea sulatella. 