Citroën C5 kehräsi viikonlopun aikana ensimmäisen kymppitonnin mittariinsa. Auto on toiminut moitteettomasti ja se on tarjonnut mukavan kyydin. Auto on ilman muuta paras (ja kallein) mitä minulla on ollut. Autoja on muuten kyllä ollut laidasta laitaan. Uutta, vanhaa, saksalaista ja japanilaista. Ranskalaista minun ei pitänyt koskaan ostaa, mutta ei pitäisi koskaan sanoa: ”ei koskaan”.
* * * * *
Jos ratissa on unettavan mukavaa, yksi herätys on ylitse muiden. Nimittäin se, kun hirvi jolkottelee tien yli. Ei se ollut tällä kertaa onneksi edes lähellä, kosketuksesta puhumattakaan, mutta silti… Yhdessä hirvikolarissa olen ollut vuosikausia sitten ja toiseen en välittäisi enää osallistua. Sillä kerralla oli onnea. Lommo auton etukulmaan, mutta hirviparka ei ollut yhtä onnekas. Takajalat menivät poikki ja poliisi joutui sitten lopettamaan eläimen kärsimykset.
Nuorempi poliiseista muuten pohti, että olisiko ollut paikallaan antaa sakko liikenteen vaarantamisesta(?). Vanhempi kaksikosta totesi onneksi, että eiköhän tässä ollut jo ihan tarpeeksi.
* * * * *
Sattuneista syistä lapsukaisilla oli lauantaina koulua ja näin ollen he eivät päässet mökille tällä kertaa mukaan. Lapset keksivät soittaa minulle jossain vaiheessa Skypellä. Vaikka videopuhelu tietokoneen avulla on jo vanha juttu, se oli kuitenkin omalla tavallaan sykähdyttävä kokemus. Kävelin ympäriinsä läppärin kanssa ja näytin miltä siellä näyttää näin syksyllä. Kuva oli ainakin omaan suuntaani yllättävän hyvä ja käytössä pelkkä mokkula. Skype ja Facebook ovat muuten ilmeisesti yhdistämässä palveluitaan. Hyvä!