Tämän blogin kirjoitukset ovat pyörineet aika paljon Applen tuotteiden ympärille, mutta käytännössä Windows-puoli on kulkenut myös aina rinnalla. Työkoneena on esimerkiksi HP:n kannettava, jossa on vielä käytössä Windows XP. Kone on luonnollisesti työpaikan IT-ammattilaisten ylläpidon alaisena ja tuotu pöydälle valmiina ”pakettina”, telakointiaseman, ulkoisen näytön, laukun ja muiden tykötarpeiden kanssa. Sitä ei aina välttämättä tule ajatelleeksi, kuinka paljon koneeseen on asennettu ohjelmia valmiiksi siten, että loppukäyttäjän tehtäväksi jää (yllättäen) käyttää sitä konetta ihan vaan tuottavaan työhön. Kotikäyttöön ostetulla omalla koneella on aivan eri lähtökohta. Tämä tuli hyvin esille, kun ostin viimeisen puolen vuoden aikana pari Windows-kannettavaa.

Kaksi kannettavaa

Ensimmäinen oli noin puoli vuotta sitten, merkiltään Acer ja hintaluokka oli n. 700 euroa. Ostin sen sukulaiselle, joka ei halunnut suosituksistani huolimatta Mac-kannettavaa käyttöönsä. Piti olla pieni ja kevyt kone, eli sitä oli oikeasti tarkoitus kantaa mukana. Koneen paino on alle kaksi kiloa, siinä on 13.3″ näyttö, muistaakseni Intel Core 2 Duo prosessori, ja levyasemaa koneessa ei ole ollenkaan. Mac-kone ei käynyt, koska se oli liian kallis ja tarkoitus oli käyttää joka tapauksessa Windows-ohjelmia. Minikannettavia ei edes harkittu.

Toinen kone oli puolestaan suunnilleen samankokoinen Samsung NP-Q330 (Samsungin sivulla on vanhaa tietoa ko. koneesta, joten en linkitä). Hintaa oli noin satasen enemmän kuin Acerilla. Laite on vähän Aceria tehokkaampi (Intel i3-350M), siinä on 4 gigaa muistia ja mm. erillinen näytönohjain (NVIDIA GeForce G310M 512 MB). Mukaan on saatu mahtumaan myös polttava DVD-asema. Paino on kuitenkin edelleen alle kaksi kiloa. Tämä kyseinen kone on ihan omassa käytössämme myös sukulaisen käytössä (kirjoitan lisää ehtiessäni, mutta  kone löysi uuden omistaja ja meille tulee puolestaan MacBook Pro 13.3″).

Entäs Mac?

Harkitsin alun perin 13.3″ Macbook Pro -konetta, mutta tällä kertaa usean satasen hintaerolle ei oikein löytynyt riittävästi perusteita. Pienemmällä rahalla saa suhteellisen tehokkaan Windows-koneen ja kyseistä konetta käytetään sitä paitsi pääasiassa Windows-ympäristössä ja Windows-ohjelmilla. Lisäys: Usean satasen hintaero ei lopulta pitänyt paikkaansa, vaan sain Macin paljon halvemmalla ja lisäksi Mac toimii aiotussa käyttöympäristössä, eli opiskelupaikassa hienosti… Mac-koneeseen saa tietysti asennettua myös Windowsin, mutta se nostaa koneen hintaa entisestään. Sitä paitsi ruokahalu kasvaa syödessä. Maciin olisi pitänyt ottaa kuitenkin SSD-kiintolevy ja…

Käyttöönotto ja käyttö

Mac-käyttäjän huomio kiinnittyi pakkauksen askeettisuuteen ja tyylipisteitä paketoinnista ei irtoa. DVD-levyjä tai muuta asennusmediaa ei tule mukana. Sellaiset voi ja kannattaa polttaa itse. Kaikki softa on valmiiksi koneella. Käyttöjärjestelmänä on Windows 7 Home Premium (64b), jonka käyttökieli valitaan ensimmäisen käynnistyksen yhteydessä. Sitä ei voi edes muuttaa jälkeenpäin. Rekisteröinti oli ilmeisesti hoidettu valmiiksi, koska sellaista ei missään kysellä. Koneessa on valmiina paljon erilaista softaa ja sama juttu oli Acerin kanssa. McAfee-virustorjunta työnsi itseään ruudulle vähän väliä ja kaikkea mahdollista ehtoa pitäisi hyväksyä. CyberLink DVD Suiten -ohjelman rekisteröinti oli jätetty kokonaan käyttäjän tehtäväksi. Osa ohjelmista tuntui turhilta ja haiskahti rahastukselta. Onneksi bongasin Tietokoneen sivuilta PC Decrapifier-ohjelman, jolla turhat ohjelmat on helppo hävittää. Siinä sivussa kone ehdotteli päivityksiä ja osa oli tärkeitä… Tuo päivityshomma on jotenkin surkuhupaisa. Eikö niitä päivityksiä voisi hoitaa ihan yhdellä kertaa automaattisesti dialogilla: Asenna kaikki päivitykset: kyllä/ei. Tässä suhteessa käyttöönotto tuntui Maciin verrattuna olevan jotain järjettömän ja mielettömän väliltä. Mac on todellakin enemmän kytke-ja-käytä -laite ja valmis normaalisti alle puolessa tunnissa paketista nostettuna ja siitäkin menee suurin osa miettiessä sopivaa taustakuvaa. Tietysti siihenkin tulee päivityksiä, mutta homma etenee ihan toiseen tahtiin ja vähemmillä käynnistyksillä.

Windows 7 on itsessään aika mutkaton ja mukava käyttöjärjestelmä, paitsi ainakin yhdessä asiassa. Asetuksia saa hakea milloin mistäkin ja niiden paikkoja ei vaan opi muistamaan. Joka tapauksessa W7 on mielestäni parasta mitä Microsoft on saanut aikaiseksi tällä saralla XP:n jälkeen. Vista oli floppi ja W7 on sitä mitä Vistan olisi pitänyt olla. W7 tarjoaa muutamia ihan käteviä pikkujuttuja ja onhan se toki myös tyylikkään näköinen. Satunnaisia pikku hyytymisiä tulee välillä ja jonkin pienen tiedoston kopiointi tai siirto saattaa kestää välillä ihmeen pitkään, mutta ihan yhtä lailla Mac pyörittää välillä rantapalloa ruudulla, vaikka ei pitäisi. Samsung on pistänyt mukaan kokoelman ihan hyviä ja hyödyllisiä ohjelmia käyttöä helpottamaan. Tuntuu muuten oudolta kun sekä W7 että Samsung ehdottelevat molemmat omilla ohjelmillaan järjestelmän varmuuskopiointia, vaikka luulisi yhdellä ohjelmalla pärjäävän. Sitten mukana on ihan täyttä roskaa, kuten ylempänä mainitsin. Akun kesto oli pettymys, mutta tarkkoja mittauksia minulla ei ole vielä tarjota. Lonkalta sanoisin, että akku kestään noin neljä tuntia. Tässä suhteessa MacBook pro veisi jälleen voiton.

Kannattiko?

Samsung on päällisin puolin siisti ja tyylikäs kone, vaikka tämä nyt toki menee makuasioiden puolelle. Kansi näyttä tummalta harjatulta metallilta ja sisäpuoli alumiinilta, mutta kyllä kone on ihan muovia. Minun mielestäni muovi ei ole kovin luottamusta herättävän tuntuista. Väkisin tulee mieleen, että miten kone kestää pidemmän päälle… 13.3″ (1366 x 788) kiiltävä (Gloss) laajakuvanäyttö vaikuttaa ihan hyvältä tämän hintaluokan koneelle, mutta arvostaisin enemmän heijastamatonta laadukkaampaa näyttöä. Samsung sopii myös viihdekäyttöön vaikkapa olohuoneen television seurana. Koneen kyljessä oleva HDMI-liitin tekee johdotuksen varsin helpoksi. Samsung lähettää sopivaa kuvaa ja ääntä heti televisioon kytkettynä ilman säätämistä, mikä on tietysti pelkkää plussaa. Windowsin mukana tuleva Media Center ohjelmisto on tyylikäs, mutta sopivien 64bit-ajurien haku voi olla oma juttunsa. VLC media player on helppo ja nopea vaihtoehto, jos ajurisirkus ei kiinnosta. iPhonesta vielä kaukosäädin (iTunes-linkki) mukaan ja ”teatteri” on valmis.

Kaiken kaikkiaan on pakko todeta, että Mac on aina Mac. Se on helppo ottaa käyttöön, sitä on helppo käyttää ja sitä on helppo ylläpitää. Siihen voi halutessaan asentaa Windowsin ja esimerkiksi Microsoft Officesta löytyy oma Macille tehty versio. Joka tapauksessa Samsung NP-Q330 on toki mainio Windows-kone. Se puolustaa hyvin paikkaansa, sopii siihen käyttöön mihin se on hankittu ja antaa paljon vastinetta rahalle. Se mikä itse kullekin parhaiten sopii, on kiinni sitten käyttötarpeesta ja tietysti käytettävästä rahamäärästä. Päivitys: Pakko lisätä vielä tähän loppuun että Mac sopii minulle kyllä niin kovin paljon paremmin ja kun tuli tilaisuus tehdä tämä valinta uudelleen, niin… Jatkoa on seuraavassa jutussa…