Citroën C5: Ensimmäiset parituhatta…

Olen ehtinyt ajaa Citroën C5:lla vasta pari tuhatta kilometriä, joten paljoa ei ole vielä kerrottavaa. Auto on lunastanut kaikki omat odotukseni. Mitään negatiivista ei toistaiseksi ole tullut vastaan. Matka-ajossa auto on aivan mainio. Yksi huomio oli tunnottomuus sivutuulelle ja toinen hydraulisen jousituksen loistava toiminta myös vähän huonommalla ja mutkaisemmalla tiellä. Aiemmin koeajamani rautajousilla varustettu C5 oli tässä suhteessa erilainen, mutta luonnollisesti mukavuus näkyy myös hinnassa.

Korttelipyörityksessä auto on aika suuri, mutta peruutustutka ja pysäköintiavustin ovat oiva apu. Huomasin vasta parkkihallissa että autossa on jonkinlaiset kääntyvät valot. Valojen automatiikka toimii muuten hyvin. Valot syttyvät ja sammuvat esimerkiksi tunneliin ajettaessa ja poistuttaessa sieltä. Lasinpyyhkijöissä on sadetunnistin, joka tuntuisi toimivan kanssa ihan asiallisesti. Kuusilovinen automaattivaihteisto vaihtaa lähes huomaamattomasti, mutta niin kai se on tarkoituskin. Automaattinen käsijarru vaikuttaa hyvältä, mutta saa nähdä olenko samaa mieltä vielä sitten talvella.

Kaiken kaikkiaan auto on siis tietenkin edellistä C4:sta suurempi, kuten oli tarkoituskin ja kustannukset ovat luonnollisesti myös suuremmat. Muuten auto on sitten selvästi hiljaisempi, mukavampi ja jotenkin – vaivaton. Tieäänet eivät juuri häiritse, mutta ei auto tietenkään ole kokonaan äänetön. Edeltäjään verrattuna ja muutamaan koeajamaani autoon ero on joka tapauksessa huomattava.

Dieseliä palaa matka-ajossa ajotietokoneen mukaan karkeasti noin 6.0 – 7.0 litraa/100km. Mökkimatkasta on aika tasan puolet moottoritietä, jolloin hitaammalla osuudella pysytään lähempänä kuudella alkavaa lukemaa ja moottoritiellä taas mennään seiskan tuntumaan tai aavistuksen yli. Tarkempia mittauksia matka-ajolle en ole tehnyt. Työmatka-ajossa ja lähialueilla pyörittäessä kulutus on sitten jo suurempi ja ensimmäinen tankillinen hupeni 7.7 litraa/100km tahtiin. Tämä oli ihan mitattua kulutusta, mutta eipä se paljoa eroa ajotietokoneesta.

Vanhalle viidennen sukupolven iPodille (30Gt) löytyi myös pitkästä aikaa käyttöä. Latasin siihen kaiken musiikin, mitä omasta iTunesista löytyi ja nyt soitin hoitaa viihdepuolta autosoittimen kanssa. Samassa auton USB-liittimessä voi käyttää myös halutessaan muistitikulla olevaa musiikkia ja iPhone puolestaan kytkeytyy autosoittimeen bluetoothin avulla langattomasti. Olen parittanut auton ja iPhonen vain kerran ja siitä lähtien puhelin on kytkeytynyt aina autoon automaattisesti heti startin jälkeen. Eipä tarvitse enää ihmetellä korvanappien tai johtojen kanssa kun puhelin soi. iPhonen puheohjaus käynnistyy painamalla vasemman viiksen päässä olevaa nappia.

Tekstiä tulikin sitten lopulta vähän enemmän kuin aluksi ajattelin. Kerron joka tapauksessa sitten taas lisää kun on jotain kerrottavaa.