Kutisevia paukamia jotka tulevat yllättäen ja häipyvät ihan yhtä nopeasti? Syksyllä ihmettelin joskus suihkun jälkeen rintakehällä tai kaulassa olevia punaisia laikkuja. Hiuspohjaan ilmestyi myös paukamia joita kutitti aina mielettömästi. Pahimmillaan ajattelin että kyse on jostain täistä tai muusta vastaavasta. Meillä oli kuitenkin selvää, että kutinasta ja ihon punoituksesta kärsin ainoastaan minä. Muilla ei ollut mitään oireita. Myöhemmin tilanne paheni, pienempiä laikkuja ilmestyi välillä myös kasvoihin. Laikkujen ”nopeutta” kuvastaa se, että aamulla partaa ajaessa naama saattoi olla täynnä punaisia laikkuja, mutta työmatkalla auton peilistä ei laikkuja juurikaan ollut, ja töihin päästyä ne olivat jo sitten kadonneet. Tilanne paheni entisestään pari viikkoa sitten ja etenkin keholla olevat laikut olivat suurempia, turvoksissa ja ne pysyivät myös paljon pidempään. Viikko sitten menin lääkäriin ja googlettamalla löytämäni diagnoosi osoittautui oikeaksi. Nokkosrokon ehkä tärkein tunnusmerkki on paukamien tai laikkujen nopea tuleminen ja meneminen.
Nokkosrokko, Nokkosihottuma, eli Urtikaria
Nyt täytyy heti sanoa, että Nokkosihottuma EI TARTU. Urtikaria ei ole periaatteessa edes kovin haitallinen, mutta se on kiusallinen ihan jo kutinan takia ja tietysti myös siksi, että se voi näyttää aika ikävältä – lievästi sanoen. Mitään todellista syytä taudille ei tiettävästi ole, mutta sen saa noin 20% väestöstä jossain elämänsä vaiheessa. Taudin kesto voi olla päivistä viikkoihin tai jopa vuosiin. Oireita lievitetään antihistamiinilla ja erilaisilla kortisonivoiteilla tai kortisonitableteilla, jos oireet ovat voimakkaat.
Hoito
Minulle määrättiin viikko sitten kahta eri antihistamiinia (yö ja päivä erikseen) ja erilaisia hoitovoiteita. Antihistamiini ei poista tautia mutta sen pitäisi lievittää kutinaa. Tilanne paheni entisestään ja lisäksi olen ollut (lääkkeistä?) väsynyt. Siis todella väsynyt (Lisäys: Väsymyksen syynä oli ilmeisesti Atarax antihistamiini, joka ei minulle sovi). Tänään aamulla alahuuli oli karrikoidusti sanoen kuin HK:n sininen ja naamassa oli muutama mukavan kokoinen punainen paukama. Lisäksi selässä oli kolme teelautasen kokoista punaista paukamaa. Kutina oli sietämätön. Sitten oli tietysti monia muita pienempiä laikkuja pitkin kehoa.
Varasin uuden ajan ihotautien erikoislääkärille. Sen näköisenä ja väsyneenä ei ollut kovin korkea kynnys jäädä töistä pois. Lääkäri totesi heti nokkosrokon ja määräsi uudet lääkkeet. Tehokas antihistamiini jonka ei pitäisi väsyttää ja kortisonia rankka annos tabletteina. Lisäksi otettiin verikokeet joilla suljettiin mahdolliset tulehdukset pois. Loppuviikko on lepoa, ja nyt pitää vain toivoa että jossain vaiheessa helpottaa.
Lisäys 11.12.2008 (jälleen viikkoa myöhemmin):
Tilanne vaikutti jo paremmalta, mutta kortisonikuurin loputtua tilanne jälleen paheni. Hiuspohja on ollut tänään täynnä kutisevia paukamia. Lisäksi niitä paukamia ja laikkuja on muualla kehossa ja ajoittain tietysti myös kasvoissa. Antihistamiinia syön edelleen, mutta vaikuttaa siltä että siitä ei juuri ole apua. Tärkeintä olisi löytää urtikarian alkuperäinen aiheuttaja!
Lisäys 18.12.2008:
Tilanne on edelleen huono ts. muutosta ainakaan parempaan ei ole havaittavissa. Keholle tulee välillä kohtalaisen suuria punaisia alueita (Huono kuva omasta niskasta tänään klo 22:07). Jäljet kieltämättä muistuttavat jotain nokkosenpolttamia jälkiä, sääskien hyökkäystä tai jotain. Kutina on sietämätön. Antihistamiineista ei tunnu olevan juuri mitään apua, mutta en uskalla olla ilman. Uskon että koko homma lähti käyntiin tulehduskipulääkkeistä (kuuri Buranaa hartiavaivaan).
Lisäys 23.12.2008 (aatonaatto, eli joulu on jo ovella):
Aamulla silmät olivat muurautuneet lähes umpeen ja huuli on turvoksissa. Ymmärrys ei enää riitä siihen mikä aiheutti tällä kertaa näin voimakkaan reaktion. En itse asiassa edes syönyt juuri mitään eilen. yksi kanahampurilainen, ranskalaisia, colaa ja myöhemmin pari paahtoleipää juuston kanssa.
Jouluostoksia olisi vielä tehtävänä mutta tällä naamalla ei lähdetä mihinkään ja sitä paitsi en edes pystyisi ajamaan autoa – en ainakaan turvallisesti kun en näe kunnolla. Voisin sanoa että h i e m a n v*ttaa.
Lisäys 27.12.2008 klo 02:40:
Uni ei tule ja syyhyttää pitkin kehoa… Silmien turvotus oli pahimmillaan jouluaaton aamuna. Vasen ei auennut ollenkaan, mutta oikealla näki vähän. Iltaan mennessä turvotus oli vähän yllättäen jo lähes kokonaan pois. Vaimo ei ollut nukkunut koko yönä kun oli kuunnellut että hengitänkö… Itse taas ajattelin että niin kauan kun kurkussa ei tunnu mitään epänormaalia, en lähde sairaalaan. Olisin kuitenkin viettänyt joulun siellä ”monitoroitavana”.
Moni on kysynyt että mieltä tämä tuntuu – siis kutinan lisäksi. Olen sanonut että siltä kuin olisi kuumetta, vaikka ei siis ole. Vähän sellainen heikko huimaava vetämätön olo ja ruoka ei maistu. Makuuasento tuntuu vetävän puoleensa. Joskus olisi hyvä kuunnella itseään. Mittasin tänään tai siis eilen (Tapaninpäivä) aamulla lämmön ja se oli 37,5 ja siinä se pysyi sitkeästi koko päivän. Luultavasti lämpöä on ollut jo pidemmän aikaa mutta en vain itse uskonut ja tajunnut sitä. Minulta otettiin tulehdusarvot ts. verikoe aiemmin ja niissä ei ollut mitään ja ehkä siksi en pitänyt kuumeta edes todennäköisenä (nimim. minulle ei koskaan tule kuumetta). Urtikaria ei aiheuta kuumetta, mutta se joka aiheuttaa kuumetta voi aiheuttaa hyvinkin urtikarian. Jos on urtikaria ja kuumetta, aspiriini ja useimmat tulehduskipulääkkeet eivät ole hyvä ajatus koska ne voivat pahentaa oireita. Parasetamoli ilmeisesti kuitenkin kävisi, mutta itse vältän tällä hetkellä kaikkia lääkkeitä (paitsi antihistamiini), lisäravinteita (vitamiinit), kalaa, kananmunia, hedelmiä ja pähkinöitä.
Jouluviikolla on vain aika heikkoa päästä lääkäriin ja kunnon tutkimuksiin, joten vaihteeksi taas seuraan tilannetta. Itse alan asennoitua tähän joka tapauksessa kuitenkin niin, että kyseessä on krooninen urtikaria (kesto yli 6 – 8 viikkoa) josta ei ehkä pääse koskaan kokonaan eroon, mutta se saadaan jossain määrin aisoihin sopivilla lääkityksellä.
Lisäys 29.12.2008:
Tänään olisi pitänyt mennä töihin, mutta kuumeilu itsessään oli jo syy olla poissa ja eipä olossa ole muutenkaan kehumista. Lämpö pysyttelee koko ajan 37, 1 ja 37,5 välissä. Muuten kutina jatkuu ja valvottaa. Uusina aluevaltauksina ihottuma on levinnyt enemmän myös alaraajoihin, kämmeniin ja jalkapohjiin sekä takamukseen ts. istumalihaksiin. Rystyset ovat turvonneet, kämmenet ja jalkapohjat ovat kosketukselle arat. Olen varannut perjantaiksi (ensimmäisen vapaan) ajan samalle ihotautien erikoislääkärille, jolla kävin jo aiemmin. Tänään olisi yleislääkäri, jolta pitäisi ainakin tulla sairaslomaa. Riippuu toki myös vähän tästä tämän päivän lääkäristä, mutta tutkimuksia olisi mielestäni syytä tehdä jo vilkkaasti. Verikokeet ja kaikki mahdollinen.
Urtikarian ensioireet olivat näin jälkikäteen mietittynä joskus syys-lokakuussa ja ihan aluksi päähän tuli paukamia joita kutisi kovasti. Siitä tilanne on pahentunut hiljalleen nykyiseen, eli paljon isoja paukamia pitkin kehoa. Kuumeen perusteella taustalla on jokin tauti, tulehdus, mutta mikä. Siinä olisi lääkäreille työsarkaa. Nyt takaisin lepäämään… 
Lisäys 31.12.2008 klo 21:00:
Lääkärillä on käyty jo pariin otteeseen vaikka ollaan vasta keskiviikossa eli tilanne herätti ilmeisesti ihan ansaittua mielenkiintoa. Useita kokeita on otettu ja tulehdusarvot olivat ainakin selvästi koholla. Osa oli laskenut maanantaista ja osa taas noussut. Joka tapauksessa tulosten(kin) perusteella käynnissä on jokin tulehdus jonka syytä ei ole pystytty valitettavasti selvittämään. Kuumeilu jatkuu muuten, paitsi viime yönä kuume oli vähän aiempaa korkeampaa ja tänään puolestaan kuumetta ei ole ollut, paitsi aamulla. Olo on joka tapauksessa tällä hetkellä vähän parempi (kuumeeton) ja ihottumaa on mielestäni vähemmän kuin tähän saakka. Nyt raketteja ihailemaan. Hyvää Uutta Vuotta!
Lisäys 2.1.2009
Ihotautilääkärillä ei ollut juuri mitään lisättävää. Urtikaria kestää aikansa ja aiheuttaja olisi syytä selvittää (miksiköhän minä lääkärillä olen juossut?). Lääkitys on uusittu ja antibioottikuuri aloitettu, vaikka tulehduksen aiheuttajaa ei koskaan saatukaan selville. Iho on tietty edelleen kovilla paukamilla joita kutisee lujasti. Paukamia on myös kasvoissa ja ulkonäkö vähintäänkin ”komea”… Eilen oli ensimmäinen kuumeeton päivä, mutta tänään oli taas kuumetta. Nyt pitää vain toivoa että kyseessä on sellainen bakteerin aiheuttama tulehdus johon antibiootit purevat.
Lisäys 8.1.2009
Antibiooteista ei tuntunut olevan mitään ihmeempää apua ja kuuri on nyt lopuillaan. Lämpö saattaa edelleen olla joku 37,2 ilman mitään järkevää syytä, mutta ei kuitenkaan enempää. Olo on enimmäkseen väsynyt, veto poissa ja vatsa on usein kipeä. Luulen että vatsaongelmat johtuvat ihan antibiooteista ja se ei ole mitään uutta. Muu surkea olo johtunee valvomisesta ts. huonoista yöunista. Kun kutisee, ei pysty nukkumaan tai ainakin heräilee vähän väliä. Unet ovat jotain ihan ihmeellisiä ja sekavia, yleensä aina huonoja… Ihottumaa on siis ihan entiseen malliin, eli kovaa kutinaa ja kivoja paukamia pitkin kehoa. Sain uudet antihistamiinit (Kestine) viikko sitten, mutta en huomaa että kutina olisi yhtään helpottanut (muuhun antihistamiini ei vaikuta ts. se ei poista ihottumaa). Kutina on jotain helvetillistä kun siitä ei pääse eroon… Töissä on tullut oltua tällä viikolla ihan normaalisti.
Lisäys 16.1.2009
Olen saanut viimeistenkin kokeiden nollatulokset koskien kuumeilua parisen viikkoa sitten. Kuumeen syy ei koskaan selvinnyt. Urtikarian suhteen mikään ei ole muuttunut. Kutinaa, kovaa kutinaa, vieläkin kovempaa kutinaa, paukamia ja välillä silmäkulmien ja/tai huulien turpoamista. Resepti olisi uudelle kortisonikuurille, mutta yritän välttää sen aloittamista mahdollisimman pitkään.
Lisäys 28.1.2009
Terveyskirjastosta löytyi artikkeli: Autoimmuuninokkosihottuma ja tuntuu kuin tuo olisi suoraan omista kokemuksista kirjoitettu. Esimerkiksi aiemmin joku sanoi että urtikariaan ei voi liittyä vatsakipu tai niveloireet, vaikka minulla niitä on ollut ja tuon artikkelin mukaan niitä todella voi olla. Ja minä luulin että vatsakipu johtui antihistamiineista…
Olihan tuossa artikkelissa lohdullinen lause jonka mukaan tämä ehkä sittenkin menee joskus ohi. Siellä nimittäin lukee: ”Onneksi autoimmuuninokkosihottuma rauhoittuu omia aikojaan yleensä muutaman vuoden kuluessa”. Lisäksi lohdulliset sanat niille jotka haluavat välttyä autoimmuuninokkosihottumalta: ”Ehkäisy: Tautia ei voi ennakoida tai ehkäistä.”.
Pitkistä yöunista apua Urtikariaan? (8.2.2009)
Olen huomannut että ihottuma on pienimmillään tai jopa lähes olematonta sunnuntaisin. Omalla kohdalla sunnuntai on (yleensä) todellinen stressitön lepopäivä jolloin aamulla herätään omaan tahtiin ilman herätyskelloa. Viikolla puolestaan tulee nukuttua selvästi vähemmän, usein katkonaisesti ja päivisin väsyttää. Tänään aamulla (lue: aamupäivällä) herättyäni ihottumasta ei ollut oikeastaan mitään merkkejä paria pikkupaukamaa lukuun ottamatta ja kutina oli poissa. Myöhemmin iltapäivän puolella ihottuma ja kutina taas lisääntyi.
Eilen kävin saunassa, jossa tosin en kauaa viihtynyt kutinan takia. Saunominen on käytännössä ollut hankalaa muuten tämän taudin aikana (kutina). Söin myös Buranan selkäsärkyyn, mikä puolestaan on ainakin runsaammin ts. kuuriluontoisena aiheuttanut varsin rajun reaktion ja tällä kertaa sen vaikutus ihottumaan oli täysin olematon.
Tässä ei enää tiedä mitä ajatella. Jokin mikä aiemmin aiheutti rajun reaktion, ei sitten yhtä-äkkiä vaikutakaan mitenkään, vai oliko sen aiemman reaktion aiheuttaja jokin sopivaksi osunut yhdistelmä erilaisista asioista, lääkkeistä ja ruuista?
Hiihtoloma (2009)
Viikon loman aikana ihottuman suhteen ei tapahtunut mitään muutoksia. Paukamia oli, tuli ja meni. Vatsa oli satunnaisesti kipeä, mutta mitään isompaa vaivaa ei ollut. Tilanne jatkuu siis lähinnä ennallaan. Töissä tai vapaalla, ihan sama tilanne. Lisäys: Jostain syystä samana iltana vähän myöhemmin äskeisten lauseiden kirjoitusta sain tavallista voimakkaamman reaktion. Kutinaa ja paukamia oli p a l j o n. Söin aiemmin illalla muutaman pähkinän, mutta ne eivät ole aiheuttaneet aiemmin mitään vastaavaa.
Flunssa ja ihottuma (26.2.2009)
Eilen alkoi voimakas kurkkukipu. Lääkkeeksi Posinovaa, Panadolia ja lisäksi vitamiineja. Lopulta myös burana, mutta se oli virhe (olin tästä riskistä tietoinen). Seurauksena kunnon iho-oireet, vatsan sekoaminen ja kasvojen turpoaminen. Toinen silmä on hyvää vauhtia menossa tällä hetkellä umpeen.
Buranaa on syytä välttää (2.3.2003)
Viime viikolla alkanut flunssa alkaa olla paremmalla puolella. Ihottumaan aloitin kortisonikuurin, jonka olin varannut ts. pyytänyt reseptin jo aiemmin kotiin. Ensimmäisenä päivänä 6 tablettia (Prednison 5 mg) ja siitä sitten olen vähentänyt nopeasti tämän päiväiseen yhteen tablettiin. Lääkärin määräys oli 5 – 6 tablettia päivässä, mutta kortisonia en syö yhtään enempää kuin tarvitsee. Omalla kohdalla oireet (turvotus, niveljäykkyys ja ihottuma) alkoivat melkoisen todennäköisesti Buranasta. 24 tuntia kortisonin aloittamisesta oireet olivat lähes hävinneet.
…ja vain päivää myöhemmin (3.3.2009)
Lopetin kortisonin eilen ja tänään turvotus alkoi nousta päivällä uudelleen (vasen silmä), ihottuma tuli tietysti takaisin ja ”mausteena” päällä jatkuva vatsakipu. Kaiken kukkuraksi kurkussa tuntuu nyt oudolta (meni myöhemmin ohi) ja olen kahden vaiheilla että odotanko rauhassa, lähdenkö terveyskeskukseen vai soitanko kohta peräti ambulanssin. Jos kurkku turpoaa riittävästi niin sitten ei enää soiteta mihinkään kun ilma lakkaa kulkemasta (olen yksin kotona). Huomenna passikuvat ja uuden passin tilaus. Saas nähdä millainen kuva tulee. Aloitin nyt taas Prednisonin (kortisonin) uudelleen ja toivotaan että se tehoaa nopeasti.
Pähkinä ja Burana (10.3.2009)
Kortisoni tehosi jälleen nopeasti ja kuurin lopetuksen jälkeen ihottuma palasi ennalleen. Nyt voisi jo sanoa että Burana (Ibuprofeiini) ja pähkinä aiheuttavat ainakin selviä allergiaoireita. Pähkinän suhteen kyse lienee määrästä ja ilmeisesti siitä mikä pähkinälaji on kyseessä. Asia on kuitenkin kohtalaisen selvä. Suolapähkinöiden jälkeen iholla oleva nokkosrokko pahenee, kutina lisääntyy ja kasvoihin tulee turvotusta. Hyvä että edes jotain on selvinnyt, mutta valitettavasti ihottumaa on vaihtelevasti myös ilman mitään selvää syytä.
Mitä matkalle mukaan? (23.3.2009)
Piipahdin tänään lääkärissä. Halusin varmuuden vuoksi kortisonikuurin matkalle mukaan jos vaikka tarvetta ilmenee… Samalla otettiin verikokeita ja keuhkokuva. Keuhkokuva kyllä nyt vähän hirvittää. Tupakka jäi pois yli 1,5 vuotta sitten, mutta kyllähän sitä tuli aika pitkään käryteltyä (Lisäys: Keuhkokuva oli ”ok”). Varmaan tyhmintä mitä on koskaan tullut tehtyä, siis että rupesin joskus polttamaan. Antihistamiinina on Kestine 10mg (1-2 päivässä) ja Kortisoni Prednisolon 20 mg (1,5 tablettia päivässä). Itse tauti ei ole muuttunut miksikään, eli ihottumaa, ripulia, vatsakipua ja satunaista turvotusta ja nivelsärkyä. Kyllä tähän nyt on jo aika tottunut, mutta kasvojen turpoaminen ja ripuli tietysti ärsyttää. Ripuli ei onneksi ole yleensä ihan sellaista totaali vesiripulia, eli housujen vaihto rumbaa, vaan enemmän sellainen vatsa löysällä juttu jossa ehtii vessaan ajoissa… (Enpä olisi muuten koskaan uskonut kuvailevani julkiseen nettiin ripulijuttujani).
Onko sitten ihan hullua lähteä tropiikkiin urtikarian kanssa? Uskon että ihmisillä voi olla vastaavaa tautia myös siellä, eli ei tämä voi olla paikasta kiinni. Lisäksi minulle on parikin lääkäriä puhunut valohoidosta ja että siitä voisi olla apua… Tropiikissa lienee valoa ainakin tarpeeksi. Sitä paitsi tämä voi kestää vaikka koko loppuelämän tai ainakin suurella todennäköisyydellä tämä kestää vuosia. En aio istua kotona odottamassa että tauti menee joskus ohi, siis jos edes menee.
Ei lomasta ainakaan haittaa ole ollut (10.4.2009)
Palasin tänään kotiin Thaimaasta. Ihottuma ei ole aiheuttanut lomanvieton suhteen mitään ongelmia. Aiemmin mainittu löysä vatsa on vähän kiusannut, mutta muuten siis itse ihottumasta ei ole ollut enää mitään merkkejä. Minullahan on kortisonikuuri päällä, joten sen lopetettuani tilanne voi tietysti palata ennalleen. Kokonaisuutena joka tapauksessa lämmin merivesi, lämmin ilmasto, runsaanpuoleinen aurinko ja tietysti se täysin kiireetön ja stressitön lomailu tuntuivat tekevän pelkästään pelkkää hyvää. Nyt kun keksisi vielä miten saisi KELA:n maksamaan jatkuvan oleskelun tuolla lämpimässä… 
Ei ruoka-aine allergiaa (17.4.2009)
Lääkäri soitti viimeisten verikokeiden tulokset pari päivää sitten. Kokeet otettiin n. kuukausi sitten ennen lomaa. Verestä oli etsitty merkkejä ruoka-aine allergiasta (muna, kala jne). Mitään ei löytynyt, mutta siitäkin huolimatta lääkäri suositteli menoa allergialääkärille. Toisaalta rivien välistä sain kuvan että ehkä siitä ei ole kauheasti apua…
Kortisonikuurin olen lopettanut vähitellen alkuviikon aikana annosta pienentämällä. Vatsa on ollut lähes jatkuvasti kipeä ja eilen oli sitten muutamia punaisia laikkuja jälleen iholla entiseen malliin.
Antibiootit, nuhalääkkeitä ja urtikaria (26.4.2009)
Sairastelin poskiontelon tulehduksen ja lääkkeinä oli antibioottikuuri ja nuhalääkkeenä Cirrus. Samaan aikaan ei ole saanut syödä urtikarian kutinaa helpottavaa antihistamiinia (Kestine). Iho on kukkinut ja kutissut jonkin verran tavallista enemmän, mutta ei tässä mitään isompaa hätää ole ollut. Vatsa sen sijaan oireilee enemmän ja se alkaa olla jo häiritsevää, mutta samaa se on oikeastaan tehnyt niin kauan kun on ollut urtikaria.
Entäs tänään? (18.5.2009)
Edellisestä merkinnästä on taas vierähtänyt vähän aikaa, mutta eipä ole paljoa lisättävää. En muista aiemmin maininneeni, mutta omaan urtikariaan liittyy vähäisissä määrin ns. piirtopaukamoinnin tapainen ilmiö. Parhaillaan iholle on todella pystynyt kirjoittamaan, mutta ihan niin herkästä ilmiöstä ei ollut kyse kuten tuossa linkissä. Nykyisin ilmiö esiintyy voimakkaassa puristuksessa tai ihon painamisessa, eli jos esim. hartioita hierotaan, alueelle tulee myöhemmin selvät punaiset kutisevat paukamat. Muuten ei mitään uutta tai eihän tämäkään ilmiönä ollut uusi. Tilanne on joka tapauksessa kohtalaisen hyvä (koputan puuta) ja punaisia kutisevia laikkuja on vähän/harvakseltaan, eli tauti ei pahemmin häiritse. Zeoliittivapaan pesuaineen kokeilu on vasta aluillaan, eli siitä ei ole vielä kokemuksia, mutta seurataan tilannetta.
Väsyttää (28.5.2009)
Homma jatkuu ennallaan. Vatsa ehkä on oikutellut vähemmän, eli siinä mielessä tilanne on parempi. Väsymys kuitenkin kiusaa. Yritin jättää lääkkeet (Antihistamiini – Kestine 10mg) pois, mutta toisena päivänä kutina alkoi tehdä sen verran tukalan olon että oli pakko palata taas lääkkeisiin. Kestinen ei kai periaatteessa pitäisi väsyttää, mutta mistäs noista tietää… Kyseessä on siis sellainen väsymys mikä olisi voinut johtua lääkkeistä tai sitten se johtuu sairaudesta. Sitten voi tietysti olla että unenlaatu on vain syystä tai toisesta ollut huonompaa ja asia ei liity mitenkään urtikariaan.
Kesä ei muuta mitään (6.7.2009)
Kesä ei ole vaikuttanut ihottumaan paljoa, mutta kyllä nyt on ollut vähän helpompaa. Joistain paukamista ei vaan pysty varmuudella sanomaan että mitä ne ovat. Hyttysiä, nokkosihottumaa tai jotain muuta. Juhannuksen aikoihin olo oli sen verran hyvä että yritin olla myös ilman antihistamiinia, mutta sitten alkoi kutina uudelleen parin päivän viiveellä ja paukamat lisääntyivät. Nyt syön tietysti entiseen malliin Kestine-tabletteja 2 kpl päivässä. Talveen verrattuna ihottuma on enemmän keskittynyt kainaloiden alapuolella ja hartia, -kaulaseutuun. Mutta kuten tuosta saa kuvan, välillä ihottuma on niin olematonta, että ihan kuin sitä ei olisikaan. Toisaalta vatsan oireilu ei ole muuttunut miksikään aiemmasta. Tällaisena tämä on joka tapauksessa aika siedettävää ts. tähän on jo hyvin tottunut.
Joko helpottaa..? (13.8.2009)
Kesä on mennyt kaikinpuolin mukavasti. Ihottumaa on edelleen, mutta melko vähän. Kunnon paukamia esiintyy sitäkin harvemmin, eli jossain määrin tauti on helpottanut. Ohi se ei kuitenkaan ole, mutta toivossa on hyvä elää… Nykyisellään tämä on joka tapauksessa aika siedettävä juttu.
Ei paljoa lisättävää edelliseen (17.9.2009)
Tekisi mieli jo sanoa että tämä on nyt ohi, mutta se ei olisi ihan totta. Yksittäisiä paukamia nimittäin tulee joskus edelleen, mutta niistä ei ole juuri haittaa. Lääkkeitä en ole syönyt pitkään aikaan ja toivotaan että tilanne jatkuu yhtä hyvänä. En usko että ”paraneminen” liittyy tähän, mutta olen kiinnittänyt enemmän huomiota syömiseen ja roskaruoka yms. tarpeeton on jäänyt pois. Painoa on pudonnut siinä sivussa 10 kiloa, mutta vielä saa lisää lähteä… Se miksi en usko ruokailutottumusten vaikuttaneen nokkosrokkkoon johtuu siitä että olin jo paremmassa ts. näin hyvässä kunnossa ennen kuin muutin ruokailutottumuksia.
Tämän jutun päivittäminen loppuu tähän, ellei jotain uutta erityistä mainittavaa tule. Keskustelu on toki edelleen auki ja kaikin puolin suotavaa. Lukijoita tällä jutulla riittää edelleen joka päivä sen verran paljon, että voisi kuvitella tämän olevan ihan hyvä paikka keskustella aiheesta.
Allerginen tulehduskipulääkkeille? (25.3.2010)
Jostain syystä nyt minulla alkanut olemaan uusia kovasti kutisevia paukamia. Mitään lääkitystä en ole aloittanut vielä tätä varten ja toivon tietysti että tämä rauhoittuisi pian. Syön tällä hetkellä Lyrica nimistä lääkettä (600 mg/pv) neuropaattiseen kipuun. Kivun aiheuttajaksi paljastui (vihdoin) kuluma niskarangan välilevyssä, joka aiheuttaa painetta tiettyyn hermorataan. Käytännössä kipua on lapaluun alueella, olkapäässä ja oikeassa kädessä. Lisäksi oikea käsi puutuu tämän takia ja välillä tämä on tietysti valvottanut yöllä. Lisälääkkeinä on ollut pahimpiin kipuhetkiin sellaiset mömmöt, kuin: Tramal, Panacod ja Panadol (1 g). Keskusteltaessa nokkosihottumasta lääkäri totesi että olen allerginen kaikille tulehduskipulääkkeille, eli tavallisemmat lääkkeet eivät tämän kivun hoitoon sovi, valitettavasti. Edellä mainittujen lääkkeiden ei pitäisi aiheuttaa nokkosihottumaa, mutta eihän sitä tiedä jos minulla on kasvamassa yliherkkyys myös jollekin näistä.
Tapasin muuten erään noin viisikymppisen rouvan, joka totesi että hänellä on ollut nokkosrokko 16-vuotiaasta asti…
Tilannekatsaus (7.11.2011)
Tähän juttuun ei ole tullut kirjoitettua mitään uutta pitkään, pitkään aikaan. Nokkosihottuma on elänyt jossain taustalla omaa elämäänsä ja ei ole juuri ollut häiriöksi.
Jostain käsittämättömästä syystä eilen ja tänään minulla on ollut erittäin voimakkaasti kutisevia paukamia selässä ja olkapään etupuolella. Minulla ei ole edes kalpeaa aavistusta mikä tämän olisi tällä kertaa laukaissut ja toivon vain että tämä menisi ohi ihan omia aikojaan.
Kommentteja on tullut mukavasti ja niistä suuri kiitos kaikille. Sen verran kuitenkin sanottakoon, että jatkossa en tule hyväksymään kommentteja, joista paistaa selvästi läpi puhdas mainonta tms. Muuten kommentit ja omat kokemukset ovat edelleen erittäin tervetulleita ja uskon että niistä on ollutapua ongelman kanssa painiville.
Jossain vaiheessa oli mielessä, että pitäisikö tämä kirjoitus jakaa useampiin osiin päivämäärän mukaisesti, kuten blogeissa on tapana, vai onko parempi että koko juttu on luettavissa kommentteineen tästä yhdestä kirjoituksesta?
Tsemppiä ja Hyvää syksyn jatkoa!
Linkkejä:
- Terveyskirjasto: Autoimmuuninokkosihottuma
- Therapia Fennica: Urtikaria ja angioödeema
- Terveyskirjasto: Nokkosihottuma, nokkosrokko, urtikaria
- Terveyskirjasto: Nokkosihottuma eli urtikaria
- Terveyskirjasto: Krooninen nokkosihottuma on kimurantti oire
- Wikipedia: Urticaria
- Iholiitto ry: Urticaria (pdf)
Itselläni on ollut tauti jo vuoden 2007 keväästä, ilmeisesti hepatiitti rokotuksesta alkunsa saanut. Ei ollut vaikea jäljittää koska kolme päivää rokotuksen jälkeen tuosta tuli ensimmäiset paukamat.
Tuosta lähtien en ole voinut syödä asetyylisalisyyli happoa tai ibuprofeiinia sisältäviä lääkkeitä, tätä ei ollut kovin vaikeaa todeta, kun yhtenä aamuna tuona samaisena keväänä olin ottanut finrexiniä kuumeeseen, kun äitini asteli käymään ja kysyi veljeltäni ”kuka tuo poika on joka tuol sohvalla makaa”.
Muitakin syitä keksin tuon kevään aikana tuolle taudille laukaisijaksi joita nyt on sitten edessä listattuna: lämpö, tärinä, paine, kylmä, alkoholi, vitamiinilisät, stressi, väsymys ja (auringonvalo ainakin alkuaikoina).
Ensimmäisenä kolmena vuonna paukamia oli lähes joka päivä, vaihtelevasti kutisevia ja ei kutisevia, riippuen reaktion laukaisijasta. Paineesta ja tärinästä saa eritäinkin mukavat kutinat, jos esimerkiksi joutuu seisomaan koko päivän on jalanpohjat aivan täynnä paukamia. Onneksi nämä reaktiot ovat koko ajan vähenemään päin ja osa jo näistä laukaisijoista on jo aivan poistuneet,
Voisin kyllä sanoa, että on jo aikakin, tautia kestänyt nyt se päälle VIISI vuotta. Reaktioita on nykyään enää noin kerran viikossa ja tuokin suurimmalta osin itse aiheutettuna (alkoholi/liian pitkä sauna). Nuori mies (23) kun olen niin en aio noista tavoistani luopua. Vaikka se tarkoittaisikin sitä että, joku tyttö herää vähän susikrapulaan sunnuntaina, kun se eilis illan komea kundi onkin ihan laikukas.
Onhan tuosta yhdet C:n paperit armeijastakin tullut otettua, josta nyt jäi vähän paskan maku suuhun kun määräsivät tuon vasta 10 kuukauden palveluksen jälkeen.
eivät kuulemma enää voineet riskeerata anafylaktista sokkia, tuossa vaiheessa.
Poikkeuksellisesti ollut tässä tämän viestin kirjoitushetkellä paineurtikariaa jo kolmatta päivää, saattanee johtua jostain kasvista tai mistä lie.
Mitään allergioita minulla ei ole koskaan todettu edes testeissä, joita tehtiin kun tätä omaa urtikariaani alettiin tutkia 2007 kesällä.
No toivottavasti tämä loppuu joskus. lääkärit arvioivat tuolloin, että viimeistään kolmen vuoden päästä.
Moikka ja kiitokset kirjoituksesta. Voi hurja… Voin vain kuvitella kuinka rankkaa tuo on ollut. Toivotaan tosiaan että menee joku päivä ohi.
Omalla kohdalla varsinaisia paukamia tulee enää harvoin, mutta tietyntyyppistä ihon punoitusta ja herkkyyttä on edelleen. Itse en oikeastaan ollut huomannut koko asiaa, mutta eräs lääkäri ihmetteli sitä erään muun sairauden yhteydessä. Kun mainitisin urtikarian, hän totesi että iho-oireet johtuvat ilman muuta siitä. Joka tapauksessa koen olevani voiton puolella ja voin jopa syödä kertta-annoksina ibuprofeenia, mutta kuurina en, sitten alkaa iho taas kukkia. Aspiriinia tms. en ole vielä uskaltanut tai halunnut kokeilla. En usko että tämä menee ihan kokonaan koskaan ohi, mutta tällaisena tästä ei juuri ole haittaa.
Itsellä oireet alkoivat kesäkuun alussa 2011. Laukaisijana ilmeisesti e-pillereiden vaihto, jota lääkärit eivät uskoneet, vaikka pillerin oton jälkeen parina iltana päänahka ja korvat turposivat ja kutisivat pirusti. No pillereiden syönti jäi siihen paikkaan, mutta päivä päivältä oireet pahenivat ja paukamia oli ympäriinsä. Allergialääkkeet auttoivat lähinnä kutinaan, mutta viime kesänä söin yhteensä kolme kortisonikuuria putkeen, koska olin päästä varpaisiin punaisten pienten ja isojen paukamien peitossa. Pahinta oli huuleen ja luomiin tulevat paukamat. Lopulta luovuin kortisonista ja kaksi viikkoa oli aivan helvetillistä antihistamiineista huolimatta. Vähitellen se kuitenkin helpotti siedettäväksi, vaikka aamulla sai aina jännittää minkä näköisenä töihin ollaan menossa. Kokeilin kaikki mahdolliset antihistamiinit ja Kestine on ainoa, joka auttaa. Välillä on aikoja, kun paukamia ei tule ja välillä taas ARG!!
Siitä lähtien olen yrittänyt paikallistaa aiheuttajaa, ja olen tullut siihen lopputulokseen, että se on mahdotonta
. Luulen kuitenkin, että pahimmat reaktiot edelleen aiheuttaa erilaiset yhteisvaikutukset. Esimerkiksi jotkut mausteet kuten grillimauste yhdessä stressin tai kuukautisten kanssa saa aikaan melkoiset oireet, mutta saattaa olla aikoja, että grillimausteesta ei tule mitään. Sama pätee tomaattiin, mansikoihin, paprikaan ym.
Olin vuoden syömättä mitään muita lääkkeitä kuin Kestineä ja kortisonia, kunnes kuukausi sitten selkä jumahti niin pahasti, että lääkäriin oli mentävä. Siellä sitten kerroin tilanteen, että en haluaisi mitään lääkettä ottaa, kun pelkäsin vuoden takaisia oireita enemmän kuin selkäkipua. No kokeilin kuitenkin särkylääkkeistä Voltarenia ja jotain lihasrelaksanttia, mutta niistä ei oireita tullut onneksi.
Tuosta alkoholin käytöstä on itsellä erikoiset kokemukset. Olin koko viime kesän elokuun alkuun asti vesilinjalla, koska alkoholin sanottiin pahentavan oireita. Sitten ajattelin kesälomalla, että antaa mennä, kun ei tarvitse töihin mennä, ja otin oikein koko kesän edestä. Ja aamulla ei paukaman paukamaa. Siitä se sitten taas lähti viikon edetessä paukaman lisääntymään ja seuraavana viikonloppuna sama juttu. Meinasi vähän mopo karata käsistä, kun huomasin oireiden helpottavan, kun otin alkoholia. Sama tilanne on edelleen, jos otan, seuraava päivä on paukamavapaa. Olen siitä lääkäreille maininnut, ja vähän epäuskoisesti he ovat tilanteeseeni suhtautuneet.
.
Taas kutiaa kämmenet ja jalkaterät, että huomenna varmaasti on taas mukavia paiseita tiedossa
. Mulla ei ole ollut mitään muita oireita ja verikokeissa ei ole ollut mitään häikkää. Minulla on vaan sellainen olo, että tästä kärsitään vielä, vaikka lääkärit väittäisivät mitä.
Moikka, luin sun blogin, koska etsin ratkaisua omaan nokkosrokkooni. Minun oireeni ovat olleet täsmälleen samanlaiset kuin sinulla. Olen siis 35 v nainen ja käsinyt nokkosihottumasta nyt kolmisen kuukautta. Itse en ole vielä käynyt asian tiimoilta lääkärissä, mutta minulla on herännyt voimakas epäily, olisiko kyseessä keliaakian sivuoire. Tätä en siis tiedä eikä minulla ole keliaakia diagnoosiakaan – mutta omat ruokavaliotestit osoittavat, että iho alkaa rauhoittua nopeasti kun jätän viljatuotteet ruokavaliosta kokonaan.
Toivottavasti sulla ei enää ole vaiva päällä tai sen syy on selvinnyt. Ajattelin nyt kuitenkiin rustata omat epälykseni, jos niistä olisi sinlle tai jollekulle muulle lukijalle apua.
Kiitos kun merkkasit kokemuksesi blogiin – vaikka tämä on kaamea vaiva – on hyvä tietää, että ei ole asian kanssa yksin.
Itelläni alkoi oireet n. kuukausi sitten, kasvoissa, vatsassa ja jaloissa paukamia. Oon miettiny pääni puhki että mitä tää voi olla, lääkärissä ravannut ja kokeiltu on kortisonivoidetta (reseptillä saatava vahvempi voide auttoi vatsan seudun ihottumaan), sisäinen kortisonikuuri kolmen päivän ajan lievitti hieman oireita mutta heti kuurin loputtua paukamat tuli takaisin/paheni. Kaikista suurin apu oli ihottuman alkaessa noin ensiapuna otettu kyypakkaus, paukamat katosi kasvoista kokonaan, mutta harmikseni ne tulivat parin päivän päästä takaisin.. Nyt oikeastaan eniten häiritsee kasvoissa oleva ihottuma, poskia ja otsaa polttelee ihan koko ajan eikä apua tunnu löytyvän, töissäkäynti ei kiinnosta tai ylipäätään mikään, sillä ihottuma on vaikea saada piiloon. Vartalossa oleva ihottuma kutisee, mutta allergialääkkeet on lievittäny kutinaa jonkin verran. Viikonloppuisin tosiaan paukamat on aikalailla hävinneet kasvoista, myöskin alkoholilla tuntuu olevan lievittävä vaikutus, yhtenäkin sunnuntaina heräsin aivan jumalattomassa darrassa, katsoin peiliin ja paukamat oli poissa! Melkein jo ehdin juhlia että ompahan päästy eroon tästäkin vaivasta mutta ei, pari päivää ja paukamat palasi kasvoihin. Eikä tuota alkoholia ihan voi päivittäin nauttia lääkkeenä, heh.
Sun tekstiä on ollut mielenkiintoista lukea koska iho-oireet on niin samanlaisia. Itellä tiedossa ihotautilääkärille meno ensi viikolla, jotta saisi tähän toivottavasti jotain apua. Tähän asti ihan yleislääkärin neuvoilla menty. Komppaan ylempää kommentoijaa ja sanon että kiva tietää ettei ole yksin tällaisen ongelman kanssa.
Kiitos!
Kiitokset blogista,
Olen kärsinyt elokuusta lähtien kokoajan pahenevasta urticariasta siten, että nyt ei antihistamiinit, astamalääkkeet tai närästyslääkkeet (määrättiin urticarian hoitoon) tai reseptivapaat kortisonivoiteet auta enää lainkaan. Syön yhteensä 6 pilleriä päivässä tähän vaivaan! Aikaisemmin kun nokkosrokosta ”kärsin” 8 vuotta sitten, sain sen aisoihin yhdellä allergialääkkeellä, jolla se pysyi päiviä ellei viikkoja loitolla.
Eikö teille ole ehdotettu valohoitoja kun olette noin kauan jo kroonisesti kärsineet? Itse ajattelin huomisella soittoajalla kyselä jo valohoidoista minulle kun kortisonia ei muiden autoimmuunisairauksien vuoksi voida antaa tabletteina(I-tyypin diabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta, vitiligo).
Hei Katja! Tuo jäi vaivaamaan minua, kun kirjoitit, että sinulle ei voi tabletteina kortisonia antaa, kun sinulla on noita autoimmuunisairauksia. Itselläni on sekä kilpirauhasen vajaatoiminta, että vitiligo, mutta silti söin urticariaan suuret määrät kortisonia, kun mikään muu ei auttanut. Tai tuosta valohoidosta en tiedä, olisiko auttanut, kun sellaista ei ikinä ehdotettu.
Mistä tuo johtuu, ettei kortisonia saisi syödä noiden autoimmuunisairauksien kanssa?
Kyselee Ruska
Hei Ruska,
Juuri tuo diabetes estää kortisonin syönnin verensokerin nousun vuoksi, se estää insuliinin imeytymisen, joten vaaraksi tulee koomaan meno, jolloin tilanne on hengenvaarallinen
.
Opin tämän kantapään kautta kun helmikuussa otin kaksi kyypakkausta olkapää vammaan ja verensokerit pysytteli n. 30mmol/l (norm. alle 10mmol/l minun kohdallani) kuukauden päivät. Vaikka olen sairastanut em. tautia jo 33v ei kortisonin vaikutus ole tullut puheeksi kun en koskaan aiemmin sitä ole tarvinnut.
Kohta soittaa lääkäri ja odottelen täällä lista täynnä kysymyksiä valo-, Plasmafereesi- ja IVIG-hoidoista.
Iho nyt siinä kunnossa ettei pysty kunnolla istumaan eikä pitämään vaatteita päällä, yö meni tietenkin valvoessa..
Jatkoa edelliseen…
Nyt on valo-hoitoa ja akupunktiotakin kokeiltu, ei auta. Sandimmun aloitettiin eilen. Toivoa sopii, että siitä olisi apua, se kaiketi selviää muutamassa päivässä.
Todella tuskainen kuukausi takana…
Tilannepäivitys iho- ja allergiasairaalasta:
Ei auttanut Sandimmun annoksella 150mg ja tauti senkun paheni pahenemistaan. Nyt neljättä päivää sairaalassa Sandimmun nostettu 200mg ja odotellaan josko tehoaisi kaikkien näiden rasvojen ja antihistamiinien kanssa. Viimeyön sain kyllä nukuttua, joten ehkäpä se siitä.
.
Plasmafereesi -hoidot tuntuu täällä olevan täysin utopiaa vain prof. Ranki tiesi mitä tuo on, mutta jäin siihen käsitykseen ettei sitä juurikaan käytetä.
Tälläinen tilanne tällä hetkellä, toivottavasti hetki jatkuu pitkään
Hei Katja
haluaisin kovasti tietää miten tilanteesi on edennyt. Itselläni ollut urticaria* monenlaisessa muodossaan jo monta kuukautta. Tauti puhkesi yks äkiltään eräänä viime
myöhäissyksyn yönä eräässä kyläpaikassa. Jouduin vasten tahtoani isäntäväen parivuoteeseen yöksi. Sen jälkeen nämä paukamat, paisuminen eri kohdista kehoa plus kipeät kämmen kokoiset iholla kohoavat kuumottavat läikät joista jälkeen jää sinipunainen jälki melkein mustelman näköinen, ovat olleet riesanani. Jaksan toivoa parempaa huomista. Minullakin on autoimmuunisairauksia, laktoosiintolerantti,vitiligo,B-12 puutos ..että sellaista. Jaksamista kaikille. ja tosi mahtavaa että kirjoitatte täälä avoimesti tästä varsinaisesta kirouksesta.
Mulla taisi lapsena penisiniliinikuuri nokkosrokkoon. Syyksi epäiltiin runsasta mansikan syöntiä (allergiaa). Sen jälkeen en antibiootteja ole ollutkaan vailla. Niin nyt ikää jo 37v.