Ubuntu ja iMac
Kokemuksia Linuxeista on suurin piirtein siitä saakka kun sellaisen pystyi modeemilla hakemaan BBS-systeemistä. Jos joku ei tiedä mikä on BBS, mainittakoon että se oli se juttu ennen nykyistä WWW:tä ja nettiä. Joka tapauksessa viime vuosina Linuxia on tullut harrastettua vähemmän ja juuri siksi koska siitä oli tulossa harrastus. Windows ei tyydyttänyt ja vaihtoehto oli Linux. Kuitenkin Linuxiin joutui aina pettymään. Mikä distro ja mikä työpöytä? Miksi tämä ja tuo ei toimi. Ai se pitää kääntää itse ja RTFM. Ehkä kaikki toimii jo seuraavassa versiossa, mutta ei. Mitta tuli lopulta täyteen ja Macin hankittuani huomasin että kaikki säätäminen jäi. Koneella tehdään mitä halutaan ja se siitä.
Linuxia on kuitenkin aina tullut seurattua vähän syrjäsilmällä ja niinpä taas kerran kokeilin huvikseni miten helposti (tai hankalasti) sen saisi toimimaan iMac-koneessani. Kone on Intel Core Duo 2.0″ ja sitä viimeistä valkoista sarjaa ennen nykyisiä alu-mäkkejä. Koneessa on ATI:n näytönohjain, joka on ollut vähän kehnosti tuettu Linuxeissa. Asennus sujuu naurettavan helposti jos käytössä on Boot Camp (Leopardissa vakiona). Kokeilussa on Ubuntu. Kokeilin myös openSUSE:a, mutta jostain syystä asennus kaatui aina bootloaderin asennukseen.
Omalla vastuulla!
- Varmuuskopioi Maccisi!
- Hae ja asenna ensin rEFIt.
- Hae ja polta cd-levylle uusin Ubuntu (tällä hetkellä 7.10).
- Käynnistä Boot Camp -apuri ja anna ”Windowsille”sopiva määrä levytilaa (itse lohkaisin 20 Gt ja Windows tietysti korvataan Ubuntulla).
- Kun Boot Camp pyytää Windows levyä ja uudelleen käynnistystä, pistä Ubuntu-levy koneeseen ja salli asennuksen aloitus.
- Kone käynnistyy cd:ltä ja se kestää ja kestää. Näytön resoluutio on väärä, mutta se korjataan myöhemmin.
- Aloita Ubuntun asennus, valitse kieli, Macintosh-näppäimistö.
- Osiointikohdassa täytyy olla tarkkana. Valitaan manuaalinen asennus. Poistetaan levyn Windows-osio (BOOTCAMP). Tilalle laitetaan Linuxin osio ja se mountataan / -merkin alle. Kooksi laitetaan kaikki jäljellä oleva tila miinus 1Gt. Sen jälkeen se yksi giga annetaan swap-käyttöön.
- /dev/sda1: EFI
- /dev/sda2: Macintosh
- /dev/sda3: UBUNTU (/)
- /dev/sda4: SWAP
- Asennus kestää oman aikansa ja sen jälkeen koneen pitäisi käynnistyä Ubuntuun.
- Heti aluksi Ubuntu kertoi että tarjolla olisi suljetut (ei tuetut) ajurit näytönohjaimelle ja langattomalle verkkokortille; asensin molemmat ja sen jälkeen kaikki tarjotut päivitykset.
- Uudelleen käynnistyksen jälkeen näytön resoluutio oli automaattisesti oikea ja asennus valmis.
- Asensin vielä tuen suljetuille formaateille ja lisäfonteille. Homma onnistuu Synaptic-apuohjelmalla tai suoraan terminaalissa näillä käskyillä:
sudo apt-get install ubuntu-restricted-extras
sudo apt-get install msttcorefonts
Valmista! Kaikki toimii ”heti kättelyssä” paremmin kuin missään muussa aiemmassa Linux-asennuksessa. Synapticilla on helppo asentaa kaikkea mahdollista lisää. Sähköpostissa tullut WMV-video aukesi pelkällä klikkauksella ja jopa YLE areena toimii ihan normaalisti.
Olisikos Linux nyt viimein valmis?
Ubuntu on perseestä, sitä käyttämällä ei opi yhtikäs mitään. On muitakin helppokäyttöisiä distroja, toisissa jopa oppii…
Hmmm… Mitäs sillä Distrolla pitäisi oppia?
Ei ole valmis, eikä tule olemaan vielä moneen vuoteen. Serveriin, kyllä, työpöydälle, ei. Macissa on kaikki se, mikä Linuxista puuttuu ja tulee puuttumaan niin kauan kuin karvanaamakehittäjät eivät puhalla yhteen hiileen ja suunnittele yhtenäistä kaupallista tuotetta.
Eikö tuo ”valmius” ole kuitenkin aika paljon kiinni käyttötarkoituksesta. Surffailuun, sähköpostiin ja kevyeen kirjoitteluun voisin hyvinkin kuvitella Ubuntua tai jotain SUSE:a. Ylläpidettävää taitaa olla itse asiassa vähemmän kuin Windowsissa.
Raskaammassa käytössä ja käytettävyydessä Mac on toki ihan omaa luokkaansa. Itse en ainakaan millään muulla lähtisi enää esim. kotivideoita editoimaan.