Sensuurikeskustelun pitäisi ohjautua kysymyksiin:
1) Miten internetissä julkaistavaa aineistoa voidaan valvoa?
2) Miten valvonnan luotettavuus varmistetaan?

Kysymykseen yksi on tiettävästi jo olemassa vastaus: ”ei mitenkään”. Internet nykyisessä muodossaan ei mahdollista julkaistavan aineiston valvontaa (tai sitten se ei ole enää internet). Tältä pohjalta kysymys kaksi on turha, mutta nykyisessä tilanteessa toki ihan aiheellinen. Ongelmahan on juuri se, että tällä hetkellä suodatetaan salaisesti paljon sellaista mitä ei pitäisi ja siihen ei kukaan voi puuttua.

Argumentointi voi olla lukijan mielestä harhaanjohtavaa (halusin pitää jutun lyhyenä), mutta kyllä oletus on nimenomaan se, että on täysin minun vastuullani mitä lapseni tekevät ja näkevät internetissä. Olisi aika kohtuutonta sysätä vastuu viestintäministerille tai poliisille. Tietokone ja sen näyttö ovat kuitenkin minun kodissani.

”Lapsesi suojeleminen perinteisessä maailmassa ei kuulu vain sinulle, eikä sen pidä kuulua vain sinulle virtuaalimaailmassakaan.”

Lasten suojelu perinteisessä maailmassa kuuluu joka tapauksessa ensikädessä juuri vanhemmille. Edelleen on vanhempien asia valvoa mitä kodissa tapahtuu. Tv-ohjelmat? Internet? Kuka sanoo kotona mitä TV:stä saa katsoa? Poliisi? Pitäisikö poliisin rakentaa suodatin tv:n sisälle siltä varalta että sinne voi tulla jostain jotain laitonta?

Mitä tulee ulkomainontaan, vertaus ontuu. Mainoksia ei voi laittaa katukuvaan kuka hyvänsä. Internet on puolestaan vapaa (ainakin oli) maailmanlaajuinen verkko, johon kellä tahansa on oikeus kirjoittaa vaikka blogia, jos siltä tuntuu.

Sensuurikeskustelussa taho kuin taho sortuu harhapoluille.

Sensuurikeskustelun pitäisi ohjautua kysymyksiin:
1) Miten internetissä julkaistavaa aineistoa voidaan valvoa?
2) Miten valvonnan luotettavuus varmistetaan?

Yllä oleva lainaus on hyvä esimerkki keskustelua harhaanjohtavasta argumentoinnista. Internet on virtuaalinen ympäristö siinä missä kaupungin kujat ovat perinteisempi ympäristö. Ihmiset ovat vastuussa toinen toisistaan myös internetissä.

Lapsesi suojeleminen perinteisessä maailmassa ei kuulu vain sinulle, eikä sen pidä kuulua vain sinulle virtuaalimaailmassakaan. Ulkomainonnassa ei saa olla lapsipornoa tai muuta laitonta materiaalia, sen repivät viranomaiset alas ja antavat rangaistuksen laittoman materiaalin levittämisestä. Sama juttu netissä. Menetelmät valvontaan vain ovat tuoreita ja ratkaisut vielä raakileita.