Suvi, älä adoptoi lapsiani
Lomalla ollessa uutisia nettisensuurista tuli seurattua vain vähän sivusta ja ajattelin jo että minulla ei ole enää asiaan mitään lisättävää. Kovin moni muu on jo sanonut kaiken niin paljon paremmin (pari linkkiä lopussa).
Joka tapauksessa asiaa jauhetaan edelleen. Valtamedioista valitettavasti vaan saa kovin yksipuolisen kuvan koko asiasta. Nettisuodatuksen vastustajat halutaan leimata lapsipornon puolestapuhujiksi.
Viestintäministeri Suvi Lindén (kok) ilmoittaa valtamediassa että lapsiporno ei ole sananvapausasia. Olen ihan samaa mieltä. Kyse on erittäin vakavasta asiasta. Siksi minä koenkin yhden aikuisen ja kahden pienen lapsen isänä aivan helvetin törkeäksi, että Suvi Lindén kalastelee lapsipornon varjolla poliittisia irtopisteitä ja varsinaiseen ongelmaan ei puutu kukaan. Onko arvoisa viestintäministeri tai poliisi esimerkiksi ollut kertaakaan yhteydessä niihin tahoihin, joista sitä lapsipornoa tulee?
Mitä tulee minun lapsiini ja heidän suojelemiseen internetin vaaroilta, se on tasan tarkkaan minun tehtäväni – ei kenenkään muun! Itse en ole koskaan törmännyt lapsipornoon netissä. Kyllä se pitää sieltä ihan itse etsiä ja hakea. Nettihakua varten on olemassa sellaisia palveluja kuin Yahoo ja Google.
Briteissä ollaan menossa siihen että nettioperaattorit pakotetaan estämään piratismi. Tässä on jotain niin kovasti samaa. Estäminen on ensin vapaaehtoista, mutta jos siihen ei suostuta niin säädetään laki jolla velvoitetaan estäminen. Tosi vapaaehtoista! Tehdään ensin suodatus lapsipornon varjolla ja sitten sitä käytetään kaikkeen mahdolliseen muuhun. Ironista ja surullista, mutta lapsipornon uhreja ei auta kukaan.
Muutama linkki:
Faust3: Täällä on lapsipornoa!
Merten: Voi olla vaarallista
Matti Nikki: Näkemyksiä lapsipornosta Internetissä
Skrubu: Pääsy todellakin estetty
Effin kantelu nettisensuurista oikeuskanslerille
Piraattiliitto: ”Suvi Lindén – eroa taas!”
“Mitä tulee minun lapsiini ja heidän suojelemiseen internetin vaaroilta, se on tasan tarkkaan minun tehtäväni – ei kenenkään muun!“
Sensuurikeskustelussa taho kuin taho sortuu harhapoluille.
Sensuurikeskustelun pitäisi ohjautua kysymyksiin:
1) Miten internetissä julkaistavaa aineistoa voidaan valvoa?
2) Miten valvonnan luotettavuus varmistetaan?
Yllä oleva lainaus on hyvä esimerkki keskustelua harhaanjohtavasta argumentoinnista. Internet on virtuaalinen ympäristö siinä missä kaupungin kujat ovat perinteisempi ympäristö. Ihmiset ovat vastuussa toinen toisistaan myös internetissä.
Lapsesi suojeleminen perinteisessä maailmassa ei kuulu vain sinulle, eikä sen pidä kuulua vain sinulle virtuaalimaailmassakaan. Ulkomainonnassa ei saa olla lapsipornoa tai muuta laitonta materiaalia, sen repivät viranomaiset alas ja antavat rangaistuksen laittoman materiaalin levittämisestä. Sama juttu netissä. Menetelmät valvontaan vain ovat tuoreita ja ratkaisut vielä raakileita.
Kysymykseen yksi on tiettävästi jo olemassa vastaus: ”ei mitenkään”. Internet nykyisessä muodossaan ei mahdollista julkaistavan aineiston valvontaa (tai sitten se ei ole enää internet). Tältä pohjalta kysymys kaksi on turha, mutta nykyisessä tilanteessa toki ihan aiheellinen. Ongelmahan on juuri se, että tällä hetkellä suodatetaan salaisesti paljon sellaista mitä ei pitäisi ja siihen ei kukaan voi puuttua.
Argumentointi voi olla lukijan mielestä harhaanjohtavaa (halusin pitää jutun lyhyenä), mutta kyllä oletus on nimenomaan se, että on täysin minun vastuullani mitä lapseni tekevät ja näkevät internetissä. Olisi aika kohtuutonta sysätä vastuu viestintäministerille tai poliisille. Tietokone ja sen näyttö ovat kuitenkin minun kodissani.
Lasten suojelu perinteisessä maailmassa kuuluu joka tapauksessa ensikädessä juuri vanhemmille. Edelleen on vanhempien asia valvoa mitä kodissa tapahtuu. Tv-ohjelmat? Internet? Kuka sanoo kotona mitä TV:stä saa katsoa? Poliisi? Pitäisikö poliisin rakentaa suodatin tv:n sisälle siltä varalta että sinne voi tulla jostain jotain laitonta?
Mitä tulee ulkomainontaan, vertaus ontuu. Mainoksia ei voi laittaa katukuvaan kuka hyvänsä. Internet on puolestaan vapaa (ainakin oli) maailmanlaajuinen verkko, johon kellä tahansa on oikeus kirjoittaa vaikka blogia, jos siltä tuntuu.