Tapahtui tässä muutama päivä sitten: Tulin T-risteykseen tuolta T:n alasakarasta ja tarkoituksenani oli kääntyä oikealle. Vasemmalle kääntyjille paloi vihreä ja oikealle kääntyjille punainen (sinänsä suunnittelun helmiä, mutta jätetään sen haukkuminen nyt). Edessäni auto ajoi päin punaista. Minä autokoulun käyneenä muistin, ettei punaista päin saa ajaa. Pysähdyin. Saman tien takanani ollut auto koukkasi vasemmalta puoleltani ohitse ja ajoi päin punaista, kääntyen oikealle. Amerikassa on kyllä hieno sääntö, jossa tuo on sallittua, mutta se ei koske meitä, ainakaan minun tietääkseni.

Jotenkin siinä ainoana liikennesääntöjä kunnioittavana tunsin itseni tyhmäksi.

Se mikä täällä keskusteluissa tuntuu välillä oudolta, on se yhden ainoan totuuden viljeleminen. Jos joku pääsee hyvin töihin ja kotiin joukkoliikennettä käyttäen tai vaikka polkupyörällä, se ei tarkoita että sama toimisi meille kaikille.

Paras ratkaisu olisi mielestäni edullinen ja toimiva joukkoliikenne yhdistettynä liikennesuunnitteluun, jolla helpotettaisiin liikenteen pullonkuloja. Sen jälkeen jonkinlainen ruuhkamaksu olisi helppo hyväksyä, vaikka sitten sitä ei ehkä edes tarvittaisi. Suurin ongelma tämän tyyppisessä ratkaisussa olisi varsin mittavat kustannukset. Kuka maksaa kaiken? Päättäjien on paljon helpompaa käyttää keppiä ja ”sakottaa” autoilijoita ”väärästä valinnasta” (vaikka todellista valinnanvaraa monilla ei juuri ole). Vaaleissa nähdään