Citroën C4 Dieselillä on tullut ajettua nyt noin 2000 kilometriä. Tähän mahtuu mökillä käynti ja sitten sitä normaalia kaupoissa, asioilla ja töissä käyntiä, eli ihan sitä normaalia ajamista miksi auto on ylipäätään hankittu. Jos ihan lyhyesti pitäisi sanoa: olen autoon tyytyväinen ja se on toiminut hienosti.

Autosta löytyy paljon pieniä mukavia yksityiskohtia. Varustetasoltaan auton pitäisi edustaa suurinpiirtein tämän malliston huippua. En ala tähän yksitellen kaikkea luettelemaan, mutta on helppo huomata että asioita on vaivauduttu vähän ajattelemaan auton käyttäjän kannalta. Esimerkiksi sähköikkunat toimivat vielä hetken sen jälkeen kun avain on otettu virtalukosta ja autosta ollaan lähdössä pois. Auki unohtuneita laseja varten ei tarvitse pistää avainta ja virtoja uudelleen päälle. Tai kun ovet avataan kaukosäätimestä, ne menevät uudelleen lukkoon hetken kuluttua, jos ovia ei avata. Tuulilasin pesunestettä tulee ainoastaan tuulilasille, jos ajovaloja ei laita erikseen päälle. Ajovalomuistilla toki lyhyet ovat päällä, mutta pesunestettä ei haaskata turhaan, millä on etenkin talviajossa merkitystä pesunesteen kulutukseen. Pieniä ja vähäisiä yksityiskohtia, mutta tällaisia autosta löytyy.

BMP-Robottivaihteisto

Kuusivaihteinen BMP-robottivaihteisto oli minulle ostohetkellä vaikea päätös ja vieläpä aika tuntematon systeemi. Manuaali, oikea automaatti vai joku ihmeen BMP-robottivaihteisto? Oikeata automaattia ei tähän C4-malliin ollut edes saatavana, joten vaihtoehtoja oli tasan kaksi. Olen jo pitkään halunnut automaattia, ajaisiko BMP tämän asian? Kytkinpoljin on jossain mielessä jokin ihmeen muinaisjäänne, joka voidaan helposti korvata nykytekniikalla. Tämä toki on vain oma vaatimaton mielipiteeni. Joka tapauksessa tätä juuri on robottivaihteisto. Kytkinpoljin on korvattu nykytekniikalla. Vaihteita voi vaihtaa halutessaan kepistä (+ tai -), ratin sivuilla olevista vivuista tai sitten voi antaa automatiikan hoitaa koko homman alusta loppuun (A-asento). Automatiikan ollessa päällä vaihde voidaan edelleen vaihtaa suuremmalle tai pienemmälle haluttaessa, jonka jälkeen automatiikka tulee taas huomaamattomasti mukaan kuvioon. Ihan kätevää jos halutaan tilapäiseesti vähän lisää potkua ohitukseen tms. Toki tästäkin löytyy kickdown, eli polkaistaessa kaasu ihan pohjaan saadaan pienempi vaihde päälle. Vaihdekepin juuresta löytyy myös ”S”-nappi, jolla vaihdot tapahtuvat nopeammin ja korkeammilla kierroksilla.

Kulutuksen pitäisi valmistajan mukaan olla BMP-vaihteistolla jopa pienempi kuin manuaalilla, mutta suorituskyvyn pitäisi olla sama kuin manuaalissa. Joissain vertailuissa robottivaihteistoa on verrattu uusimpiin automaattivaihteistoihin, mikä on mielestäni älytöntä. BMP on robottivaihteisto ja automaatti on automaatti. Vähän kun valittaisi, että omenat eivät maistu appelsiineiltä. Robottivaihteistossa on edelleen (kuiva) kytkin, joskin kytkinpoljin on korvattu automatiikalla. Robottivaihteistolla vaihtamisajankohdan huomaa selvästi – siis ihan kuin manuaalissakin.

Totuttuani nyt jo robottivaihteistoon se vaikuttaa hyvältä. Tasaisella 80 km/h nopeudella mäkisessä maastossa laatikko saattaa vähän arpoa viitos- ja kuutosvaihteen välillä, mutta mikään ei estä pistämästä haluttua vaihdetta manuaalisesti päälle. Muuten ainoat selvät totuttelun kohteet olivat kytkinpolkimen puute ja kaasun kevennyksen ”tarve” vaihtokohdissa. Robottivaihteisto sopii mielestäni rauhalliseen ajoon ja ruuhkiin.

Ilmastointi

Autossa on täysin automaattinen ilmastointi, jossa molempien puolien lämpötilan voi säätää erikseen. Lähdettäessä liikkeelle lämpimällä ilmalla kylmää ilmaa tulee jonkin aikaa voimakkaasti ja sitten puhallus hiljenee vähitellen. Lämmitys-/ilmastointi laitteeseen voi laittaa hajustepatruunan, jonka tuoksu ei ole niin voimakas kuin pelkäsin. Tämä osoittautui hyväksi, koska perheen pienokainen osoittautui autosairaaksi uuden auton hajussa. Ilmastointiin tai koko laitteistoon ei ole tullut juuri kiinnitettyä huomiota alun ihmettelyjen jälkeen. Riittää kun asettaa lämpötilan ja laitteisto hoitaa loput.

Moottori

Dieselmoottorissa tuntuu voimaa ja etenkin vääntöä riittävän. Moottorissa on nykytyyliin mm. muuttuvasiipinen turbo, välijäähdytin, pakokaasujen takaisinkierrätys ja hiukkassuodatin (vakiona). Moottorista ei ole mitään pahaa sanottavaa, pikemminkin päinvastoin. Moottorin ääni on dieseliksi melko vaimea ja se ei paljoa sisälle kuulu. Matka-ajossa ts. tasaisella nopeudella ääntä ei kuule käytännössä juuri ollenkaan. Satasen vauhdissa kierrokset ovat n. kahdentuhannen nurkilla. Ero on valtava edelliseen bensakäyttöiseen perusfarkkuun verrattuna. Etenkin moottoritiellä kone rääkyi kuin viimeistä päivää.

Kulutus

Dieseliä kuluu sekalaisessa ajossa (suuri osa ruuhka-ajoa) n. 6 litraa sataselle. Tämä vastaa valmistajan ilmoitusta kaupunkiajosta. Matka-ajossa pitäisi päästä jopa 3.8 litraan, mutta tämä lienee tasaisella 80 km/h nopeudella. Mökkireissulla kulutus oli n. 4.7 litraa sataselle ja tästä on suunnilleen puolet moottoritietä. Aika näyttää mihin kulutus lopulta sitten asettuu, mutta nyt vaikuttaa hyvältä. Tankillisella (60 l.) pääsee yli tuhat kilometriä. Rahaa kuluu polttoaineeseen vuodessa puolet vähemmän kuin edellisessä bensa-autossa. Tässä ei ole huomioitu käyttövoimaveroa (dieselvero).

Sisätilat ja mittaristo

Etuistuimet ovat mielestäni mukavat ja ainakin itse löydän melko helposti hyvän ajoasennon. Kuskin penkistä voi säätää kallistusta, korkeutta ja ristiselän tukea. Lisäksi ratin korkeus ja etäisyys ovat säädettävissä. Penkin etureuna voisi olla edempänä ja tukea paremmin jalkaa. Autossa voidaan istua melko korkealla tai laskettaessa ratti ja penkki alas voidaan olla hyvinkin makaavassa asennossa. Myös takana tuntuu olevan ihan mukavat tilat ja jopa jalkatilaa tuntuisi olevan riittävästi. Nämä nyt ovat vähän sellaisia ”mun mielestä” –asioita, mutta itselläni on mielessä muut saman kokoluokan autot. Takana istutaan melko alhaalla etupenkkeihin verrattuna, mikä on vähän ikävää lasten kannalta. Autossa on lukuisia säilytyslokeroita, mutta varsinaisia juomapuolloille muotoiltuja tiloja on turhan vähän. Ilmastointi jäähdyttää myös hansikaslokeroa, mutta kuskin paikalta sen pohjalle on mahdotonta ylettyä turvallisesti ajon aikana.

Mittaristo poikkeaa voimakkaasti totutusta. Päänäyttö on keskellä kojelautaa ja melko edessä. Näkyvillä on nopeus, matkamittari, trip, matka seuraavaan tankkaukseen (arvio), vakionopeus- tai maksiminopeussäätimen valinnat, polttoainemäärä, moottorinlämpö ja tarvittaessa lukuisia varoituksia. Ratin juuressa keskiön yläpuolella on puolestaan käyntinopeusmittari ja tärkeimmät varoitusvalot. Siinä näkyy myös mikä vaihde on päällä ja ”S” –merkki jos vaihteistosta on valittu sporttisempi vaihtoehto päälle. Kaikki mittarit ovat sähköisiä näyttöjä ja perinteisiä viisareita ei ole missään. Kierrosnopeusmittari muistuttaa tai ehkä paremminkin matkii eniten perinteistä mittaria. Ratin keskiöhän ei käänny ollenkaan, mitä pidetään auton jonkinlaisena erikoisuutena. Keskiössä on myös runsaasti eri toimintanappeja, kuten radion ohjaus, vakionopeussäädin, maksiminopeuden säädin ja siitä voidaan myös ohjata ajotietokoneen toimintoja. Keskiön paikalla pysyminen tuntuu minusta, kumma kyllä, nyt jo ihan luonnolliselta ja pidän ratkaisua hyvänä. Samoin olen jo tottunut keskellä olevaan mittaristoon, joskin vähän turhaa kikkailua tuo on.

Ajaminen ja melu

Auto on mukava ajaa – niin, en kai minä muuten sitä olisi ostanut. Ohjaus keskittää hyvin, auto on suuntavakaa, ei nappaa liikaa sivutuuleen ja en oikein keksi mitään moitittavaa. Pysäköitäessä tulee äkkiä alussa vastaan tilanne, että auton mittoja on vaikea arvioida. Autossa on melko pitkälle eteen ulottuva tuulilasi ja pyöreä keula, joka katoaa näkökentän alapuolelle.

Suurin pettymys koko autoon on ollut ehkä rengasmelu. Tämä oli tietysti odotettavissa, mutta silti.. Tämän kokoiset (ja hintaiset) autot pitävät yleensä poikkeuksetta karkealla pinnalla korkeaa melutasoa, mikä vaimenee siirryttäessä uudelle tai paremmalle asfaltille. Ajoin aika samanlaisella C4:lla Ranskassa muutaman sata kilometriä n. vuosi sitten ja kiinnitin siellä huomiota auton hiljaisuuteen myös moottoriteillä. Täällä rengasmeluun joko tottuu tai sitten ei. Itse väittäisin tottuneeni. Samaa se on ollut kaikkien omistamieni autojen kanssa. Jos siitä haluaa eroon, pitää hankkia vain kalliimpi ja parempi auto. Minulle asia ei sentään ole niin tärkeä. Moottorin äänestä oli jo tuossa ylempänä juttua. Tasaisella nopeudella moottoria ei juurikaan kuule ja kiihdytyksissä ääni on kiitettävän vaimea.

Lopuksi

Kokonaisuutena olen hyvin tyytyväinen autoon. Sillä on mukava ajaa, se on turvallinen (5 tähteä: euro NCAP), tilat riittävät omaan käyttöön, auton on taloudellinen ja samalla se on nykymittapuun mukaan ystävällinen luontoa kohtaan.