Useimmissa työpaikoissa vaaditaan lääkärintodistus lapsen sairauden aiheuttamista poissaoloista, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää. Sen sijaan en oikein ymmärrä lääkärintodistuksen saamisen vaikeutta itsestään selvissä tapauksissa. Päivän esimerkki:

Tyttäremme (4v.) sairastui yöllä tavalliseen flunssaan eli nuhakuumeeseen. Tartunta on tullut perheen sisältä tai hoitopaikasta ja molemmissa paikoissa flunssaa on ollut liikkeellä. Aamulla kuume oli 39 astetta, mitä voi pitää ihan normaalina kuumelämpönä pienelle lapselle. Koska neljävuotias lapsi osaa ilmaista itseään jo hyvin selvästi, kävi ilmi että tyttö voi omasta mielestään muuten hyvin, mutta yskä ja kuume kiusaavat. Itse useamman lapsen isänä tiedän että tässä vaiheessa lasta on turha viedä lääkäriin, koska mitään ei kuitenkaan tehdä. Korvat eivät esimerkiksi ole (ainakaan vielä) kipeät ja jos olisivat, lapsi osaisi toki kertoa siitä itse. Parasta hoitoa olisi pitää tyttö levossa ja kotona. Lapsen kotihoidon edellytys on tietysti se, että toinen vanhemmista jää kotiin hoitamaan lasta. Se puolestaan ei onnistu ilman lääkärintodistusta. Soitto terveyskeskukseen sitten veresti muistiani. Lääkärintodistuksen voi kirjoittaa vain lääkäri nähtyään lapsen. Siis terveydenhoitaja tai sairaanhoitaja ei ole ainakaan tuon kyseisen puhelun perusteella riittävän pätevä arvioimaan, että kuumeinen lapsi on sairas ja olisi syytä pysyä kotona.

Luulisi olevan aika hölmöä että lääkärintodistuksen, eli sairaslomatodistuksen saamiseksi pitää mennä nimenomaan lääkärille, jolle on usein mahdotonta saada edes vastaanottoaikaa. Luulisi että sille lääkärille riittää sellaisia potilaita jotka tarvitsevat ihan oikeasti lääkärin apua. Mistä oikein on kyse? Palkkauksesta, vastuusta, ammattiyhdistysliikkeestä, koulutuksesta vai mistä?