WindowMakerin käyttämän GNUStep-kirjaston avulla tehdyt ohjelmat kääntyvät muuten suhteellisen vaivatta Cocoan, eli Mac OS X:n käyttämän käyttöliittymäkirjaston päälle, kun OS X perustuu NextSteppiin, jonka vapaa vastine GNUStep on. Ohjelmointi kyseiselle kirjastolle, kuten myös Cocoalle on kuulemma todella miellyttävää.

Minä todella toivon käyttismarkkinoiden vahvaa hajoamista muutamalle kilpailijalle, joista Linux on jakautunut vielä usempiin pienempiin palasiin, ja neljäntenä osapuolena on esim. *BSD ja kaupalliset Unixit. Yksi kilpailijoista saisi vielä mieluusti pistää hanttiin DRM-pakkosyötölle.

Fvwm oli tosiaan hyvin askeettinen, mutta se toimi myös hyvin pienellä muistilla. WindowMaker taas oli tyylikäs omalla tavallaan tai onhan se sitä kai edelleenkin. Jotenkin tuntui, että sen kehitys lopahti kesken kaiken ja aivan liian aikaisin. Muistelen nähneeni jossain Verkkokaupan asiakaskoneessa WindowMakerin vielä aika hiljattain. Minulla Desktopit taisivat noudatella muuten samaa polkua, paitsi kiinnostuin lopulta ehkä hieman enemmän KDE:stä. Hieman enemmän siksi, että lopullinen päätös kahden hyvän välillä jäi tekemättä hankittuani iBookin.

Minä kanssa petyin Linuxin suhteen siihen, että koneessa oli pakko olla aina myös Windows. Jotain olennaista puuttui tai se ei toiminut halutulla tavalla. Windowsin puolella taas tietoturva ja ajoittainen sekoaminen alkoivat rassata liikaa. Pakko kuitenkin myöntää, että Linux kiinnostaa ja kiehtoo edelleen. Aika vaan ei yksinkertaisesti enää riitä, tai pitäisikö sanoa, että käytän ajan mieluummin johonkin muuhun. Pelaamiseen meillä on edellisen sukupolven Xbox, mutta aika paljon lasten kanssa pelataan ihan perinteisesti Afrikan tähteä, muistipeliä ja muuta vastaavaa.

Ensimmäinen oma Linux-kokemukseni tuli kyllästyttyäni kaatuvaan ysikasiin ja kaverin suosituksesta asensin sitten RedHat 7.2:n. Ei se vaikeaa ollut, mutta ilo loppui lyhyeen, kun verkkokorttini oli 98-only-mallia, eikä netti auennut. Kun uusi verkkokortti oli saatu hommattua, olikin jo XP:n vuoro ja Linux jäi sikseen.

Sittemmin Linuxia on kokeiltu useampaan otteeseen ja aina siitä on puuttunut jotain oleellista tai sitten hermo on palanut rasittavaan tiedostojen rukkaukseen ja komentorivityöskentelyyn. Komentorivi kun vaatii muistia (käyttäjältä) ja on hyödytön työkalu, jos et muista yhtään komentoa tai kaikkia lisävipuja, joita yhdessäkin komennossa voi olla useita. Tässä kohdassa gurut sitten sanovatkin ”man komento” tai RTFM.

Ubuntu on näistä nykyisistä distroista niitä harvoja, joissa alkaa olla jotain itua. Asennus oli helppo ja kunnollista ohjeistustakin löytyy ilman turhaa jargonia. Kunnollisia asennusmanagerejakin on joten vielä jos sinne saisi ne Photarit sun muut ilman mitään propellihattujen Winejä tai Crossoverofficeja niin a vot. Ehkä sitten, kun käyttäjämäärät alkavat kasvaa.

Tällä hetkellä Linux vs OS X taistossa Linuxin ainoa etu on sen hinta, kaikessa muussa OS X vie voiton. Saa nähdä miten Vista sekoittaa pakkaa, mutta jotenkin tuntuu, että Redmondissa on viimein saatu aikaan jotain parempaa.

Ensimmäinen cd-asemani oli muuten yksinopeuksinen ja se maksoi 1600 markkaa. Sille ei ollut oikein mitään käyttöä koska romppuja ei juuri ollut ja ne olivat vielä aika kalliita. Sain onneksi myytyä romppuaseman saman tien pois ja vieläpä samalla hinnalla jonka olin itse siitä maksanut. Nykyään on vaikea kuvitella tietokonetta ilman (polttavaa) romppuasemaa. Vastaavasti korppuja en ole varmaankaan käyttänyt enää pariin vuoteen ja eipä meillä kotona enää ole yhtään korppuasemaa tai korppua.

PC:n asema pelikoneena on juuri nyt enemmän vaakalaudalla kuin koskaan. Seuraavan sukupolven konsolit tarjoavat (ehkä strategiapelejä lukuunottamatta) kaikki samat pelit kuin PC:kin, ilman asennusongelmia ja sähläilyä, ilman nykimistä tai koneen päivittämisiä. PC suuntautuu enemmän työ- ja surffikoneeksi, jolloin Linuxin vahvuus alkaa näkyä yhä enemmän.

Ja mitä oman Linux-historian perusteella uskallan sanoa, niin pitkälle ollaan tultu Redhatin 5-versiosta.

Ubuntu on mielenkiintoinen projekti, jolle voi nostaa hattua. Jos minulla olisi pc, voisin kuvitella käyttäväni juuri Ubuntua. Joka tapauksessa pääasia on se, että vaihtoehtoja löytyy. Olisi muuten mielenkiintoinen tilanne, jos markkinaosuudet olisivat esim. Linux/Ubuntu 33%, Windows 33% ja Apple 33%. Se voisi tehdä laadullisesti ihmeitä ikkunajärjestelmälle.

Ubuntu on kuitenkin komea askel oikeaan suuntaan, samoin kuin Gnome-ympäristö, joka on työpöydistä Windows mukaanlukien ottanut kaikkein eniten vaikutteita Mac OS X:n käytettävyydestä, ottaen huomioon erityisryhmät jne.

Windows Vistan saavuttaessa markkinat en aliarvioisi Linuxia vaihtoehtona. Kaiken DRM- ja Palladium-sopan keskellä vapaa vaihtoehto voi pelastaa PC-koneet väistämättömältä kopiosuojausten, valvonnan ja vakoilun siivittämältä tulevaisuudelta.

Ohjelmistotarjonta on usein propellihattutasoa, eli pieniä aktiivisten koodaajien tuottamia ohjelmia on paljon, mutta suuria kaupallisia ohjelmia vähän. Lisäksi kaikkien yleisimpien suurten kaupallisten formaattien tuki puuttuu tai on itse kehitelty ja siten puutteellinen.

Jos Linux ei ole kaupallinen, se ei tule leviämään juurikaan nykyistä laajemmalle. Vain kaupallinen intressi antaa tarpeeksi syytä kehittää entistäkin parempia ja korkealaatuisempia ohjelmistoja. Nykyisellään laajimmatkin ohjelmistot ovat lähinnä tilkkutäkkejä useiden eri harrastelijoiden koodaamina.

Mozilla-projekti on yksi parhaimmista esimerkeistä siitä, miten homma voi oikeasti toimia, mutta hekin tarvitsevat kehitystyöhönsä rahoitusta. Jos rahoitus ei järjesty ohjelmia myymällä, täytyy myydä tukea tai oheiskrääsää tai hankkia rahoitus jostain muualta, esim. lahjoituksin.

Avoin ja ilmainen softa on teoriatasolla hieno asia, mutta käytännössä systeemi ei ole niin yksinkertainen. Jostain niiden koodaajien ja kehittäjienkin on leipänsä saatava ja jos se leipä ei tule siitä avoimen softan tekemisestä, niin avoimen softan tekeminen on silloin toissijainen projekti.