Liikennekulttuuria

Suomessa liikenne on monessa mielessä hyvällä mallilla, jos vertailukohteeksi otetaan vaikka Filippiinit, jossa tuli käytyä kesän alussa. Olen käynyt viikonloppuisin mökillä ja muutamia mielenkiintoisia havaintoja on kuitenkin tullut (jälleen) tehtyä. Eihän näissä mitään uutta ole, mutta…

Viikko sitten ihmettelin erästä autoilijaa, joka roikkui edellä ajavan perässä ns. puskurissa kiinni kymmeniä kilometrejä. Kun yksi edellä ajava kyllästyi, pysähtyi tien sivuun ja antoi tilaa, niin sama kuvio jatkui seuraavan edellä ajavan auton kanssa. Lukuisista erinomaisista ohituspaikoista huolimatta kaveri ei uskaltanut(?) ohittaa vaan piti turvallisempana roikkua puskurissa kiinni.

Toisaalta ohittaminen juuri ennen sivutielle kääntymistä on myös outoa. Mitä järkeä on ohittaa ja kääntyä heti kohta alle kilometrin päässä sivutielle, vaikka edellä ajava ajaa nopeusrajoituksen mukaan tai jopa vähän ylikin?

Eräs autoilija nostatti hiukset pystyyn kaahaamalla neljän auton ohi siten, että ohitus jatkui lähes jyrkästi nousevan mäen nyppylän päälle. Jos auto olisi tullut mäen nyppylän takaa vastaan, niin se olisi ollut siinä! En nimittäin usko, että tuosta tilanteesta olisi mitenkään voinut selvitä hengissä. Vähän myöhemmin sama auto oli huoltoaseman pihalla ja mieleen tuli lähinnä, että kaverilla oli hengenvaarallinen kiire kahville.

Ajelen moottoritietä ja vakionopeussäädin pitää nopeuteni vakiona. Edellä ajava auto lähestyy, vaihdan kaistaa ohittaakseni sen ja kaveri lisää vauhtia. Miksi?

Ajoin viime perjantain myräkässä ja näkyvyys meni todella huonoksi ja en nähnyt edellä ajavan auton takavaloja. Niinpä napsautin takasumuvalot päälle, kuten monet muutkin tekivät. Tätä tarkoitusta vartenhan ne autossa juuri ovat! Joka tapauksessa takana oleva autoilija kimpaantui ja alkoi välkytellä valoja. Miksi? En keksinyt muuta syytä, kuin että kirkas takasumuvalo häikäisi ja kävi silmiin. Johtopäätös: Aivan liian lyhyt välimatka!