Turhaa joustavuutta
Tekniikan Maailma (16/04, sivu 88) kirjoitti hienon jutun liikenteessä joustamisesta. Kyseisessä jutussa seurattiin parin päivän ajan tiettyä Helsinkiläistä risteystä, jossa oikean puoleinen kaista vei moottoritielle ja liikenne tällä kaistalla ruuhkaantui illan suussa jopa yli kilometrin pituiseksi jonoksi. Toiselle kaistalle ”eksyi” joka päivä useita autoja, jotka sitten virheen huomattuaan kiilasivat jonon kärkeen ruukautuneelle kaistalle. Ainahan löytyy joku kohtelias (hölmö), joka antaa tilaa ja joustaa. Tämä tietysti hidastaa ruuhkautuneen kaistan liikkumista entisestään ja jonon perällä autot eivät käytännössä liiku juuri ollenkaan. Seurannan perusteella jonon kärkeen kiilavista autoista suuri osa oli samoja päivästä toiseen.
Jutussa todettiin esimerkiksi, että:
Jonon ohittamisella ja keulaan työntymisellä ei ole mitään tekemistä liikenteen joustavuuden ja vetoketjuperiaatteen kanssa, vaan kysymyksessä on puhdas röyhkeä muista piittaamaton etuilu.
Tällaisilla tempuilla luodaan sitä niin kutsuttua liikenteen ilmapiiriä.
Itse näen vastaavia tilanteita lähes päivittäin ja olen saanut tarpeekseni jo kauan sitten. Minun autoni edestä tilaa on turha tulla pyytämään. Kokonaan eri asia on normaali joustava liikkuminen, jossa ei kiilata jonon eteen.
Entäpä jos ei tunne paikkakuntaa ja vahingossa ajaa jonon ohi?
Yllättävän monella ”vieraspaikkakuntalaisella” on keltainen kyltti katolla. Lisäksi meillä on täällä hämmästyttävän paljon vieraspaikkakuntalaisia bussikuskeja
Tuossa TM:ssa oli nimenomaan seurattu liikennettä pari päivää ja huomattu, että kiilarit olivat molempina päivinä samoja autoja.
Vierapaikkakuntalaisen tunnistaa myös yleensä sanotaanko ”varovaisesta” ajotyylistä. Röyhkeät kiilarit ajavat, kuin Euroopan omistajat. Siis vedetään tyhjää kaistaa kuin viimeistä päivää ja viimetingassa kiilataan väliin. Tuollaiset tunnistaa kuka tahansa.